Lapset kasvavat, mutta usein perheeseen jäävät ne samat mallit kuin silloin, kun lapset olivat pieniä. Siksi pitäisikin jo ajoissa tarkastella itseään vanhempana: kohtelenko lapsiani tasapuolisesti? Olen jäsen perheessä, jossa yksi lapsista on aina ollut paras. Hyvä koulutodistus nosti hänet muiden yläpuolelle. Myöhemmin hän löysi samanhenkisen puolison, jonka kanssa on oman elämä hallinta ja ylpeys siitä kehitetty huippuunsa.
Asetelma on selvä: kun tämä perhe tulee isovanhempie luo, he sanelevat, ketä tavataan, saako muita käydä yhtä aikaa jne. Ellei heitä koko ajan ihaile ja kuuntele nöyrästi, kun he kertovat elämänmenostaan kaiken kehuttavan ja moittivat kaikkea, mikä hiemankin eroaa heidän neuroottisen hallitusta, itsekeskeisestä elämästään, joutuu perheessä sivuraiteelle. Siitä seuraava välttely on selvää kaikille, ja isovanhemmat ovat siinä mukana. Merkkipäivät vietetään kahteen kertaan niin, että 'kuninkaallinen perhe' sanelee, kenen kanssa yhtä aikaa he haluavat juhlia. Välillä mummille ja vaarille iskee jouluna niin kova 'flunssa', että ei- toivottua perhettä ei voida kutsua kahville - jälkikäteen vain kuullaan, että he silti jaksoivat ajaa satoja kilmetrejä 'kuninkaallisen' perheen luo. Tai he sanovat puhelimessa, etteivät tule käymään mummilassa, mutta heti kun kuulevat että meidän perhe kävi jo, ja huomenna mennään muualle, ilmestyvät hekin paikalle. Välillä synttäreille kutsutaan tiettyyn aikaan, mutta kuninkaallisten vastaanotto onkin ollut pari tuntia ennen. Jne.
Kyllähän tälläiselle pelille aikuinen osaa nauraa, mutta miten tässä luo lapsille hyvät suhteet isovanhempiin? Arvaatte varmaan, kuinka lastenlapsia tässä kuviossa arvotetaan .. Isovanhemmat jäivät jopa lapsenlapsen rippikirkosta pois, koska kuninkaallinen perhe halusi aterioida rauhassa mummilassa - vaikka juhlatalossa oli ateria valmiina heti kirkon jälkeen.
Onko kukaan kokenut tällaista?
Asetelma on selvä: kun tämä perhe tulee isovanhempie luo, he sanelevat, ketä tavataan, saako muita käydä yhtä aikaa jne. Ellei heitä koko ajan ihaile ja kuuntele nöyrästi, kun he kertovat elämänmenostaan kaiken kehuttavan ja moittivat kaikkea, mikä hiemankin eroaa heidän neuroottisen hallitusta, itsekeskeisestä elämästään, joutuu perheessä sivuraiteelle. Siitä seuraava välttely on selvää kaikille, ja isovanhemmat ovat siinä mukana. Merkkipäivät vietetään kahteen kertaan niin, että 'kuninkaallinen perhe' sanelee, kenen kanssa yhtä aikaa he haluavat juhlia. Välillä mummille ja vaarille iskee jouluna niin kova 'flunssa', että ei- toivottua perhettä ei voida kutsua kahville - jälkikäteen vain kuullaan, että he silti jaksoivat ajaa satoja kilmetrejä 'kuninkaallisen' perheen luo. Tai he sanovat puhelimessa, etteivät tule käymään mummilassa, mutta heti kun kuulevat että meidän perhe kävi jo, ja huomenna mennään muualle, ilmestyvät hekin paikalle. Välillä synttäreille kutsutaan tiettyyn aikaan, mutta kuninkaallisten vastaanotto onkin ollut pari tuntia ennen. Jne.
Kyllähän tälläiselle pelille aikuinen osaa nauraa, mutta miten tässä luo lapsille hyvät suhteet isovanhempiin? Arvaatte varmaan, kuinka lastenlapsia tässä kuviossa arvotetaan .. Isovanhemmat jäivät jopa lapsenlapsen rippikirkosta pois, koska kuninkaallinen perhe halusi aterioida rauhassa mummilassa - vaikka juhlatalossa oli ateria valmiina heti kirkon jälkeen.
Onko kukaan kokenut tällaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
onpas hurjan kuulosta!
itse ole kans perheestä,jossa me neljä lasta olemme aina olleet eri asemassa,meidät on ikään kuin pantu muottiin,josta ei pois tulla.Vanhin sisaruksista,poika,kasvoi täysin ilman kuria ja ojennusta ja sai rääkätä meitä siskoja mielin määrin vanhempienkin nähden eivätkä he korvaansa lotkauttaneet.Nyt aikuisena veljeni kärsii edelleen i am king-syndroomasta,kuvittelee,että voi määrätä kaikkia,jos ei muuten niin nyrkillä.
yksi sisko oli tyhmä,jota pitää vieläkin vähän suojella ja sääliä,yhden osa oli olla musta lammas,jonka tekemisiin vieläkin suhtaudutaan väheksyen ja halveksuen..itse nuorimpana sain päälleni isot paineet toteuttaa unelmat,joita vanhimmat lapset eivät tehneet.
tämmöset kuviot on väsyttäviä ja kuluttavat ihmisiä ja suhteita.
avainasemassa ovat sinunkin tapuksessa vanhempasi,heidän ei pitäisi suostua pompoteltavaksi vaan osoittaa,että kaikki lapset ovat tervetulleita ja se,joka ei voi toisten kanssa samaan aikaan tulla paikalle,jääköön pois.
meillä kävi myös niin,että veljeni kieltäytyi tulemasta ristiäisiin,jos musta lammas-siskokin tulee ja niin lammasmaisia oltiin,että siskoa kiellettiin tulemasta.
kunpa itsellä tosiaan olisi aikanaan viisautta tässä suhteessa.
oikeastaan se viisaus pitää löytää jo nyt kun lapset ovat pieniä,että saisivat kokemuksen olevansa hyväksyttyjä just semmosina kuin ovat,eivät sen mukaan,mitä osaavat.
vertailemaan ei pidä ryhtyä eikä kilpailuttamaan!
Itse olen jo maailmalle päässyt, siskoni asuu vielä kotona. Isä oli, ja on edelleen helvetinmoinen uralla etenijä, äiti pikkupalkkainen. Äiti halusi minusta samanlaisen kuin isä. Koulumenestys ei kelvannut, kokeesta tullut kasi oli huono, seiska katastrofin luokkaa. Äidin oma keskiarvo koulussa liikkui kuutosen tienoilla. Kotona pitäisi olla tietyssä muotissa, omat ratkaisuni eivät kelpaa. Kun 16-vuotiaana menin lukemaan kauppaa, niin olisi pitänyt suorittaa yo-tutkinto samalla(onneksi en päässyt yhdistettyyn koulutukseen) ja sen jälkeen ammattikorkeaan/yliopistoon koska "eihän merkonomin palkat kovin isoja ole". Nyt ne ammattikorkea yms. puheet ovat jääneet, koska minulla on kolmas ammatillinen koulutus menossa(olen ollut 1v. jokaisessa kolmessa) ja tämä on ensimmäinen jossa olen menossa toiselle vuodelle. En tunnu kelpaavan koska "minusta ei tule insinööriä" vaan olen enemmän isän duunari-veljen kaltainen, jolle myös olut maistuu hyvin(kuten minulle).
Siskolla on varmasti vielä suuremmat paineet sopia vanhempien asettamaan muottiin. Mahdollisuudet näyttää nyt hyvältä, koska sisko on vasta 14-v, mutta en tiedä mihin tilanne tulee muuttumaan. Omiin päätöksiin kannustetaan, kunhan ne miellyttävät vanhempia. Jos eivät, niin silloin saa tuntea vittuilua ja nöyryytystä. Kaveritkin tulisi valita vanhempien silmän mukaan. Myöhemmälläkin iällä. Kaikki on tehtävä vanhempien mielen mukaan, ei väliä oletko aikuinen joka seisoo tekojensa takana. Tuomiot silti tulee kotoa aina.