Toivon todella, että jokainen jaksaisi tämän lukea! En koskaan olisi voinut uskoa, että itse tällaista kirjoitan, mutta tää todella on opettava kirjoitus...
Tässä kirjoituksessa olen muuttanut ihmisten nimiä, muuten kaikki on aivan totta.
Tällä hetkellä olen 20 vuotias nainen.
Ollessani 14-18, itkin itseni vähintään kerran viikossa uneen. Kadehdin ystäviäni, niitä vähäisi joita minulla oli. Heillä kaikilla tuntui menevän hyvin aina seurustelu suhteista alkaen... Voin erinäisistä syistä hyvin pahoin ja mietin jo, että kuinka moni jäisi itseäni kaipaamaan, jos minua ei pian enää olisikaan. Kirjoitin tällöin päiväkirjaa, ja ne tekstit on todella, todella raastavia ja satuttavia, niiden sanat ja sen aikanen tunne tulee niin voimakkaasti niistä esille, etten mielelläni niitä lue, enkä niitä halua täälä julkaista.
Ystäviä itselläni ei siis juurikaan ollut, ei harrastuksia eikä rehellisesti sanoen "mitään elämää" Koulua pyrin hyvin käymään ja keskiarvo oli kiitettävää. Rehellisesti sanoen luokan paras. Mutta häpesin sitäkin asiaa enkä halunnut numeroita muille kertoa.
Täyttäessäni 19 olin aivan ihmeissäni kun eräs poika alkoi tuntea kiinnostusta itsenäni kohtaan. Asia eteni niin, että aloimme seurusteleen. Poika tuntui täydelliseltä. Usein katselin itseäni peilistä ja mietin, kuinka voin niin komean kanssa seurustella.
Aloin tykkäämään itsestäni. Pitkät, tummanruskeat hiukset alkoivat näyttää yllättäen kauniilta ja ihan kun silmätkin olis alkanu hymyileen. Vartalo hoikalta ja hieman jopa seksikkäältäkin, kun sen tietyn hymyn sain kasvoilleni...
Olin pojan kanssa melko ujo, mutta tää kyseinen poika opetti paljon erilaisia asiota minulle. Parin kuukauden seurustelun jälkeen, poika kuitenkin jätti minut...
Ei aikaakaan, kun pojan kaveri, jonka olin muutaman kerran nähnyt, alkoi lohduttamaan minua. En huomannut ollenkaan, että tää poika oli hyvin kiinnostunut musta. Se selkisi vasta jonkin ajan kuluttua. Itse olin niin murtunut, etten pystyny enkä tahtonu mitään suhdetta.
Tää poika valehtelematta jumaloi mua, oli valmis tekeen mitä tahansa vuokseni! Ja monen, monen keskustelun jälkeen hän ymmärsi, etten ole hänestä kiinnostunut, ja ettei vika todella olisi hänessä...
Ajattelin sitten mennä ensimmäistä kertaa elämässäni baariin ja juoda itseni humalaan. Voi luoja, kuinka kysytty olinkin! Olin toki laittautunut hyvin, mutta tanssiin pyyntöjä sain 5 kpl, juomia tarjottiin kaikkiaan 6 kpl (kaksi näistä oli vettä, koska oli pakko pitää tauko, tuntui että jalat menisi alta muuten) ja numeroita pyydettiin taukoamatta. (numeroa en kenellekkään antanut)
Tanssilattialla tunsin olevani tanssilattian kuningatar, sain muilta tytöiltä melko vihaisiakin katseita ja itseäni koski parhaillaan samaan aikaan 4 miestä...
Tällä hetkellä olen hyvin suunniltani... Ajatukset ovat aivan sekaisin!
Tuntuu, että kelpaan sittenkin!
Kelpaan kenelle tahansa!
Voiko tämä olla mahdollista? Ujosta, hieman syrjäytyneestä tytöstä kuoriutuukin täysin lentokyvyllinen perhonen?
Toivon, ettei tämä viesti anna itsestäni itserakasta kuvaa, koska itserakas en aidosti ole. En vaan tiedä, miten asioita ilmaisisin!
Halauaisin vain kertoa, jos täälä on jokin hiljainen/ujompi/syrjäytyneempi.... että kaikki on mahdollista.
Ehkä ne hiljaisemmat ovat todella niitä pahimpia, sille päälle sattuessaan ;)
KIITOS JOKAISELLE JOKA JAKSOI KIRJOITUKSENI LUKEA
Tässä kirjoituksessa olen muuttanut ihmisten nimiä, muuten kaikki on aivan totta.
Tällä hetkellä olen 20 vuotias nainen.
Ollessani 14-18, itkin itseni vähintään kerran viikossa uneen. Kadehdin ystäviäni, niitä vähäisi joita minulla oli. Heillä kaikilla tuntui menevän hyvin aina seurustelu suhteista alkaen... Voin erinäisistä syistä hyvin pahoin ja mietin jo, että kuinka moni jäisi itseäni kaipaamaan, jos minua ei pian enää olisikaan. Kirjoitin tällöin päiväkirjaa, ja ne tekstit on todella, todella raastavia ja satuttavia, niiden sanat ja sen aikanen tunne tulee niin voimakkaasti niistä esille, etten mielelläni niitä lue, enkä niitä halua täälä julkaista.
Ystäviä itselläni ei siis juurikaan ollut, ei harrastuksia eikä rehellisesti sanoen "mitään elämää" Koulua pyrin hyvin käymään ja keskiarvo oli kiitettävää. Rehellisesti sanoen luokan paras. Mutta häpesin sitäkin asiaa enkä halunnut numeroita muille kertoa.
Täyttäessäni 19 olin aivan ihmeissäni kun eräs poika alkoi tuntea kiinnostusta itsenäni kohtaan. Asia eteni niin, että aloimme seurusteleen. Poika tuntui täydelliseltä. Usein katselin itseäni peilistä ja mietin, kuinka voin niin komean kanssa seurustella.
Aloin tykkäämään itsestäni. Pitkät, tummanruskeat hiukset alkoivat näyttää yllättäen kauniilta ja ihan kun silmätkin olis alkanu hymyileen. Vartalo hoikalta ja hieman jopa seksikkäältäkin, kun sen tietyn hymyn sain kasvoilleni...
Olin pojan kanssa melko ujo, mutta tää kyseinen poika opetti paljon erilaisia asiota minulle. Parin kuukauden seurustelun jälkeen, poika kuitenkin jätti minut...
Ei aikaakaan, kun pojan kaveri, jonka olin muutaman kerran nähnyt, alkoi lohduttamaan minua. En huomannut ollenkaan, että tää poika oli hyvin kiinnostunut musta. Se selkisi vasta jonkin ajan kuluttua. Itse olin niin murtunut, etten pystyny enkä tahtonu mitään suhdetta.
Tää poika valehtelematta jumaloi mua, oli valmis tekeen mitä tahansa vuokseni! Ja monen, monen keskustelun jälkeen hän ymmärsi, etten ole hänestä kiinnostunut, ja ettei vika todella olisi hänessä...
Ajattelin sitten mennä ensimmäistä kertaa elämässäni baariin ja juoda itseni humalaan. Voi luoja, kuinka kysytty olinkin! Olin toki laittautunut hyvin, mutta tanssiin pyyntöjä sain 5 kpl, juomia tarjottiin kaikkiaan 6 kpl (kaksi näistä oli vettä, koska oli pakko pitää tauko, tuntui että jalat menisi alta muuten) ja numeroita pyydettiin taukoamatta. (numeroa en kenellekkään antanut)
Tanssilattialla tunsin olevani tanssilattian kuningatar, sain muilta tytöiltä melko vihaisiakin katseita ja itseäni koski parhaillaan samaan aikaan 4 miestä...
Tällä hetkellä olen hyvin suunniltani... Ajatukset ovat aivan sekaisin!
Tuntuu, että kelpaan sittenkin!
Kelpaan kenelle tahansa!
Voiko tämä olla mahdollista? Ujosta, hieman syrjäytyneestä tytöstä kuoriutuukin täysin lentokyvyllinen perhonen?
Toivon, ettei tämä viesti anna itsestäni itserakasta kuvaa, koska itserakas en aidosti ole. En vaan tiedä, miten asioita ilmaisisin!
Halauaisin vain kertoa, jos täälä on jokin hiljainen/ujompi/syrjäytyneempi.... että kaikki on mahdollista.
Ehkä ne hiljaisemmat ovat todella niitä pahimpia, sille päälle sattuessaan ;)
KIITOS JOKAISELLE JOKA JAKSOI KIRJOITUKSENI LUKEA
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa! Ottakaa opiksi ja muistakaa, että elämässä voi olla paljon enemmän myöhemmässä vaiheessa.
Minä olen joskus ollut melko samanlainen paitsi keskiverto koulussa ja koulukiusattu pahasti. mutta tässä sitä eletään hyvää elämää kaiken paskan jälkeen ihanan rakastavan miehen kanssa. Hauskinta on, että olemme seukanneet vasta puoli vuotta ja asuneet yhdessä vissiin kolme kk :) kyllä tämä tästä uskokaa itseenne ja elämään aina voi mennä ylöspäin.
Joo iteki oon vähä ujo ja syrjäänvetäytyvä ja oon koittanu näilt sivuilt ettii tälläsiä tarinoita. Kiitos :)
Onnea vaan sulle. Kenties me muutkin joskus kelvataan.
u fail.
sinulle.Luin rivisi ja käsitän ymmärtäväni sinua hyvin.Se ensimmäinen rakkaus pitää pihdeissään ja kauan.Niin minullekin on käynnyt,omaa syytäni.Voisiko siinä olla jotain samaa nautintoa kun kissa pitää vikisevää hiirtä kynnellään satimessa.Kuinka omahyväiset ilmeet kissalla onkaan.Ehkä kun yksi jättää,luo toisen lähden-on parempaa kuin jäädä suremaan sitä entistä loppuiäkseen.Joillakin voi kolahtaa kunniaankin murheen lisäksi,jos on joutunut jätetyksi?Ajamittaan tästä voi kertyä naisvihaksi tai miesvihaksi yleisesti,että katsoo kaikkia sukupuolensa edustajia negatiivisesti.Kannattaa olla kai kuitenkin yhteiskunnassa mukana ja katsoa puolin ja toisin jotain antavat kontaktit,ennen kuin jäädä kyräilemään. En suosittele aikuistumaan kuitenkaan kiirehtien,koska he ovat usein tarpeettoman tärkeitä ja kuivia sekä kateellisia toistensa päälle juoruillessaan.Ovat kuin haukat ihmisten niskassa virastoissa ja laitoksissaan.SRK:ssakin löytyy yhä pylväspyhimyksiä kaavuissaan hämmentynein ilmein.Näitä kontakteja välttääksenne säilyttäkää lapsen mieli aikuis -iässäkin,se on paljon inhimmillisempää ja antavampaa jokaiselle,kuin naama mallina jakoavain tai bulldog.
Hyvä itsetunto on hyvä asia, mutta sen saavuttamiseksi keinoja on oikeita ja vääriä.
Ja hyvän itsetunnon nostattamiseksi seksin harrastaminen ei ole hyvä asia.
Samassa tilanteessa en olisi ylpeä itsestäni.
Yritä löytää toisia - terveitä - keinoja itsetunnon ja hyvän minä-kuvan saavuttamiseksi.
- mitä korkeammalle kiipee, niin sitä pahemmin sattuu pudotessaan alas. -