Pikku ropuleemi.
Meillä on sekarotuinen narttu(7,5v), joka on todella sosiaalinen muita koiria kohtaan. Mutta, mutta...!
Vanhempani joutivat lopettamaan edellisen kultaisennoutaja uroksen elokuussa, jonka kanssa meidän koira oli uskomattoman hyvää pataa.
Mutta nyt sitten vanhempani hankkivat uuden uros pennun alkuvuodesta, kultaisen noutajan. Ensi nuuhkaisut meidän koiran kanssa meni hyvin, sen jälkeen meidän koira muuttui pentua kohtaan. Koiramme alkoi hyppimään ihmisiä vasten, kuin turvaa hakiakseen. Ja kun ei annettu hyppiä alkoi koiramme murista ja näyttää hampaita pennulle, sekä rähistä. Koiramme oli ennen usein vanhemmillani hoidossa. Nyt kun tämä pentu tuli, vanhempani ovat ottaneet koiraamme kyllä huomioon, ettei tuntisi itseään hylätyksi. samoin me kotona olemme "paijanneet" tavallista enempi.
Miten kannattaisi totuttaa koirat toisiinsa?
Meillä on sekarotuinen narttu(7,5v), joka on todella sosiaalinen muita koiria kohtaan. Mutta, mutta...!
Vanhempani joutivat lopettamaan edellisen kultaisennoutaja uroksen elokuussa, jonka kanssa meidän koira oli uskomattoman hyvää pataa.
Mutta nyt sitten vanhempani hankkivat uuden uros pennun alkuvuodesta, kultaisen noutajan. Ensi nuuhkaisut meidän koiran kanssa meni hyvin, sen jälkeen meidän koira muuttui pentua kohtaan. Koiramme alkoi hyppimään ihmisiä vasten, kuin turvaa hakiakseen. Ja kun ei annettu hyppiä alkoi koiramme murista ja näyttää hampaita pennulle, sekä rähistä. Koiramme oli ennen usein vanhemmillani hoidossa. Nyt kun tämä pentu tuli, vanhempani ovat ottaneet koiraamme kyllä huomioon, ettei tuntisi itseään hylätyksi. samoin me kotona olemme "paijanneet" tavallista enempi.
Miten kannattaisi totuttaa koirat toisiinsa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuntuu olevan tosiaa vähä kärtynen..:)
taitaa vanahuus vähä painaa eikä jaksa oikee pennun villiyttä heh, oma vanha labbis ei kestä nuoria ennää olleskaa..
onko sun koira saanu ikkään pentuja?
jos ei, nii ongelmahan saattaa olla siinä ettei se tiiä mite pentujen kanssa ollaan?
jotku (joilla ei siis ole omia pentuja) ei välttämättä ossaa yhtää suhtautua niihi.
haisevat kummalliselta ja väsähtävät iha yhtäkkiä ja sitte nukkuvat hetken ja hyppivät vaa niskaa, eikä usko vaikka vähä murahtais, mennee sitä koira vähemmästäki hämilleen :) ja sitte ku se pentu saa kusta ja paskoa vähä mihi sattuu eikä se oikee kuuntelekkaa mittää....
sun koira voi olla vaa hämillää uuesta tilanteesta ja kummallisesta karvapallosta, aatella tyyliin näi: miksi hel****ssä mun pittää muka tuon kans leikkiä ku se toinen kaveri oli parempi, missähä se muuten on?!? tuliko TUO karvapallo sen tilalle? (=ajoko pentu vanhan kaverin pois)
luulen että tilanne tasottuu ku pentu vähä vanhenee ja rauhottuu,, kuten me kaikki varmasti tiietään, lapset on aika rasavillejä ku innostuvat :)
Olisiko niin et sun koira ei ole nähnyt pentuja ja ei tiedä oikeen mikä se on voi olla et vähän pelkää sitä. Mulla uros joka pelkää kaikkia pentuja ja menee karkuun niitä tai murisee mut kun nytten tuo viimeinenkin pentu mikä on nyt 5kk on kasvanut ovat ja ihan kaverit. Poika on koko ikänsä pelännyt pentuja vaikka niitä on ollut itsellä syntyneitä. Uskon et aika auttaa ja rauhallinen totutus ei pakottamista.
Kannattaa pestä se pentu, vaikka ei likainen olisikaan. Näin saatte emon ja muun pentueen hajut pois pennusta ja "vanhempiesi omat hajut" tarttuvat siihen nopeammin. Ja sinun täytyy viettää runsaasti aikaa koirasi ja uuden pennun kanssa. Vanhempi koiraa saa totta kai komentaa pentua, mutta ei vahingoittaa, silloin ainakin meillä puututaan asiaan.
Meillä (porukoilla 2 narttua ja mulla uros) koirat oli kovin negatiivisia uutta pentua kohtaan ensimmäisen viikon, mutta sitten pestiin penska ja muutamaan päivään ne pörinät loppui. Paitsi silloin ku se yrittää leikkiä "tiukkis-mustien" kanssa. Siis sisko ja sen veli eli penskan setä ja täti =) Mummo 9 vee jaksaa leikittää kakaraa vaikka 24/7 =)