Silloin kun olisi ollut tilaisuus kertoa, kuinka paljon sinusta välitän, olen juossut vain karkuun.
Kaikki olen vääntänyt ja kääntänyt leikiksi. Huumorilla saanut kuitattua joka asian, ne todellisimmatkin tunteeni. Huumorilla puolittain kuitannut kaikki sanomasi asiat...liekö ne tosissasi sanonut vai huumoriksi oikeastikin tarkoittanut. -voi helvetti- tähän on tultu.
Jossain kohtaa se huumorinkukka sai peittämään pelokkaan sydämeni ja kätkemään ne todelliset tunteeni sinua kohtaan. Nyt vain toivoisin, että näkisin edes sinua.
Tunteeni sinua kohtaan ovat liian syvät. Pelkään särkyväni kokonaan. En ole koskaan ennen kokenut mitään vastaavaa, se tästä tekeekin niin pelottavan.
Loppujen lopuksi tämäkin särkee sydämeni, kun en saa tunteitani sinulle ilmaistua. Mitä jos vastauksesi ei miellytä minua? Jos joudun kohtaamaan pelkoni silmästä silmään? Siksi olen pysytellyt tässä rasittavassa "tilassa", on edes pieni toivo.
Omituisiahan me ihmiset kerpele olemme! Silkkaa masokismia koko elämä! Teet niin tai näin aina on joku pelko tai trauma?
Niin alunperin tämänkin vuodatuksen pointti oli siinä, että nyt kun en ole sinua nähnyt pitkään aikaan ja ikävä vaivaa valtava.... Niin olisi aivan super mahtava nähdä iloisia kasvojasi ja nauravia sinisiä silmiäsi kahvikupposen ääressä ja kiduttaa itseni kuoliaaksi taasen jollain helvetin typerällä jutulla...heh jonka todennäköisesti vain sinä ymmärtäisit? ;) Outoa tekstiä? Mutta niin tai näin ikävä on ja toivon, että olisin sinulle kertonut... tai jotain :D
Kaikki olen vääntänyt ja kääntänyt leikiksi. Huumorilla saanut kuitattua joka asian, ne todellisimmatkin tunteeni. Huumorilla puolittain kuitannut kaikki sanomasi asiat...liekö ne tosissasi sanonut vai huumoriksi oikeastikin tarkoittanut. -voi helvetti- tähän on tultu.
Jossain kohtaa se huumorinkukka sai peittämään pelokkaan sydämeni ja kätkemään ne todelliset tunteeni sinua kohtaan. Nyt vain toivoisin, että näkisin edes sinua.
Tunteeni sinua kohtaan ovat liian syvät. Pelkään särkyväni kokonaan. En ole koskaan ennen kokenut mitään vastaavaa, se tästä tekeekin niin pelottavan.
Loppujen lopuksi tämäkin särkee sydämeni, kun en saa tunteitani sinulle ilmaistua. Mitä jos vastauksesi ei miellytä minua? Jos joudun kohtaamaan pelkoni silmästä silmään? Siksi olen pysytellyt tässä rasittavassa "tilassa", on edes pieni toivo.
Omituisiahan me ihmiset kerpele olemme! Silkkaa masokismia koko elämä! Teet niin tai näin aina on joku pelko tai trauma?
Niin alunperin tämänkin vuodatuksen pointti oli siinä, että nyt kun en ole sinua nähnyt pitkään aikaan ja ikävä vaivaa valtava.... Niin olisi aivan super mahtava nähdä iloisia kasvojasi ja nauravia sinisiä silmiäsi kahvikupposen ääressä ja kiduttaa itseni kuoliaaksi taasen jollain helvetin typerällä jutulla...heh jonka todennäköisesti vain sinä ymmärtäisit? ;) Outoa tekstiä? Mutta niin tai näin ikävä on ja toivon, että olisin sinulle kertonut... tai jotain :D
Vastaukset 24
Vanhimmat
Että minä sanoin kyllä asiani tosissaan, mutta hän ei vain valitettavasti tuntenut samoin. Ei sille ikävä kyllä kuitenkaan mitään voi...
näinkin voi käydä... ja siksipä kun sen tiedostaa sitä päättää muka suojella itseään?
Mutta tosiasiahan on se, että kun se pitkistyy, se mutkistuu.... että jos sitä olisin itsekin ladellut jokunen vuosi tunteeni tiskiin, ehkäpä en olisi tässä?
Niin. Jospa kuitenkin kertoisit tuolle henkilölle tunteistasi. Ethän siinä mitään menetä. Itse kerroin omani, ja jos toinen ei niitä arvosta niin on helpompi jatkaa eteenpäin kuin siten ettei tietäisi mitä toinen ajattelee...
se oli alunperin ajatukseni, että kertoisin kunhan näkisin :)
uskon että hän on kuitenkin sen verran hienotunteinen (mitä nyt häntä yhtään tunnen) ettei suinkaan "pahasti" sanoisi olisi vastaus mikä tahansa.
Mutta kuten jo tuossa "sanoin" aikaa on kulunut liian kauan ja joka päivä olen ajatellut, että huomenna on uusi päivä kerätä rohkeutta...huomenna on uusi päivä kertoa tai jospa vaikka Hän kertoisikin huomenna?
Nyt kun heräsin todellisuuteen ja tajusin, että entäpä jos huomista ei tulekkaan (ei nyt ehkä välttämättä se pahin vaihtoehto=kuolema, mutta emme muuten vain sattuisi enää kohtaamaan) ? Silloin Hän ei koskaan saisi tietää, kuinka paljon Hänestä todella välitin.
taas yksi provo... kuka sitä nyt tunteitaan kertomaan, sen kun vain kiertelemään
toiset kertoo, toiset jättää kertomatta...tuskin täällä olen ainoa joka on jättänyt kertomatta ja kierrellyt asian...?
Kertomus kuin mun tilanteesta. Miten voikaan olla samanlaista.
Ja en voikkaan kertoa enää, joskus oli mahdollisuus, ja missasin sen epävarmuuttani. ja se saattoi ollakin oikea ratkaisu, vaan en tiedä.
Tunteet on vaan ja mun elämä menee alaspäin, koska en saa tunteita kakistettua ulos. Kun taas mietin, että jos kertoisin, mitä sitten..? Mihin johtaisi??
Kaikille vaan voimia näissä elämän kiemuroissa, ei sitä tiedä kun sitten vasta, kun omalle kohdalle sattuu, ei voi tietää miltä tuntuu.
asiaa... sitä ei todellakaan voi tietää ennenkuin omalle kohdalle osuu. Ei kai kukaan uskoisi minustakaan miten onneton voin olla tässä asiassa, minä joka muuten en ihmisiä pelkää.
Jos kyse olisi jostain minulle "ei niin merkittävästä"-henkilöstä, tilanne olisi aivan toinen.
Toisinaan elämä menee miten menee ja pitkälle olen pötkinut pelkällä ajatuksen voimalla, että hän on oikeasti olemassa jossain. Niistäkin hetkistä, kun olen saanut hänen kanssaan jutustella, olen saanut virtaa viikoksi. Se on uskomaton se "voima" minkä avulla olen jaksanut vaikka välillä on mennyt muutenkin huonosti.
Luonteeltani olen kuitenkin peruspositiivinen, enkä anna elämän pienien, enkä isompienkaan kolhujen kaataa, joten eiköhän tästäkin hengissä selvitä.
näin Markku Aroa mukaillen...
"Minä kestän mitä vaan, oon luotu taistelemaan, elämän palapelin koonnut aina uudestaan...minä kestän mitä vaan en suostu luovuttamaan..." tai jotain sinnepäin...että periksi en anna, vaikka kirjoittelenkin välillä mitä sattuu, niih. ;)
Itse voin sanoa, että nyt alkaa olla jo tosi hyvä olo, kun niin tylyn vastauksen tuolta ihmiseltä lopulta sain. Välitän hänestä edelleen, mutta nyt on parempi jatkaa matkaa, kun tietää mitä toinen ajattelee... :)
Se on tietynlainen "vapautus" kuitenkin oli se vastaus mikä tahansa. Siitä on sitten vain osattava jatkaa matkaa oikeaan suuntaan. Sekään ei tietysti aina ole helppoa, mutta toivottavasti ajan kanssa löytyy oikea suunta elämälle.
Fiksusti ajateltu. Eikun kertomaan vaan. Vapautat itsesi ikävästä kävi miten kävi. Et voi kyllä hävitä. Kestät varmasti totuuden, niinkuin kestin minäkin:) !
kiitän :)
Sitä tässä tarvitaankin :D Naurattaa toisinaan tämä oma tunteellisuus!
Ei siinä mitään naurettavaa oo. Ja sama vika Rahikaisessa:):)
helevata... että rahikainenkin ;)
Rahikainenpa hyvinkin:)
tämä muailman meno mennynnä ouvoksi ku kaiken muailman Rahikaisetkin heittäytyvät tunteilemaan :)))
Se on mun yksinoikeus! Näpit irti! ;))))
Hyvinpä ossoot viänttää savvoo. Taijjat olla ihan nattiivi Savolaenen? :):)
sitten alakuunkaan sinnepäinkään... mää olen nääs tasan tarkkaa hiras hämäläine joka o eksyny omii näppäryyksiinsä ;) eikä enää mee kotio vaan himaansa.... ;D
Onnee sinne hämmeeseen päin. Toivottavasti asiat siellä selvii parhhain päin:)
hima muutti jo viime vuosituhannen puolella etelämmäks hämeestä ;) Mutta eiköhän nää asiat aina tuppaa järjestymään :) Se nyt vaan on näin naisena etu ja oikeus ;) päästää tunteet valloilleen toisinaan...
Onnee sit sinne Etelänpään päin:)
omiin sanoin jo kaatuneeni ;) mutta kiitoksia kuitenkin oli se koti täällä tai jossain muualla.
Nimetkin :). Kerrot samanlailla kuin minäkin kerroin sinulle, ei me kuitenkaan nähdä taas pitkään aikaan. Sinä tiedät minun tunteeni, eikö? Silloinhan sun on helppoa kertoa omistasi minulle. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä, tai ei ainakaan vielä.. Rohkeutta ;).... Mitäs jos näet seuraavan kerran hänet jonkun toisen naisen kanssa. Mieti tämäkin vaihtoehto. TOIMI jos oikeesti välität hänestä..
on nimet...:) Enpä nyt niitä viitsinyt tänne laittaa.
Miksi olet niin varma, ettei nähdä pitkään aikaan? Milläs lailla sinä ne tunteesi kerroit?
Sinun/Hänen tunteista en ole varma, siitähän tämä epäröinti osittain johtuu ja miljoonasta muusta yhtä hyvästä tekosyystä ;)
Jos näen hänet seuraavan kerran jonkun toisen naisen kanssa?
Voi kuinka useaan otteeseen olen senkin vaihtoehdon käynyt päässäni läpi. Kerran jo luulinkin niin...nainen tosin osoittautui äidiksi, kun lähempää asiaa tutkaili ;D Ei voi muuta kun nauraa itselleen :))) Minä ja mustat sukkani....en tosin tavallaan ehkä yllättyisi vaikka näkisinkin hänet jonkun muun kanssa, kenelleppä ei kelpaisi? Niin mitäkö tekisin? Samaa kai kuin nytkin...alistuisin saamattomuuteeni...Tietysti olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa miksei hän tekisi jotain jos oikeasti välittäisi?
Välitän oikeasti, mutta miten viestini välitän?
...ei ainakaan täällä...tiedetään..... ;D