Te anorektikot ette voi olla niin itsekkäitä, että haluatte vain ja ainoastaan laihduttaa ja laihduttaa. Sen lisäksi, että pilaatte itsenne, pilaatte myös monen muunkin elämän. Teette siitä täyttä paskaa.
SIsareni sairasti muutaman vuoden anoreksiaa. En tiedä miksi hän siihen sairastui ja kuinka pitkään hän sitä oikeasti sairasti, mutta sillä ei ole enään väliä. Hän nimittäin kuoli.
Hän kuoli sydämen vajaatoimintaan jättäen minut yksin vanhempieni kanssa. Äitini ei tee enään mitään muuta kuin itke päivät pitkät ja isääni on alkanut kiinnostamaan pullo aika paljon. ELämästäni on tullut täyttä paskaa sisareni kuoleman jälkeen.
Joten pyydän teitä, anorektikot, miettimään tekojenne seurauksia. Ei vain itsenne takia, vaan muiden takia. Niiden takia, jotka jätätte suremaan teidän liiallisen laihdutuksen jälkeen.
SIsareni sairasti muutaman vuoden anoreksiaa. En tiedä miksi hän siihen sairastui ja kuinka pitkään hän sitä oikeasti sairasti, mutta sillä ei ole enään väliä. Hän nimittäin kuoli.
Hän kuoli sydämen vajaatoimintaan jättäen minut yksin vanhempieni kanssa. Äitini ei tee enään mitään muuta kuin itke päivät pitkät ja isääni on alkanut kiinnostamaan pullo aika paljon. ELämästäni on tullut täyttä paskaa sisareni kuoleman jälkeen.
Joten pyydän teitä, anorektikot, miettimään tekojenne seurauksia. Ei vain itsenne takia, vaan muiden takia. Niiden takia, jotka jätätte suremaan teidän liiallisen laihdutuksen jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen sairas kyllä ja vakavasti, tiedän että jos tämä jatkuu pitkään vielä ja pahenee niin saatan kuolla, kyllä tiedän sen. Ajattelen aina vain muita kuinka muut pärjää, en ehdi huolehtia itsestäni huolehdin vain muista ja muiden hyvinvoinnista. Luuletko todella että anorektikot ovat itsekkäitä ihmisiä? Voi kun se ei ole niin.. Mä olen aina auttanut kaikkia ja haluan auttaa vieläkin minkä kykenen, ja osaan.
Oletko tullut ajatelleksi että mekin olemme ihmisiä ja meilläkin voi olla tunteet ja paha olla. Mulla on todella paha olla itseni kanssa kun en voi sietää itseäni, en ole tarpeeksi hyvä enkä pystytekemään kaikkea mitä haluaisin. Anoreksia on mitä todennäköisimmin ollut ja on selviytymiskeino tässä pahassa maailmassa. Anna jo anteeksi siskollesi ja itselles. Ei nää asiat murehtimalla oikeasti miksikään muutu :) Hassua että sanoin noin mut niin.. On mulla elämässä ollut itselläkin kestämistä ja menetyksiä, isä, vaari, moni läheinen kuollut ja olen melkein aina joutunut olemaan yksin. Koulukiusattu, lastenkodissa,väkivaltaa,ja narkomaaneja nähnyt. yms. Ei helppoa. :( Yritetään kestää.
Onhan minullakin ollut anoreksia, mutta voin sanoa aivan suoraan, että suurimmalla osalla anorektikoista on huono itsetunto. Niin minullakin oli, joten kokeilin sellaista toimenpidettä, kuin hypnoosi. Se on kallista, mutta koin sen tarpeelliseksi. Nyt se on jo hiukan auttanut, pystyn menemään peilin eteen ja sanomaan itseäni kauniiksi ja laihaksi. Sitä mieltä kyllä olenkin. Se ei ole itserakkautta, vaan hyvää itsetuntoa. Vielä kun sairastin anoreksiaa, minulla oli aina paha olla. Koulussa minua kyllä vieläkin kiusataan, eikä minulla ole kuin yksi tai kaksi ystävää. Saan melkein joka viikko istumista, kun haluan huomiota tekemällä jotain tyhmää koulussa. Aloitin vasta tupakanpolton vakituisesti, koska sillä tavoin täällä päin saa kavereita. Kuullostaa kyllä aika uskomattomalta, mutta niin täällä tehdään. Odotan jo innolla kunnes pääsen muuttamaan täältä tuppukylästä johonkin isompaan kaupunkiin, vaikka Helsinkiin, saan aloittaa kokonaan uuden elämän uusien ystävien kanssa! Olen onnellinen niiden anorektikkojen puolesta, jotka taistelevat sairautensa ohi, ja paranevat siitä, kuten minullekin kävi. Jaksamisia!
tehdä niin et menen peilin eteen, ja voin katsoa kaunista ja laihaa kroppaani.. Voi kun joskus tulisi se päivä, se hetki että näkisin itseni, todellisen itseni. Onko kaikki harhaa ja kuvittelua vain, vai onko jossain vika?...Minussako? Tuskin.. :)
Vika on varmaankin vain päässäsi. Näet vain itsesi aivan toisenlaisena, mitä todellisuudessa olet. En yhtään tiedä mikä auttaa, koska ihmiset ovat erilaisia, ja kaikilla on varmaan omat keinot. Mutta jaksamista, kyllä sinä vielä joskus pystyt itsesi hyväksymään sellaisena kuin olet, ainakin toivotaan niin. :)
Varmasti se ulkopuolisista näyttääkin siltä että anorektikot on itsekkäitä. Voi olla vaikeaa, mutta koitappa kuvitella itsesi anorektikon asemaan.
Sinulla on todella paha olla, vihaat itseäsi ja ruumistasi yli kaiken, jokainen suupala pelottaa ja on sinulle tuskaa, kuvittelet, että laihuus on vastaus kaikkiin ongelmiisi. Mitä pahempi olo sinulla on, sitä voimakkaammin pyrit laihduttamaan. Etkä sinä sitä itse ole keksinyt. Anoreksia on sairaus kuten syöpäkin, se kasvaa ja voimistuu sun sisälläsi ja saa sut vain enemmän ja enemmän valtaansa. Se kertoo sulle mitä sun pitää tehdä ja mitä sä et saa tehdä ja mitä voimakkaampi se on, sitä enemmän sä sitä uskot ja tottelet.
Samalla kun sä kamppailet anoreksian kanssa, sä näet kuinka sun läheisesi kärsii sun takiasi. Sä tiedät tekeväsi niille pahaa vaikket oikeesti haluakkaan. Käy niin että sä vihaat vain enemmän itteäs ja laihdutat taas, koska se anoreksia saa sut uskomaan, että se "suuri laihuus" auttaa kaikkeen. Joudut noidankehään. Tämäkö on mielestäsi sitä itsekkyyttä?
Suurin virhe mitä voi anorektikon läheinen tai kuka tahansa tehdä on sairaan syyllistäminen! Se ajaa anorektikon vaan pahempaan itsevihaan ja syvemmälle sairauteen ja siihen noidankehään.
niin tosi hyvin, etten itse olisi pystynyt vastaamaan aloittajan itsekkääseen viestiin enää paremmin!
Alkuperäisellä kirjoittajalla on oikeus tunteisiinsa. Kaikki tunteesi ovat sallittuja. Saat surra tai vihata. Me muut emme voi mitenkään samaistua tilanteeseesi. Anoreksiaa sairastavat ovat oikeassa omasta näkökulmastaan, se ei kuitenkaan vähennä läheisten surua tällä hetkellä. Toivottavasti saat asiantuntija-apua selviytyäksesi.