Ukki teki alempana avauksen ihmetellen hallituksen saamattomuutta Kemijärven tapauksessa. Olen samaa mieltä Sandran kanssa siitä, mikä tällaisessa on taustalla. Se on rahan voima ja rahan valta.
Talousliberalismissa pääomat liikuttelevat yrityksiä yhä enemmän. Pääomat anonyymia voimia, jotka etsivät kaiken aikaa parasta mahdollista sijoituskohdetta, sitä mistä saa pääomalle parhaimman tuoton. Yhä vähemmän on sellaista laiskaa pääomaa, joka olisi uskollinen jollekin yritykselle taikka jollekin kansalliselle yritysryppäälle. Jokainen joka nyt lähtisi ostamaan pörssistä itselleen sijoituskohdetta, haluaisi, että se tuottaisi makdillisimman hyvin, osakkeen arvo nousu olisi hyvä ja/tai yhtiö maksaisi hyvät osingot. Yhä enemmän tällaista tulosta vaaditaan lyhyessä ajassa. Sitä on alettu nimittää kvartaalitaloudeksi. Jos yrityksen tulosnäkymät heikkenevät vuosineljänneksen aikana, pääoma saattaa etsitytyä uuteen kohteeseen. Tästä on muodostunut vähitellen peli, missä yrityksen on koko ajan yritettävä esittää näyttöä pääoman haltijoille.
Tällaisessa markkinataloudessa pääoma suosii siis aina kaikkein tehokkaimpia talouden muotoja. Yksi tapa osoittaa tehokkuutta, on säästää kustannuksia. Tästä on Kiina-ilmiössä kyse. Yritykset hakeutuvat halvan työvoiman ja vähäisen verotuksen maihin. Tietysti myös raaka-aineiden ja markkinoiden läheisyydelle on merkitystä kuten myös pätevän työvoiman saannilla.
Yritykset eivät ole työntekijöitä varten niiden omasta näkökulmasta. Työntekijät ovat tarpeellisia vain niin kauan kuin yritys heitä tarvitsee työntekoon. Jos yritys jostain syystä ei työntekijöitä enää tarvitse, nämä saavat etsityä muualle. Muutostahti yritysten päätöksenteossa on kiivas, koska toimintaympäristö muuttuu koko ajan. Yrityksillä on täydellinen haluttomuus kantaa mitään yhteiskuntavastuuta, kun niillä on täysi työ omistajien ja mahdollisten omistajien eli pääoman miellyttämisessä.
Globaaliin talouteen ja sen uusliberalistiseen maalliin liittyy paljon muutakin sivujuonnetta, mutta niiden osalta kehotan kiinnostuneita tutustumaan alan kirjallisuuteen. Tärkeintä on huomata se, että pääomat ovat ottaneet täyden vallan niin, että pääomatalous toimii kaikkein parhaimmillaan/pahimmillaan kokonaan irrotettuna reaalitaloudesta. Silloin siinä ostetaan ja myydään tulevia odostusarvoja kaikenlaisen futuuri- ym. kaupan puitteissa. Tällainen talous on kehittänyt hyvin monipuolisen instrumenttivalikoiman kaupankäynnin eli rahan liikkeiden kasvattamiseksi.
Tällaisessa tilanteessa on mielestäni hieman virheellistä syyttää kulloistakin hallitusta tilanteesta, jos rahavalta sattuu juuri sen vallassa ollessa tekemään siirtoja, jotka kuuluvat tällaiseen talousmekanismiin. Kyse on siis paljon suuremmasta asiasta. Kun me hyväksymme ja olemme mukana talousliberalistisessa markkinataloudessa, emme voi arvostella sen toimijoita siitä, että ne parhaansa mukaan yrittävät noudattaa tuollaisen taloudellisen ajattelun sääntöjä ja lainalaisuuksia. Jos halutaan puuttua politiikalla asiaan, pitää kyseenalaistaa koko systeemi eikä vain riitauttaa sen yhden toimijan tekosia. Tällaisessä taloudessa ei voi olla sellaisia yrityksiä, jotka kantavat jotain yhteiskuntavastuuta samalla, kun kilpailijat eivät tee niin. Hyvin pian sellainen yritys on entinen yritys.
Jotta taas hölmöimmät käsittäisivät tekstiäni, heille pitää kertoa erikseen, että kuvaan edellä tilannetta. Tilanteen kuvaaminen on eri asia kuin sen hyväksyminen.
Kansallisvaltioille jää tällaisessa tilanteessa hyvin vähän keinoja. Lähes ainoa tapa puolustautua on kouluttaa oman maan kansalaisia niin, että he joillakin toimialoilla ovat selvästi pätevämpiä kuin halpatyömaiden kansalaiset. Sitä kautta yritykset pysyvät Suomessa, kun pätevää henkilökuntaa on saatavissa vain Suomesta. Kuten on nähty, halpatyövoiman maat kuitenkin osaavat melko pian kuroa tämän osaamattomuuden kiinni, jolloin taas meillä pitäisi yrittää kehittää jotain uutta ja erilaista korkean osaamisen teknologiaa. Tässä pyörässä on pakko olla mukana, sillä kotimarkkinatkin toimivat ja kasvavat vain vientitulojen varassa.
Talouden pyörittäjä
32
803
Vastaukset
- vapaa alue
...löytyy Pohjois-Koreasta. Siellä ei tehtaita lakkautella tai siirretä Kiinaan. Kaikilla on työtä ja kaikki on onnellisia...
Suuri Johtaja johtaa suuressa viisaudessaan, ei mitkään markkinavoimat ja kvartaalikapitalistit.
Sellaista MPP ihailee aina kun Neuvostoliiton viljantuotannon suuruuden ylistykseltään kerkeää. - Maltillinen oikeistolainen
Kuvauksesi "rahan vallasta" liittyi oikeastaan vain kapitalismin ja pääomasijoittamisen pintakuohuun, jonka saavat aikaan minun käsittääkseni vain sellaiset sijoitusrahastot, jotka hakevat nopeita tuottoja ja voittoja osakkeiden ostamisesta halvalla ja myymisestä kalliilla, ennen kuin kurssit alkavat painua.
Nämä sijoittajat aiheuttavat kurssiheilahtelut, jotka ovat näkyneet mm. Nokian kurssin kohdalla: sehän on yhtä vuoristorataa, vaikka pitkän aikavälin trendi on selvästi nouseva.
Kvartaalitaloudesta puhuminen on puolestaan täyttä hölynpölyä ja median luomaa kuvitelmaa, koska yritysten strategiat ulottuvat vuosien päähän ja taktisetkin suunnitelmat kattavat vähintään kahden vuoden jaksot. Eivät pärssiyritykset koskaan toimi lyhytjänteisesti poukkoillen, siihen niillä ei todellakaan ole varaa.
Sinäkin voisit jo uskoa, että kvartaalitalouden illuusio on joko tahaton (tai tahallisesti levitetty) väärinkäsitys, joka seuraa siitä, että pörssiyhtiöiden on lakisääteisesti pakollista tiedottaa taloudellisesta tilanteestaan neljännesvuosittain, jotta sijoittajat tietävät missä mennään. Kun nämä tiedotteet vaikuttavat osakkeiden ostoihin ja myynteihin, niin kuvitellaan yritysten toimivan sen perusteella, miten osakkeita kulloinkin ostetaan ja myydään.
Mitään lapsellisempaa (tai tarkoitushalkuisesti ovelampaa) ajatusta "kvartaalitaloudesta" ei pysty tekemään. Koko myytti perustuu joko omaan tietämättömyyteen tai sitten siihen, että tavoitehakuisen vasemmistopolitikoinnin ovela kusetus hyväksytään ilman kritiikkiä.
Mutta valtioon, hallitukseen ja Kemijärveen:
Hallituksen kannattaisi todellakin pysähtyä vakavasti miettimään, mikä on valtion rooli sijoittajana ja omistajana.
Perinteiseen savupiipputeollisuuteen sijoittaminen oli suljetun talouden ja tullimuurien aikaan ainoa tapa synnyttää teollisuutta ja luoda työpaikkoja, kun vain valtiolla oli inflaation kasvattamien verotulojen ansiosta rahaa investoida raskaaseen teollisuuteen.
Tälle tiellehän ryhdyttiin - viisaasti kyllä - jo Paasikiven aikana, kun synnytettiin sotakorvausteollisuus. Kekkonen sitten jatkoi samalla linjalla kasvattaessaan itävientiä vuosi vuodelta niihin huippulukemiin, jossa se oli Kekkosen presidenttiyden viimeisinä vuosina.
Ikävä vaan - ei ole Ahon, Lipposen eikä porvarihallituksen syy - ettei jo Kekkosen ajan lopulla ja Koiviston ajan alussa nähty tarpeeksi kirkkaasti, miten Neuvostoliitto muutti kauppapolitiikkaansa ja alkoi ostaa tavaraa muualtakin lännestä kuin Suomesta ja maksoi siitä kovaa valuuttaa, kun Suomen kaupan suurin osa pyöri tavaranvaihtopöytäkirjojen varassa - viimeisenä länsimaana, muuten.
Tätä taustaa vasten meillä vieläkin kuvitellaan, jopa opportunistisesti politikoidaan, sellaisella ajatuksella, että jos valtiolla on osakkeita jostain yrityksestä, niin silloin hallitus johtaa tuota yritystä ja sanoo mitä yritys saa tai ei saa tehdä.
Eihän asia näin ole. valtiolla taitaa olla Stora-Ensosta 10-11% ja valtiota lähellä olevilla eläkesijoittajilla parisenkymmentä prosenttia, eli auomalaisten äänivalta Stora-Ensossa on n. 1/3. Ruotsalaisilla Wallenbergeillä on suunnilleen saman verran, ja myös Ruotsissa pannaan sellutehtaita kiinni. Siellä työntekijät vetosvat, että Wallenbergin on isänmaallisesti pelastettava heidän työpaikkansa. Ans kattoo kuinka käy.
Minun mielestäni Suomi on nyt tullut globaalin talouden ja vapaiden markkinoiden avautumisessa ympärillämme sen tilanteen eteen, että valtion toiminta raskaaseen teollisuuteen pelkästään rahaaq sijoittavana vähemmistöomistajana on harkittava uudelleen.
Näin toimiessaanhan valtio on täysin muiden sijoittajien ja pörssikurssien armoilla voimatta vaikuttaa yrityksen päätöksiin millään muulla tavalla kuin yhtiökokouksessa, ja sielläkään ei enemmistöjä saa sellaisten ehdotusten taakse, jotka ovat yrityksen kannaqttavuuden, osakekurssien ja osinkokehityksen kannalta huonompia kuin yritysjohdon omat ehdotukset.
Näistä sijoituksista pitäisi siis luopua, minun mielestäni ja myydä kaikki pörssiyhtiöiden vähemmistöosuudet pois mahdollisimman hyvään hintaan.
Sijoitustoimintaa ei kuitenkaan tulisi lopettaa, vaan valtion kannattaisi investoida vahvassa kasvussa oleviin pk-yrityksiin, joilla kasvun esteenä on pääomien puute. Kun valtio menee osaomistajaksi kasvuyritykseen, se houkuttelee mukaansa myös yksitytisiä riskisijoittajia pidemmän aikavälin myyntivoittojen ja hyvien osinkojen toivossa.
Näin kasvuyritys kasvaa nopeammin, kun se saa tarvitsemansa pääomat kasvua varten. Kasvava yritys palkkaa lisää työntekijöitä, saa lisää myyntituloja, investoi omaakin rahaansa yrityksen kehittämiseen ja jatkaa kasvuaan.
Tästä kaikesta valtio hyötyy eniten kasvavina verotuloina, mutta myös siinä, että yritys jakaa osinkoja ja sijoitetun pääoman arvo (osakkeen myyntiarvo) nousee moninkertaiseksi yrityksen kasvaessa ja menestyessä.
Tällaisessa tilanteessa valtio sitten muyisi osakkeensa vaikkapa yrityksen toimivalle johdolle käypään hintaan ja sijoittaisi tästä yrityksestä saadut rahat 5-10 uuteen kasvuyritykseen riippuen siitä, paljonko riskisijoitus valtiolle tuotti.
Tämä olisi talosuliberalismia parhaimmillaan ja markkinatalouden mukaista valtion onmistuspolitiikkaa.
Oman maan kansalaisten kouluttaminen on tässäkin aivan avainasemassa, sillä muuten ei tänne synny yhtään kasvuyritystä, joka pärjäisi maailmalla.
Raskas suurteollisuus suurine volyymeineen siirtyy jatkossakin sinne, missä niiden tuotannolle on eniten asiakkaita ja missä kustannustaso, myös työvoimakustannukset, ovat edullisimpia.
Tuota trendiä me Suomessa emme pysty kääntämään omaksi eduksemme. Meidän on siis synnytettävä uutta sen tilalle, jonka menetämme. Muuta keinoa ei globaalissa markkinataloudessa ole.- Payloader
rosvokapitalismin puheenvuoro ja valitettavasti tosiasiaa nykypäivässä. Myydään vain kaikki omaisuus ja tuhlataan rahat.
Mitä tulee kvarttaalitalouteen, niin sekin on ollut arkipäivää jo pitemmän aikaa eikä se suinkaan ole mikään kuvitelma. Nämä seikat , joita kuvaat kapitalismin pintakuohuiksi, ovat vallalla olevan äärikapitalismin syvin olemus, vaikka niitä yritetään erilaisilla mediatempuilla muuksi naamioida. Yhteiskunnan tulee kyllä asettaa jotain rajoituksia kaikenlaisille ismeille. Eri asia on, kykenevätkö korruptoituneet ja heikkotahtoiset poliitikot mitään rajoituksia asettamaan muuten kuin voimatoimin. Juha Siltala kertoo kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia, että vuosituhannen vaihteessa maailman rahataloudessa liikkui 1 300 miljardin dollarin päivävaihto; tästä vain viisi miljardia käytettiin tavaroiden ja palveluiden maksuun, loput keinotteluun valuutoilla ja osakkeilla.
Pääoman voimat ovat valtavia. Monet hurraavat sille, että päästiin irti sosialismin pakkovallasta. Samalla ollaan täydellisen sokeita sille, minkälaista pakkovaltaa pääoma ja raha harjoittavat. Ne vaativat ihmiseltä yhä suurempaa tehokkuutta, vapaa-ajasta tinkimistä ja koko elämän perustamista palvelemaan rahan liikkeiden kasvua. Ihminen ottaa itselleen jo annettuina sen, että pitää valmentaa itsensä tähän peliin hankkimalla useampia koulutustutkinto, lykkäämällä omalle itselle jäävä aika tuonnemmaksi, sopeutumalla työelämän kaikkiin tiukkeneviin vaatimuksiin. Enää kun ei lakkoile työväki, vaan pääoma, joka uhkaa lähteä maasta, jos sen vaatimuksiin ei suostuta. Juha Siltala puhuu myös siitä, kuinka tärkeäksi oikeudeksi ihmisille on määritelty oikeus liikkua. Tämä oikeus on niin suuri, että syrjäyttää kevyesti oikeuden pysyä paikallaan. Viime mainittu kysymys taas kytkeytyy esim. Kepun aluepolitiikkaan.
Pörssiyritykset harrastavat pitkän aikavälin toimintaa. Se on tietysti selvä, että niiden strategia on tämä. Minä puhuinkin siitä, kuinka pääoma pyrkii keinuttamaan tätä yritystenkin rationaalia toimintaa. Siinä voi aikansa pyristellä tutkainta vastaan, mutta kyllä ne yritykset lopulta liikkuvat pääomien talutusnarussa haluttuun suuntaan. Juuri tätä on kvartaalitaloudeksi kutsuttu ilmiö.
Ihmisillä on suurempi halu kuin koskaan aiemmin päästä tästä oravanpyörästä irti. Moni harkitsee ennen aikaiselle eläkkeelle siirtymistä sitten, kun velkavankeudesta on omassa taloudessa päästy. Rahatalouden ohjaamissa työpaikoissa työtahti on kiihtynyt, löysät on otettu pois ja ihminen on tuotantokone, jonka pitää suorittaa tehtäväänsä täysipäiväisesti ja vähän omalla ajallaankin. Ihmisten täysipäisyys siitä kuitenkin kärsii. Se taas johtaa tällaisiin vapaushaaveisiin eläkkeelle siirtymisestä ennen aikojaan. Ihmisillä on vielä hitunen tallella sellaista omaa järkeä, millä he yrittävät arvottaa omaa elämäänsä. Eli ei ole halua toimia sen paremmin sosialistisen kuin kapitalistisen pakkovallan alla työorjuudessa, joka on pyritty varmistamaan erilaisin järjestelyihin. Siinä pakkopaidassa keinona on hankkia velkarahalla mahdollisimman suuri ja kallis asunto ja sitten täyttää se kaikenlaisella roinalla täyteen hakemalla perheen kahdella autolla tätä roinaa kaikenkarvaisista ostosparatiiseista. Raha siis lupaa palvojalleen myös maanpäällisen paratiisin eikä vaan yhtä, vaan toinen toistaan suurempia, joissa voi viettää vapaa-aikansa, kun töiltään ehtii.- Maltillinen oikeistolainen
Mielipidepankki kirjoitti:
Juha Siltala kertoo kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia, että vuosituhannen vaihteessa maailman rahataloudessa liikkui 1 300 miljardin dollarin päivävaihto; tästä vain viisi miljardia käytettiin tavaroiden ja palveluiden maksuun, loput keinotteluun valuutoilla ja osakkeilla.
Pääoman voimat ovat valtavia. Monet hurraavat sille, että päästiin irti sosialismin pakkovallasta. Samalla ollaan täydellisen sokeita sille, minkälaista pakkovaltaa pääoma ja raha harjoittavat. Ne vaativat ihmiseltä yhä suurempaa tehokkuutta, vapaa-ajasta tinkimistä ja koko elämän perustamista palvelemaan rahan liikkeiden kasvua. Ihminen ottaa itselleen jo annettuina sen, että pitää valmentaa itsensä tähän peliin hankkimalla useampia koulutustutkinto, lykkäämällä omalle itselle jäävä aika tuonnemmaksi, sopeutumalla työelämän kaikkiin tiukkeneviin vaatimuksiin. Enää kun ei lakkoile työväki, vaan pääoma, joka uhkaa lähteä maasta, jos sen vaatimuksiin ei suostuta. Juha Siltala puhuu myös siitä, kuinka tärkeäksi oikeudeksi ihmisille on määritelty oikeus liikkua. Tämä oikeus on niin suuri, että syrjäyttää kevyesti oikeuden pysyä paikallaan. Viime mainittu kysymys taas kytkeytyy esim. Kepun aluepolitiikkaan.
Pörssiyritykset harrastavat pitkän aikavälin toimintaa. Se on tietysti selvä, että niiden strategia on tämä. Minä puhuinkin siitä, kuinka pääoma pyrkii keinuttamaan tätä yritystenkin rationaalia toimintaa. Siinä voi aikansa pyristellä tutkainta vastaan, mutta kyllä ne yritykset lopulta liikkuvat pääomien talutusnarussa haluttuun suuntaan. Juuri tätä on kvartaalitaloudeksi kutsuttu ilmiö.
Ihmisillä on suurempi halu kuin koskaan aiemmin päästä tästä oravanpyörästä irti. Moni harkitsee ennen aikaiselle eläkkeelle siirtymistä sitten, kun velkavankeudesta on omassa taloudessa päästy. Rahatalouden ohjaamissa työpaikoissa työtahti on kiihtynyt, löysät on otettu pois ja ihminen on tuotantokone, jonka pitää suorittaa tehtäväänsä täysipäiväisesti ja vähän omalla ajallaankin. Ihmisten täysipäisyys siitä kuitenkin kärsii. Se taas johtaa tällaisiin vapaushaaveisiin eläkkeelle siirtymisestä ennen aikojaan. Ihmisillä on vielä hitunen tallella sellaista omaa järkeä, millä he yrittävät arvottaa omaa elämäänsä. Eli ei ole halua toimia sen paremmin sosialistisen kuin kapitalistisen pakkovallan alla työorjuudessa, joka on pyritty varmistamaan erilaisin järjestelyihin. Siinä pakkopaidassa keinona on hankkia velkarahalla mahdollisimman suuri ja kallis asunto ja sitten täyttää se kaikenlaisella roinalla täyteen hakemalla perheen kahdella autolla tätä roinaa kaikenkarvaisista ostosparatiiseista. Raha siis lupaa palvojalleen myös maanpäällisen paratiisin eikä vaan yhtä, vaan toinen toistaan suurempia, joissa voi viettää vapaa-aikansa, kun töiltään ehtii.Yleistät ja yksinkertaistat jälleen tapasi mukaan siteeraamalla asiantuntijaa ja viittaamalla epäkohtiin käsiteltävän asian ulkopuolelta.
Sellaista asiaa kuin rahan valta ei ole olemassa enempää kuin markkinavoimiakaan, koska kummatkin muodostuvat äärettömän monien yksittäisten ja itsenäisten toimijoiden päätösten tuloksena.
Sijoituspäätöksissä "rahan valta" näkyy niin kuin tuulenviri veden pinnalla silloin, kun suhdanteet (tuulen suunta) muuttuu, mutta varsinainen raha on pinnan alla pitkäaikaisina investointeina kasvattamassa arvoaan ja tuottoaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.
"Pääoma" ei siis keikuta mitään veneitä eikä varsinkaan pyri siihen, koska keikuttaqminen ei ole pääoman edun mukaista.
Pintaväreet syntyvät siitä, että sijoitustuottojen maksimointiin keskittyvät sijoitusyritykset (usein niillä on suuret joukot tavallisia ihmisiä sijoitusrahastojensa asiakkaina) myyvät osakkeita, joihin kohdistuu laskuodotuksia ja ostavat osakkeita, joihin kohdistuu nousuodotuksia, koska näiden sijoitusrahastojen tarkoitus on hankkia mahdollisimman hyvää tuottoa näiden sijoittamille rahastosijoituksille.
Kun tämän ilmiön perusteella kommentoit "rahan valtaa", olet joko täysin harhassa tai heittäytynyt tahallisesti pelkäksi propagandistiksi.
Mikset kommentoisi hieman sitäkin rahan valtaa, jota juttuni lopussa käsittelin valtion riskisijoitustoimintana kasvuyritysten kasvun nopeuttamiseksi?
Työelämän tiukkenevat vaatimukset, oravanpyörät ja kulutushysteriat on jo kokonaan oman keskustelunsa aihe. Maanpäällistä paratiisia ne eivät kenellekään tuo, vaikka toki ohjaavatkin monen yksilön toimintaa. - not harder
Mielipidepankki kirjoitti:
Juha Siltala kertoo kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia, että vuosituhannen vaihteessa maailman rahataloudessa liikkui 1 300 miljardin dollarin päivävaihto; tästä vain viisi miljardia käytettiin tavaroiden ja palveluiden maksuun, loput keinotteluun valuutoilla ja osakkeilla.
Pääoman voimat ovat valtavia. Monet hurraavat sille, että päästiin irti sosialismin pakkovallasta. Samalla ollaan täydellisen sokeita sille, minkälaista pakkovaltaa pääoma ja raha harjoittavat. Ne vaativat ihmiseltä yhä suurempaa tehokkuutta, vapaa-ajasta tinkimistä ja koko elämän perustamista palvelemaan rahan liikkeiden kasvua. Ihminen ottaa itselleen jo annettuina sen, että pitää valmentaa itsensä tähän peliin hankkimalla useampia koulutustutkinto, lykkäämällä omalle itselle jäävä aika tuonnemmaksi, sopeutumalla työelämän kaikkiin tiukkeneviin vaatimuksiin. Enää kun ei lakkoile työväki, vaan pääoma, joka uhkaa lähteä maasta, jos sen vaatimuksiin ei suostuta. Juha Siltala puhuu myös siitä, kuinka tärkeäksi oikeudeksi ihmisille on määritelty oikeus liikkua. Tämä oikeus on niin suuri, että syrjäyttää kevyesti oikeuden pysyä paikallaan. Viime mainittu kysymys taas kytkeytyy esim. Kepun aluepolitiikkaan.
Pörssiyritykset harrastavat pitkän aikavälin toimintaa. Se on tietysti selvä, että niiden strategia on tämä. Minä puhuinkin siitä, kuinka pääoma pyrkii keinuttamaan tätä yritystenkin rationaalia toimintaa. Siinä voi aikansa pyristellä tutkainta vastaan, mutta kyllä ne yritykset lopulta liikkuvat pääomien talutusnarussa haluttuun suuntaan. Juuri tätä on kvartaalitaloudeksi kutsuttu ilmiö.
Ihmisillä on suurempi halu kuin koskaan aiemmin päästä tästä oravanpyörästä irti. Moni harkitsee ennen aikaiselle eläkkeelle siirtymistä sitten, kun velkavankeudesta on omassa taloudessa päästy. Rahatalouden ohjaamissa työpaikoissa työtahti on kiihtynyt, löysät on otettu pois ja ihminen on tuotantokone, jonka pitää suorittaa tehtäväänsä täysipäiväisesti ja vähän omalla ajallaankin. Ihmisten täysipäisyys siitä kuitenkin kärsii. Se taas johtaa tällaisiin vapaushaaveisiin eläkkeelle siirtymisestä ennen aikojaan. Ihmisillä on vielä hitunen tallella sellaista omaa järkeä, millä he yrittävät arvottaa omaa elämäänsä. Eli ei ole halua toimia sen paremmin sosialistisen kuin kapitalistisen pakkovallan alla työorjuudessa, joka on pyritty varmistamaan erilaisin järjestelyihin. Siinä pakkopaidassa keinona on hankkia velkarahalla mahdollisimman suuri ja kallis asunto ja sitten täyttää se kaikenlaisella roinalla täyteen hakemalla perheen kahdella autolla tätä roinaa kaikenkarvaisista ostosparatiiseista. Raha siis lupaa palvojalleen myös maanpäällisen paratiisin eikä vaan yhtä, vaan toinen toistaan suurempia, joissa voi viettää vapaa-aikansa, kun töiltään ehtii.Ei tämä maailma kaikille ole muuttunut niin hirveäksi kuin väität. Eniten marisevat ne julkisen alan työntekijät, jotka eivät ole tottuneet tekemään työtä. Yksityisellä sektorilla myös on poistettu työtä tekemättömät pikkupomot. Ongelmia on ja niitä on eniten ylimmässä johdossa, jotka eivät ole ymmärtäneet muutosta. Se tässä on hauskaa, että entisajan patruunat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Heitä oli vähän ja he pärjäsivät pienemmillä voitoilla. Rainer von Fieandt saattoi Schaumanin yhtiökokoukseen mennessä sanoa, että osingoksi riittää se, että suku saa bröd och brännvin. Kaiken maailman eläkerahastot nyt ovat kaikkein ahneempia. Siltalan "tutkimukset" perustuvat muutaman henkilön syvähaatatteluun. Kun maailma kehittyy Marxin teorioiden mukaa, ensimmäisenä siinä löytävät salaliittoja marksilaiset.
- tuli iso
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Yleistät ja yksinkertaistat jälleen tapasi mukaan siteeraamalla asiantuntijaa ja viittaamalla epäkohtiin käsiteltävän asian ulkopuolelta.
Sellaista asiaa kuin rahan valta ei ole olemassa enempää kuin markkinavoimiakaan, koska kummatkin muodostuvat äärettömän monien yksittäisten ja itsenäisten toimijoiden päätösten tuloksena.
Sijoituspäätöksissä "rahan valta" näkyy niin kuin tuulenviri veden pinnalla silloin, kun suhdanteet (tuulen suunta) muuttuu, mutta varsinainen raha on pinnan alla pitkäaikaisina investointeina kasvattamassa arvoaan ja tuottoaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.
"Pääoma" ei siis keikuta mitään veneitä eikä varsinkaan pyri siihen, koska keikuttaqminen ei ole pääoman edun mukaista.
Pintaväreet syntyvät siitä, että sijoitustuottojen maksimointiin keskittyvät sijoitusyritykset (usein niillä on suuret joukot tavallisia ihmisiä sijoitusrahastojensa asiakkaina) myyvät osakkeita, joihin kohdistuu laskuodotuksia ja ostavat osakkeita, joihin kohdistuu nousuodotuksia, koska näiden sijoitusrahastojen tarkoitus on hankkia mahdollisimman hyvää tuottoa näiden sijoittamille rahastosijoituksille.
Kun tämän ilmiön perusteella kommentoit "rahan valtaa", olet joko täysin harhassa tai heittäytynyt tahallisesti pelkäksi propagandistiksi.
Mikset kommentoisi hieman sitäkin rahan valtaa, jota juttuni lopussa käsittelin valtion riskisijoitustoimintana kasvuyritysten kasvun nopeuttamiseksi?
Työelämän tiukkenevat vaatimukset, oravanpyörät ja kulutushysteriat on jo kokonaan oman keskustelunsa aihe. Maanpäällistä paratiisia ne eivät kenellekään tuo, vaikka toki ohjaavatkin monen yksilön toimintaa.ongelma pelkästä kielikuvasta?
Jos ei tahdo kirjailijaksi, niin miksi ryhtyä
rautalangasta vääntämään asioita? - Niinpä niin
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Yleistät ja yksinkertaistat jälleen tapasi mukaan siteeraamalla asiantuntijaa ja viittaamalla epäkohtiin käsiteltävän asian ulkopuolelta.
Sellaista asiaa kuin rahan valta ei ole olemassa enempää kuin markkinavoimiakaan, koska kummatkin muodostuvat äärettömän monien yksittäisten ja itsenäisten toimijoiden päätösten tuloksena.
Sijoituspäätöksissä "rahan valta" näkyy niin kuin tuulenviri veden pinnalla silloin, kun suhdanteet (tuulen suunta) muuttuu, mutta varsinainen raha on pinnan alla pitkäaikaisina investointeina kasvattamassa arvoaan ja tuottoaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.
"Pääoma" ei siis keikuta mitään veneitä eikä varsinkaan pyri siihen, koska keikuttaqminen ei ole pääoman edun mukaista.
Pintaväreet syntyvät siitä, että sijoitustuottojen maksimointiin keskittyvät sijoitusyritykset (usein niillä on suuret joukot tavallisia ihmisiä sijoitusrahastojensa asiakkaina) myyvät osakkeita, joihin kohdistuu laskuodotuksia ja ostavat osakkeita, joihin kohdistuu nousuodotuksia, koska näiden sijoitusrahastojen tarkoitus on hankkia mahdollisimman hyvää tuottoa näiden sijoittamille rahastosijoituksille.
Kun tämän ilmiön perusteella kommentoit "rahan valtaa", olet joko täysin harhassa tai heittäytynyt tahallisesti pelkäksi propagandistiksi.
Mikset kommentoisi hieman sitäkin rahan valtaa, jota juttuni lopussa käsittelin valtion riskisijoitustoimintana kasvuyritysten kasvun nopeuttamiseksi?
Työelämän tiukkenevat vaatimukset, oravanpyörät ja kulutushysteriat on jo kokonaan oman keskustelunsa aihe. Maanpäällistä paratiisia ne eivät kenellekään tuo, vaikka toki ohjaavatkin monen yksilön toimintaa.Väite, ettei rahan valtaa olisi, on mieletön. Tietenkin rahalla on valtaa, se valta on sille annettu. Suuret pääomanomistajat heilauttelevat valtiontalouksia varsin heppoisinkin perustein.
Kapitalistinen yhteiskunta perustuu siihen, että omistajilla on valtaa ja mitä vapaamassa markkinataloudessa eletään, sitä suuremmaksi valta käy. Sillähän ei ole merkitystä, kuinka valtaa sinänsä käytetään. Rahojen harkittu käyttö ei kerron vallan puutteesta, ainoastaan harkintakyvystä Suurpääomanomistajat käyttävät rahojaan harkitusti ja tyytyvät pienempiinkin tuottoihin, tämä oli nähtävissä laman jälkeen, ns "vanha raha" piti sijoituksensa ja omistajat kasvattivat omaisuuttaan. Pelaajat ja tavalliset sijoittajat hävisivät.
Suurten omistajien joukkoon on tullut nykyisin sijoitusyhtiöitä, niistä eniten valtaa käyttävät eläkesijoituksiin keskittyneet yritykset, näin on, mikäli katsotaan maailman kokonaistaloutta. Eläkesijoittaminen on mielenkiintoista puuhaa, rahathan ovat yksittäisten ihmisten tallettamia, kuitenkin valvonta kohdistuu ainoastaan tuotto-odotuksiin. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla.
Sijoitusyhtiöidenkin toimintaa voisi yksittäiset ihmiset halutessaan valvoa, mikäli toiminnan katsottaisiin olevan moraalitonta, silloin rahat voisi siirtää seuraavaan yhtiöön.
Yksittäisten ihmisten vaikutusvalta on varsin vähäistä, mikäli puhumme isoista omistajista, he toimivat oman logiikkansa mukaisesti. Mikäli ajatellemme koko maailmantaloutta nämä yksittäiset omistajat voivat heilautella valtioita varsin vapaasti, tämä on rahan valtaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei valtavan rikkaita ihmisiä ole, sikäli kapitalismimme ei ole niin "kehittynyttä", kuitenkin maassamme toimitaan, ikään kuin näin olisi. Raha hallitsee yhä enemmän myös yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Tietenkin on puhtaasti ideologinen asia se, olisiko jokin toinen yhteiskuntajärjestelmä parempi, kuin markkinatalouteen perustuva. Siihen en ryhdy kantaa ottamaan, koska en voi perustella näkemyksiäni. Käsitykseni mukaan, tunnetuista yhteiskuntatalouksista markkinatalous on ollut toistaiseksi toimivin. - Maltillinen oikeistolainen
Niinpä niin kirjoitti:
Väite, ettei rahan valtaa olisi, on mieletön. Tietenkin rahalla on valtaa, se valta on sille annettu. Suuret pääomanomistajat heilauttelevat valtiontalouksia varsin heppoisinkin perustein.
Kapitalistinen yhteiskunta perustuu siihen, että omistajilla on valtaa ja mitä vapaamassa markkinataloudessa eletään, sitä suuremmaksi valta käy. Sillähän ei ole merkitystä, kuinka valtaa sinänsä käytetään. Rahojen harkittu käyttö ei kerron vallan puutteesta, ainoastaan harkintakyvystä Suurpääomanomistajat käyttävät rahojaan harkitusti ja tyytyvät pienempiinkin tuottoihin, tämä oli nähtävissä laman jälkeen, ns "vanha raha" piti sijoituksensa ja omistajat kasvattivat omaisuuttaan. Pelaajat ja tavalliset sijoittajat hävisivät.
Suurten omistajien joukkoon on tullut nykyisin sijoitusyhtiöitä, niistä eniten valtaa käyttävät eläkesijoituksiin keskittyneet yritykset, näin on, mikäli katsotaan maailman kokonaistaloutta. Eläkesijoittaminen on mielenkiintoista puuhaa, rahathan ovat yksittäisten ihmisten tallettamia, kuitenkin valvonta kohdistuu ainoastaan tuotto-odotuksiin. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla.
Sijoitusyhtiöidenkin toimintaa voisi yksittäiset ihmiset halutessaan valvoa, mikäli toiminnan katsottaisiin olevan moraalitonta, silloin rahat voisi siirtää seuraavaan yhtiöön.
Yksittäisten ihmisten vaikutusvalta on varsin vähäistä, mikäli puhumme isoista omistajista, he toimivat oman logiikkansa mukaisesti. Mikäli ajatellemme koko maailmantaloutta nämä yksittäiset omistajat voivat heilautella valtioita varsin vapaasti, tämä on rahan valtaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei valtavan rikkaita ihmisiä ole, sikäli kapitalismimme ei ole niin "kehittynyttä", kuitenkin maassamme toimitaan, ikään kuin näin olisi. Raha hallitsee yhä enemmän myös yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Tietenkin on puhtaasti ideologinen asia se, olisiko jokin toinen yhteiskuntajärjestelmä parempi, kuin markkinatalouteen perustuva. Siihen en ryhdy kantaa ottamaan, koska en voi perustella näkemyksiäni. Käsitykseni mukaan, tunnetuista yhteiskuntatalouksista markkinatalous on ollut toistaiseksi toimivin.Rahan valtaa käytetään aika usein täysin abstraktina poliittisen populisnmin käsitteenä, kun rahaa omistavat vallan käyttäjät tekevät kukin itsenäisiä päätöksiään siitä, mitä rahallaan tekevät ja mihin tarkoitukseen rahansa valtaa käyttävät.
Hallituksia toki heiluttaa aina kunkin valtion kansantalouden kannalta merkittävien rahan vallan käyttäjien päätökset. Raskaan teollisuuden omistajien toiminta heiluttelee nyt Suomen ja Ruotsin (Stora-Enso) ja myös Saksan (Nokia) hallituksia.
Valtioiden kannalta tämä kuitenkin merkitsee, että korvaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jottei valtioille ja kansalaisille koidu tarpeettomasti haitallisia seurauksia. Meillähän hallitus on koko ajan neuvotellut Stora-Enson sekä kemijärven ja Haminan kaupunkien johdon kanssa siitä, miten Stora-Enson ja hallituksen tuella saadaan aikaan korvaavia työpaikkoja nyt työttömiksi jääville.
Mitä globaaliin rahan valtaan tulee, niin siinä ovat jotkut pitäneet huonona, että omistus keskittyy koko ajan yhä harvempiin käsiin. Tämä merkitsee, että yhä suuremmiksi kasvavissa monikansallisissa jättiyrityksissä yhä harvempi taho käyttää omistajan valtaa.
Juuri tältä kehitykseltä suojautumiseen - pikemminkin siihen varautumiseen - otin edellä esiin valtion vaihtoehtoisen omistajapolitiikan suomalaiseen osaamiseen perustuvien kasvuyritysten riskirahoittamisesksi, mistä hyötyisimme juuri me suomalaiset ensimmäisten joukossa.
Raskaan teollisuuden suuryritysten väliseen kilpailuun ei meillä ole enää mitään asiaa. Raha ei riitä. - kirjasta
Mielipidepankki kirjoitti:
Juha Siltala kertoo kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia, että vuosituhannen vaihteessa maailman rahataloudessa liikkui 1 300 miljardin dollarin päivävaihto; tästä vain viisi miljardia käytettiin tavaroiden ja palveluiden maksuun, loput keinotteluun valuutoilla ja osakkeilla.
Pääoman voimat ovat valtavia. Monet hurraavat sille, että päästiin irti sosialismin pakkovallasta. Samalla ollaan täydellisen sokeita sille, minkälaista pakkovaltaa pääoma ja raha harjoittavat. Ne vaativat ihmiseltä yhä suurempaa tehokkuutta, vapaa-ajasta tinkimistä ja koko elämän perustamista palvelemaan rahan liikkeiden kasvua. Ihminen ottaa itselleen jo annettuina sen, että pitää valmentaa itsensä tähän peliin hankkimalla useampia koulutustutkinto, lykkäämällä omalle itselle jäävä aika tuonnemmaksi, sopeutumalla työelämän kaikkiin tiukkeneviin vaatimuksiin. Enää kun ei lakkoile työväki, vaan pääoma, joka uhkaa lähteä maasta, jos sen vaatimuksiin ei suostuta. Juha Siltala puhuu myös siitä, kuinka tärkeäksi oikeudeksi ihmisille on määritelty oikeus liikkua. Tämä oikeus on niin suuri, että syrjäyttää kevyesti oikeuden pysyä paikallaan. Viime mainittu kysymys taas kytkeytyy esim. Kepun aluepolitiikkaan.
Pörssiyritykset harrastavat pitkän aikavälin toimintaa. Se on tietysti selvä, että niiden strategia on tämä. Minä puhuinkin siitä, kuinka pääoma pyrkii keinuttamaan tätä yritystenkin rationaalia toimintaa. Siinä voi aikansa pyristellä tutkainta vastaan, mutta kyllä ne yritykset lopulta liikkuvat pääomien talutusnarussa haluttuun suuntaan. Juuri tätä on kvartaalitaloudeksi kutsuttu ilmiö.
Ihmisillä on suurempi halu kuin koskaan aiemmin päästä tästä oravanpyörästä irti. Moni harkitsee ennen aikaiselle eläkkeelle siirtymistä sitten, kun velkavankeudesta on omassa taloudessa päästy. Rahatalouden ohjaamissa työpaikoissa työtahti on kiihtynyt, löysät on otettu pois ja ihminen on tuotantokone, jonka pitää suorittaa tehtäväänsä täysipäiväisesti ja vähän omalla ajallaankin. Ihmisten täysipäisyys siitä kuitenkin kärsii. Se taas johtaa tällaisiin vapaushaaveisiin eläkkeelle siirtymisestä ennen aikojaan. Ihmisillä on vielä hitunen tallella sellaista omaa järkeä, millä he yrittävät arvottaa omaa elämäänsä. Eli ei ole halua toimia sen paremmin sosialistisen kuin kapitalistisen pakkovallan alla työorjuudessa, joka on pyritty varmistamaan erilaisin järjestelyihin. Siinä pakkopaidassa keinona on hankkia velkarahalla mahdollisimman suuri ja kallis asunto ja sitten täyttää se kaikenlaisella roinalla täyteen hakemalla perheen kahdella autolla tätä roinaa kaikenkarvaisista ostosparatiiseista. Raha siis lupaa palvojalleen myös maanpäällisen paratiisin eikä vaan yhtä, vaan toinen toistaan suurempia, joissa voi viettää vapaa-aikansa, kun töiltään ehtii.Käytät usein tuota Juha Siltalan kirjaa taustoittamaan juttujasi.
Kirjahan on paljon luettu ja siihen tukeudutaan usein vasemmistopiireissä.
Kirjahan on tehty pääosin haastattelututkimusena jota on täydennetty kirjallisuudesta saadulla informaatiolla sekä haettu anekdotaalisella tasolla myös USA:n raivokkaiden työmarkkinoiden
irvokkaimpia lopputuloksia. Haastateltavat ovat kaikki työelämästä syrjäytyneitä tai pätkätöihin ajautuneita, joita on antropologiseen tapaan jututettu. Otoksena he siis edustavat hyvin kapeaa aluetta työvoimastamme.
Siltalan kirja ei siis oletutkimus. Se on uskonnolisen liikkeen hurmoskokouspuhetta, jossa kuka tahansa veli tai -sisar saa omalla vuorollaan nousta esittämään kohtaloaan ja tarinaansa.
Juha Siltala toki kertoo rehellisesti johdannossa menetelmänsä ja myös sen että ne, jotka ovat halunneet puhua ovat voineet tarjoutua
mukaan. Haastateltavat ovat siis itse voineet ilmoittautua haastatteluun tai tarjota kirjoituksiaan.
Jos siis ymmärrät nämä taustat huomaat kuinka naurettavaa tuon kirjan käyttäminen turbokapitalismia kuvaavana kirjana on. kirjasta kirjoitti:
Käytät usein tuota Juha Siltalan kirjaa taustoittamaan juttujasi.
Kirjahan on paljon luettu ja siihen tukeudutaan usein vasemmistopiireissä.
Kirjahan on tehty pääosin haastattelututkimusena jota on täydennetty kirjallisuudesta saadulla informaatiolla sekä haettu anekdotaalisella tasolla myös USA:n raivokkaiden työmarkkinoiden
irvokkaimpia lopputuloksia. Haastateltavat ovat kaikki työelämästä syrjäytyneitä tai pätkätöihin ajautuneita, joita on antropologiseen tapaan jututettu. Otoksena he siis edustavat hyvin kapeaa aluetta työvoimastamme.
Siltalan kirja ei siis oletutkimus. Se on uskonnolisen liikkeen hurmoskokouspuhetta, jossa kuka tahansa veli tai -sisar saa omalla vuorollaan nousta esittämään kohtaloaan ja tarinaansa.
Juha Siltala toki kertoo rehellisesti johdannossa menetelmänsä ja myös sen että ne, jotka ovat halunneet puhua ovat voineet tarjoutua
mukaan. Haastateltavat ovat siis itse voineet ilmoittautua haastatteluun tai tarjota kirjoituksiaan.
Jos siis ymmärrät nämä taustat huomaat kuinka naurettavaa tuon kirjan käyttäminen turbokapitalismia kuvaavana kirjana on.Annat Juha Siltalan kirjasta vääristellyn kuvan. Haastattelut ovat vain osa kirjaa. Siltala on tutustunut aiheeseen monipuolisesti ja se näkyy tekstissä. Lukijallekin kirja on haasteellinen, sen verran tiuhaan siinä vyörytetään tietoa pureskeltavaksi.
Tässä linkki esim. Talouselämä -lehdessä olleeseen kirjan arvosteluun, mistä jo heti voidaan nähdä oman arviosi yksipuolisuus.
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=614487- Maltillinen oikeistolainen
Mielipidepankki kirjoitti:
Annat Juha Siltalan kirjasta vääristellyn kuvan. Haastattelut ovat vain osa kirjaa. Siltala on tutustunut aiheeseen monipuolisesti ja se näkyy tekstissä. Lukijallekin kirja on haasteellinen, sen verran tiuhaan siinä vyörytetään tietoa pureskeltavaksi.
Tässä linkki esim. Talouselämä -lehdessä olleeseen kirjan arvosteluun, mistä jo heti voidaan nähdä oman arviosi yksipuolisuus.
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=614487Siltalan kirjaa en ole lukenut, mutta linkkaamasi arvostelu antoi siitä selkeän yleiskuvan: synkkä analyysi siitä, millaisessa murroksessa olemme eläneet, kun siirryimme suojetun talouden suojasta vapaan markkinatalouden kilpailuympäristöön.
Tuossa murroksessa olemme kokeneet raskaan laman ja siitä nousun. Seurauksena edelleen raskas rakenteellinen työttömyys ja monien avainalojen ja julkisen sektorinkin työvoimapula. Työvoiman tarve ja tarjonta eivät kohtaa.
Työpaikoilla uuvutaan samaan aikaan, kun työttömät eivät kelpaa avoimiin työpaikkoihin. Tämä on aluepoliittinen ongelma vain osittain; enemmän on kyse siitä, että työmarkkinat eivät toimi niin, että työn tarve ja tarjonta kohtaisivat toisensa.
Ongelmaan liittyy myös yritysten johtamisen ongelmat. Prosesseja ja taloutta osataan johtaa, ihmisiä ja tuloksen aikaansaamista (mm. markkinointia) ei osata johtaa. Siltalan kuvaamista ongelmista iso osa on edelleen totta.
Itselläni on kuitenkin käsitys, että parempaan suuntaan on menty osittain pakon edessä, mikä jatkossa kiihtyy, kun suuret ikäluokat poistuvat eläkkeelle ja tilalle ei riitä tarpeeksi uusia työntekijöitä, kun syntyvyys on ollut eläkkeelle lähtemistä alhaisempaa jo pitkään.
Joudumme tilanteeseen, jossa yritysjohdon on opittava uudet johtamistavat, jotta ne yleensä saavat työntekijöitä. Sekään ei auta, että työntekijöitä tuodaan ulkomailta. Ei heitäkään tänne liian kanssa saada, vaan hekin pääsevät valikoimaan, mihin menevät töihin.
Työntekijöiden asema paranee aivan varmasti heti, kun työvoimasta tulee niukka ja kilpailtu panostekijä yrityksille. Täytyy vain toivoa, ettei kehitys johda nykyistä suurempaan yritystoiminnan keskittymiseen yhä harvalukuisempiin suuryrityksiin pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella. - ja ymmärretty
Mielipidepankki kirjoitti:
Annat Juha Siltalan kirjasta vääristellyn kuvan. Haastattelut ovat vain osa kirjaa. Siltala on tutustunut aiheeseen monipuolisesti ja se näkyy tekstissä. Lukijallekin kirja on haasteellinen, sen verran tiuhaan siinä vyörytetään tietoa pureskeltavaksi.
Tässä linkki esim. Talouselämä -lehdessä olleeseen kirjan arvosteluun, mistä jo heti voidaan nähdä oman arviosi yksipuolisuus.
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=614487Olen kirjan lukenut joten voin tehdä siitä oman arvioni. Kuten Siltala itsekin johdannossaan ilmoittaa kirja on tehty pamfletiksi, ei tieteelliseksi analyysiksi joten sitä on myös katsottava siitä näkökulmasta.
Siltalahan oli jo nuorena tunnettu kriittisestä suhtautumisestaan silloiseen talouden menoon, mehän elimme vielä keynesiläisessä sääntelytaloudessa. Jos olet tutustunut hänen varhaisimpiin julkaisuihinsa voit havaita kuinka mies nyt halajaa sitä minkä nuorena tuomitsi.
Niin muuttuu ajat ja ajatukset, mutta kriittisyys pysyy. Linja sekin.
Kirja on toki viihdyttävä varsinkin jos ymmärtää sen lähtökohdat ja kirjoittajan taustat, luin sen oikein mielelläni, ja tiedostan sen olevan vain yksi näkökulma, työelämästä syrjäytyneiden näkökulma, talouden lainalaisuuksiin.
Lukiessa kannattaa aina olla vähän kriittinen myös kirjoittajaa kohtaan, muutoin käy kuten sinulle että alat pitää mielikuvia faktoina, olet sen niin useaan otteeseen viim eaikoina todistanut.
- Niinpä niin
Mielenkiintoinen ja erittäin hyvin tiivistetty esitys markkinatalouden lainalaisuuksista.
Liberaali markkinatalous ei toimi aivan ilman ideologista pohjaa. Näkemyksenä on se, että jos osalle yhteiskunnan jäsenistä tulee paljon varallisuutta, muruja siitä putoilee myös muille, näin kaikki hyötyvät. Eri asia on sitten, kokevatko he hyötyvänsä, joiden työpaikat menevät kvartaalikapitalismin vuoksi?
Työpaikkojen luominen sinne, missä työvoima on halpaa, vaikuttaa riistolta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Halvan työvoiman maat tarvitsevat työpaikkoja, jopa kipeämmin, kuin kehittyneet taloudet. Parasta kehitysapua on uusien tuottavien työpaikkojen luominen. Ajatus siitä, että suomalainen olisi etuoikeutettu hyvään elintasoon ja kehitysmaiden ihmiset eivät, ei perustu mihinkään oikeudenmukaisuuteen, vaikka ajatustapaa voidaan näinkin markkinoida. Raaka-aineiden tuonti kehittyneisiin maihin on puhdasta riistoa, mutta jalostustyön kehittäminen ei sitä ole.
Kvartaalitalouden ongelmista pahin on ympäristöön kohdistuva riistäminen. Kiina on tästä hyvänä esimerkkinä. Mikäli kiinalaisten enemmistö saavuttaisi elintason, joka oli suomalaisilla noin 50-60 luvun vaihteessa, silloin ympäristökatastrofi on -mikäli mitään ei tehdä- varsin todennäköinen. Se, millä perusteilla kehittyneillä mailla olisi varaa kieltää mm. Kiinaa elintasonsa kohentamisesta, on tietenkin mielenkiintoinen moraalinen ongelma. Vaikka olisimme ilmastonmuutoksista mitä mieltä tahansa.
Jonkin verran on pääomasijoittajia, joiden sijoittamisessa on pyrkimystä vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen kehitykseen. Amerikassa tämän tyyppinen sijoittaminen on lisääntynyt, samoin kirkot pyrkivät varantojaan näin nostamaan. Katollinen kirkko heräsi sen jälkeen, kun havaitsi sijoittaneensa pienen osan rahoistaan bordellitoimintaan. Sijoituksia alettiin pohtimaan tarkemmin.
Mikäli markkinatalouteen haluaisi vaikuttaa enemmänkin, jokainen ostotapahtuma olisi mietittävä. Mitä kehityssuuntaa haluaa omalla käyttäytymisellä tukea?
Omistajapolitiikka on myös eräs tapa vaikuttaa, mikäli heittäytyy markkinoiden vietäväksi, sekin on eräs valinta. Pakollista sekään ei tietenkään ole. Mikään pakko ei ole tuottaa halvalla ja paljon.- Maltillinen oikeistolainen
Liberaali markkinatalous on melko toimiva talousjärjestelmä, kunhan "markkinoiden lainalaisuuksia" pystyttäisi sääntelemään tavalla, joka pitää markkinat vapaina. Sääntelemättömyys nimittäin johtaa pian siihen, että "lainalaisuudet" toimivat omistuksen ja vallan keskittymisen suuntaan. Silloin markkinoiden vapaus kapenee ja liberaaliudesta tulee harvainvaltaa, kartelleja ja monopoleja. Tästä taas seuraa, että markkinoilla toimijat pyrkivät oman omaisuutensa ja valtansa suojeluun. Heistä tulee konservatiiveja liberaalisuuden sijaan.
Liberaali ja vapaa markkinatalous voivat toimia ainoastaan sellaisessa yhteiskuntien sääntelemässä ympäristössä, jossa monopolit, kartellit, hallitsevaan markkina-asemaan liittyvä ylivalta ja muut kilpailun vapautta rajoittavat tekijät voidaan minimoida.
Ympäristöön kohdistuva riistäminen liittyy lähes aina monopoliasemaan tai keskittyneeseen harvainvaltaan markkinoila. "Kvartaalitalouden" kanssa sillä ei ole tekemistä.
Kehitysmaat tarvitsevat todellakin teollisuutta ja sen tuomia tymahdollisuuksia ja elintason nousua. sen seurauksena ympäristöriskit kasvavat vähintään samassa suhteessa, elleivät paljon nopeammin. Tämä uhka olisi globaalisti pystyttävä käsittelemään ja hoitamaan köytämällä uusia ja monimuotoisempia tapoja etenkin energian tuottoon, luonnonvarojen käyttöön, kierrätykseen ja varmasti myös kertakäyttökulttuurin uudelleenarviointiin ja tuotteiden käyttöiän pidentämiseen.
Kuluttajat voivat vaikuttaa asioihin, jos pystyvät yhdenmukaistamaan kulutuspäätöksiään sellaiseen suuntaan, joka ei lisää em. riskejä. Myös sijoittajat voivat vaikuttaa kehitykseen ottamalla riskejä sijoituksissaan siihen suuntaan, että kestävän kehityksen investoinnit saavat enemmän rahoitusta pikavoittoihin pyrkivien investointien sijaan. - Niinpä niin
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Liberaali markkinatalous on melko toimiva talousjärjestelmä, kunhan "markkinoiden lainalaisuuksia" pystyttäisi sääntelemään tavalla, joka pitää markkinat vapaina. Sääntelemättömyys nimittäin johtaa pian siihen, että "lainalaisuudet" toimivat omistuksen ja vallan keskittymisen suuntaan. Silloin markkinoiden vapaus kapenee ja liberaaliudesta tulee harvainvaltaa, kartelleja ja monopoleja. Tästä taas seuraa, että markkinoilla toimijat pyrkivät oman omaisuutensa ja valtansa suojeluun. Heistä tulee konservatiiveja liberaalisuuden sijaan.
Liberaali ja vapaa markkinatalous voivat toimia ainoastaan sellaisessa yhteiskuntien sääntelemässä ympäristössä, jossa monopolit, kartellit, hallitsevaan markkina-asemaan liittyvä ylivalta ja muut kilpailun vapautta rajoittavat tekijät voidaan minimoida.
Ympäristöön kohdistuva riistäminen liittyy lähes aina monopoliasemaan tai keskittyneeseen harvainvaltaan markkinoila. "Kvartaalitalouden" kanssa sillä ei ole tekemistä.
Kehitysmaat tarvitsevat todellakin teollisuutta ja sen tuomia tymahdollisuuksia ja elintason nousua. sen seurauksena ympäristöriskit kasvavat vähintään samassa suhteessa, elleivät paljon nopeammin. Tämä uhka olisi globaalisti pystyttävä käsittelemään ja hoitamaan köytämällä uusia ja monimuotoisempia tapoja etenkin energian tuottoon, luonnonvarojen käyttöön, kierrätykseen ja varmasti myös kertakäyttökulttuurin uudelleenarviointiin ja tuotteiden käyttöiän pidentämiseen.
Kuluttajat voivat vaikuttaa asioihin, jos pystyvät yhdenmukaistamaan kulutuspäätöksiään sellaiseen suuntaan, joka ei lisää em. riskejä. Myös sijoittajat voivat vaikuttaa kehitykseen ottamalla riskejä sijoituksissaan siihen suuntaan, että kestävän kehityksen investoinnit saavat enemmän rahoitusta pikavoittoihin pyrkivien investointien sijaan.Ympäristöä tuhoavat tällä hetkellä nimenomaan lyhytnäköiseen voitontavoitteluun pyrkivät suuryhtiöt. Eukalyptuspuiden istuttaminen köyhdyttää maan siten, ettei maassa kasva mikään, sitten kun metsien viljely lopetetaan, aluskasvillisuus puuttuu jo nyt. Puita kasvatetaan sellun tuottoon. Palmuöjyn kasvattaminen on ympäristöongelma sekin. Uraanin louhinta aiheuttaa ympäristöhaittoja.
Tehtaiden perustaminen alikehittyneisiin maihin on kannattavaa myös siksi, koska ympäristönormit eivät ole niin tiukat, näin on mm. Aasiassa kaikkialla. Pienempiä ympäristövahinkoja sattuu jatkuvasti, suuremmista olemme saaneet lukea.
Kiinassa tehtaiden ja tuotantolaitosten perustaminen on johtanut perhesuhteiden katkeamisiin, työhön on matkustettava monen päivämatkan päähän. Afrikassa nimenomaan tämän tyyppinen perhesuhteiden katkos aiheutti AIDS.n leviämisen siihen mittaluokkaan, kuin se on tapahtunut.
Kapitalismi nimenomaan on se tekijä, joka kiihdyttää ympäristötuhoja. Kapitalismin logiikka on sellainen, kasvua on haettava ja tuotantoa lisättävä ja kustannukset minimoitava. Yhtälö ei kannusta luonnonsuojeluun.
Liberaali markkinatalous perustuu ahneudelle ja mikäli sen hyväksymme, joudumme hyväksymään myös luonnonvarojen riiston. Kehitysmaissa kulutus lisää ilmastomuutosta, mutta se ei tee sitä enemmän suhteellisesti, mitä itse kulutamme ja olemme kuluttaneet. Markkinavoimien pysäyttämiselle siellä ei ole siis moraalisia perusteita, ei teollisuusmailla.
Valistunut kuluttaja voi tehdä varsin paljon, mikäli voimme luottaa tiedotukseen. Sijoittajat voivat vaikuttaa myöskin. Ongelmana ovat valtiot, jotka hakevat taloudellista kasvua olipa hinta mikä tahansa, silloin eivät ihmisarvot luonto arvoista puhumattakaan, paljoa paina. Aasiassa näitä kehittyviä talouksia on paljon ja siellä hääräävät oikeasti rikkaat -pikavoittojen toivossa. - Maltillinen oikeistolainen
Niinpä niin kirjoitti:
Ympäristöä tuhoavat tällä hetkellä nimenomaan lyhytnäköiseen voitontavoitteluun pyrkivät suuryhtiöt. Eukalyptuspuiden istuttaminen köyhdyttää maan siten, ettei maassa kasva mikään, sitten kun metsien viljely lopetetaan, aluskasvillisuus puuttuu jo nyt. Puita kasvatetaan sellun tuottoon. Palmuöjyn kasvattaminen on ympäristöongelma sekin. Uraanin louhinta aiheuttaa ympäristöhaittoja.
Tehtaiden perustaminen alikehittyneisiin maihin on kannattavaa myös siksi, koska ympäristönormit eivät ole niin tiukat, näin on mm. Aasiassa kaikkialla. Pienempiä ympäristövahinkoja sattuu jatkuvasti, suuremmista olemme saaneet lukea.
Kiinassa tehtaiden ja tuotantolaitosten perustaminen on johtanut perhesuhteiden katkeamisiin, työhön on matkustettava monen päivämatkan päähän. Afrikassa nimenomaan tämän tyyppinen perhesuhteiden katkos aiheutti AIDS.n leviämisen siihen mittaluokkaan, kuin se on tapahtunut.
Kapitalismi nimenomaan on se tekijä, joka kiihdyttää ympäristötuhoja. Kapitalismin logiikka on sellainen, kasvua on haettava ja tuotantoa lisättävä ja kustannukset minimoitava. Yhtälö ei kannusta luonnonsuojeluun.
Liberaali markkinatalous perustuu ahneudelle ja mikäli sen hyväksymme, joudumme hyväksymään myös luonnonvarojen riiston. Kehitysmaissa kulutus lisää ilmastomuutosta, mutta se ei tee sitä enemmän suhteellisesti, mitä itse kulutamme ja olemme kuluttaneet. Markkinavoimien pysäyttämiselle siellä ei ole siis moraalisia perusteita, ei teollisuusmailla.
Valistunut kuluttaja voi tehdä varsin paljon, mikäli voimme luottaa tiedotukseen. Sijoittajat voivat vaikuttaa myöskin. Ongelmana ovat valtiot, jotka hakevat taloudellista kasvua olipa hinta mikä tahansa, silloin eivät ihmisarvot luonto arvoista puhumattakaan, paljoa paina. Aasiassa näitä kehittyviä talouksia on paljon ja siellä hääräävät oikeasti rikkaat -pikavoittojen toivossa.Olen muuten aivan samaa mieltä kanssasi, mutta en syyttäisi kapitalismia, liberaalia markkinataloutta enkä talouskasvuun pyrkiviä valtioitakaan.
Minusta syyllinen on vastuuton ahneus, jota esiintyy kaikissa talousjärjestelmissä, kaikissa poliittisissa ideologioissa ja kaikkialla maapallolla.
Entinen Neuvostoliitto lienee tästä yksi tyypillisin esimerkki. Muitakin löytyy ihan joka maapallon kolkasta. - Niinpä niin
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Olen muuten aivan samaa mieltä kanssasi, mutta en syyttäisi kapitalismia, liberaalia markkinataloutta enkä talouskasvuun pyrkiviä valtioitakaan.
Minusta syyllinen on vastuuton ahneus, jota esiintyy kaikissa talousjärjestelmissä, kaikissa poliittisissa ideologioissa ja kaikkialla maapallolla.
Entinen Neuvostoliitto lienee tästä yksi tyypillisin esimerkki. Muitakin löytyy ihan joka maapallon kolkasta.En ole itsekään kovin halukas ideologiseen väittelyyn yhteiskuntamuodoista. Kuitenkin, kapitalismi on ainoa talouden muoto, jossa rahaa on niin riittävästi, että ympäristön tuhoaminen maailmanlaajuisesti onnistuu. Kiinan avautuminen markkinataloudelle on tästä hyvä esimerkki.
- Maltillinen oikeistolainen
Niinpä niin kirjoitti:
En ole itsekään kovin halukas ideologiseen väittelyyn yhteiskuntamuodoista. Kuitenkin, kapitalismi on ainoa talouden muoto, jossa rahaa on niin riittävästi, että ympäristön tuhoaminen maailmanlaajuisesti onnistuu. Kiinan avautuminen markkinataloudelle on tästä hyvä esimerkki.
Käyttäisin mieluummin talousjärjestelmästä nimitystä vapaa markkinatalous, koska se kuvaa paremmin sitä, että markkinoilla on useita toimijoita, joista yksikään ei hallitse markkinoita tarjontapuolella.
Kapitalismi on tähän liian suppea käsite, koska se kuvaa taloutta vain kapitalistien, eli pääoman sijoittajien näkökulmasta.
Kapitalismi ilman vapaata, mutta yhteiskunnan kontrolloimaa markkinataloutta ei ole ollenkaan hyvä asia. Yhteiskunnan kontrollia tarvitaan, koska muuten ei vapaus säily markkinoilla.
Kapitalistit nääs pyrkivät liian ahneesti suojautumaan kilpailulta, koska se on laiskan pääoman helpoin tapa maksimoida sijoitetun pääoman tuotto.
Kuluttajien ja kansantalouksien kannalta pienten ja keskisuurten yritysten tasaväkinen kilpailu laadulla ja hinnalla on huimasti parempi talousjärjestelmä kuin harvojen suuryritysten hallitsema kapitalismi.
- ihminen isäntä
Ihminen käyttää rahaa yksityisenä ihmisenä tai ryhmässä jonkin sijoitusrahaston jäsenenä siten, että joku sijoittaja pitää huolen suuren määrän sijoittajia sijoituksista.
Raha ei itse tee yhtään mitään. Kyllä se minun on tuolla ruohonleikkurillakin leikattava kesällä nurmi. Minun on myös päätettävä käytössäni olevan rahan puolesta ostanko suomalaisen vai tanskalaisen kinkun joulun lähestyessä!
Kyllä se raha kuuluu siihen kuolleeseen luontoon.- Maltillinen oikeistolainen
Raha on vain vaihdannan väline; valuuttakurssit keino ilmoittaa, miten erilaisten oravien nahat suhtautuvat toisiinsa.
Kun sijoitat 10 oravannahkaaq jonkin yrityksen osakkeisiin, odotat saavasi ainakin yhden oravannahan joka vuosi siitä vastikkeeksi. - Vaihdantaa se on sekin. Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Raha on vain vaihdannan väline; valuuttakurssit keino ilmoittaa, miten erilaisten oravien nahat suhtautuvat toisiinsa.
Kun sijoitat 10 oravannahkaaq jonkin yrityksen osakkeisiin, odotat saavasi ainakin yhden oravannahan joka vuosi siitä vastikkeeksi. - Vaihdantaa se on sekin.Osakesijoitusesimerkki on tässä hyvä, sillä se juuri voi kertoa rahatalouden ja reaalitalouden kulkemisesta eri suuntiin.
Yhdysvalloissa oli eräs suuryritys, joka muistaakseni toimi öljyalalla (nimi alkoi e-kirjaimella, mutta en nyt muista sitä). Tämä yritys kertoi monta kertaa peräkkäin osavuosikatsauksissaan siitä, kuin sen tase ja tulos ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Sijoittajat saatiin pysymään kiinnostuneina yhtiöstä ja osakekurssi kehittyi hyvin.
Sitten kävikin ilmi, että yrityksen osavuosikatsauksia oli eri tempuilla näpelöity siten, että jatkuvasti tappiota tekevä yritys saatiin näyttämään voitolliselta. Tässä siis yritykseen kohdistuvat odotusarvot ei vastanneet missään suhteessa sitä, mitä yritys tuotti tavaroina ja palveluksina. Yrityksen johto sai kyllä siiten muistaakseni kohtalaisen pitkät vankeustuomiot toimistaan.
Samaan tapaan konainen toimiala eli teknologiabisnes hamusi sektorilleen rahaa, mikä ei likimainkaan vastannut näiden yritysten reaalisia mahdollisuuksia tuottaa tulevaisuudessa sen edestä hyödykkeitä ja tehdä tulosta. Syntui ns. teknologiakupla samaan tapaan kuin nyt on syntynyt USAssa asuntokupla. Rahatalouteen kytkeytyvät odostukset eivät vastaa millään lailla reaalimaailman tilannetta. Vaihdannan kohteena on siis täysin epärealistiset odotukset ja silloin voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä. Samaan tapaan rahavaihdannan kohteena voisi olla vaikka sen veikkaaminen, että tuleeko maailmanloppu ensi vuosisadalla vai ei. Jos suuret rahamassat siirtyisivät tileille tämän asian puolesta tai vastaan ja olisivat poissa jostain vähän järkevämmästä, voi kysyä, että mikä on jutun mielekkyys. Vaihdantaa se toki varmaan edelleen on, mutta riittääkö se perusteeksi.- kauhulla katselin,
Mielipidepankki kirjoitti:
Osakesijoitusesimerkki on tässä hyvä, sillä se juuri voi kertoa rahatalouden ja reaalitalouden kulkemisesta eri suuntiin.
Yhdysvalloissa oli eräs suuryritys, joka muistaakseni toimi öljyalalla (nimi alkoi e-kirjaimella, mutta en nyt muista sitä). Tämä yritys kertoi monta kertaa peräkkäin osavuosikatsauksissaan siitä, kuin sen tase ja tulos ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Sijoittajat saatiin pysymään kiinnostuneina yhtiöstä ja osakekurssi kehittyi hyvin.
Sitten kävikin ilmi, että yrityksen osavuosikatsauksia oli eri tempuilla näpelöity siten, että jatkuvasti tappiota tekevä yritys saatiin näyttämään voitolliselta. Tässä siis yritykseen kohdistuvat odotusarvot ei vastanneet missään suhteessa sitä, mitä yritys tuotti tavaroina ja palveluksina. Yrityksen johto sai kyllä siiten muistaakseni kohtalaisen pitkät vankeustuomiot toimistaan.
Samaan tapaan konainen toimiala eli teknologiabisnes hamusi sektorilleen rahaa, mikä ei likimainkaan vastannut näiden yritysten reaalisia mahdollisuuksia tuottaa tulevaisuudessa sen edestä hyödykkeitä ja tehdä tulosta. Syntui ns. teknologiakupla samaan tapaan kuin nyt on syntynyt USAssa asuntokupla. Rahatalouteen kytkeytyvät odostukset eivät vastaa millään lailla reaalimaailman tilannetta. Vaihdannan kohteena on siis täysin epärealistiset odotukset ja silloin voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä. Samaan tapaan rahavaihdannan kohteena voisi olla vaikka sen veikkaaminen, että tuleeko maailmanloppu ensi vuosisadalla vai ei. Jos suuret rahamassat siirtyisivät tileille tämän asian puolesta tai vastaan ja olisivat poissa jostain vähän järkevämmästä, voi kysyä, että mikä on jutun mielekkyys. Vaihdantaa se toki varmaan edelleen on, mutta riittääkö se perusteeksi.miten suuret joukot tavallisia ihmisiä jonottivat jomkun Internet huuhaafirman osakkeita. Koska olen itse IT-ammattilainen, teki mieleni mennä huutamaan, että menkää kotiinne, jos meinaatte pitää rahanne. Mutta miten tämä voidaan estää. Kyllä tästä kuplasta varoitettiinkin, mutta niin vain aina löytyy yrittäjiä. Sinulla on ihmeellinen tapa etsiä mitä tahansa negatiivisia ja positiivisia asioita tukemaan ennakkoluulojasi, jotka väität seuraavan korkeasta moraalistasi. Tässä keskustelussa lainasit Talouselämää suurena auktoriteettina, kun siellä nyt sattui olemaan sinulle mieluinen kirjoitus. Pari päivää sitten totesit, että Napolin jäteongelma on todiste kerskakulutuksesta ja muista kapitalismin kauheuksista.
- Dismal
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Raha on vain vaihdannan väline; valuuttakurssit keino ilmoittaa, miten erilaisten oravien nahat suhtautuvat toisiinsa.
Kun sijoitat 10 oravannahkaaq jonkin yrityksen osakkeisiin, odotat saavasi ainakin yhden oravannahan joka vuosi siitä vastikkeeksi. - Vaihdantaa se on sekin.tietysti rautalangasta noinkin vääntää. Ongelmana nykyisin on vain se, että ei tyydytä yhteen nahkaan eikä edes viiteen. Pitää saada ainakin kymmenen ja heti. Kymmenen nahan tuottoon käytettävät keinot ovat täysin vapaat. Niihin ei tavitse soveltaa mitään yleisiä moraalikysymyksiä eikä edes rikollinen toiminta ole poissuljettu. Ennen pidettiin hyvänä merkkinä sitä, että palkattiin lisää väkeä. Se oli yleensä viite siitä, että yhtiö menestyy. Nykyään pörssikurssit harppaavat ylös aina kun yhtiö potkii pois paljon työntekijöitä - jotenkin sairasta.
Varmasti tulee vielä aika, jolloin otetaan käyttöön tullit ja tuontirajoitukset. Aika ei vaan vielä ole kypsä. Ei ole vielä tarpeeksi työttömiä ja sossun jonoissa seisovia, mutta asia kyllä korjaantuu. Elämme mielenkiintoisia aikoja. - Maltillinen oikeistolainen
Mielipidepankki kirjoitti:
Osakesijoitusesimerkki on tässä hyvä, sillä se juuri voi kertoa rahatalouden ja reaalitalouden kulkemisesta eri suuntiin.
Yhdysvalloissa oli eräs suuryritys, joka muistaakseni toimi öljyalalla (nimi alkoi e-kirjaimella, mutta en nyt muista sitä). Tämä yritys kertoi monta kertaa peräkkäin osavuosikatsauksissaan siitä, kuin sen tase ja tulos ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Sijoittajat saatiin pysymään kiinnostuneina yhtiöstä ja osakekurssi kehittyi hyvin.
Sitten kävikin ilmi, että yrityksen osavuosikatsauksia oli eri tempuilla näpelöity siten, että jatkuvasti tappiota tekevä yritys saatiin näyttämään voitolliselta. Tässä siis yritykseen kohdistuvat odotusarvot ei vastanneet missään suhteessa sitä, mitä yritys tuotti tavaroina ja palveluksina. Yrityksen johto sai kyllä siiten muistaakseni kohtalaisen pitkät vankeustuomiot toimistaan.
Samaan tapaan konainen toimiala eli teknologiabisnes hamusi sektorilleen rahaa, mikä ei likimainkaan vastannut näiden yritysten reaalisia mahdollisuuksia tuottaa tulevaisuudessa sen edestä hyödykkeitä ja tehdä tulosta. Syntui ns. teknologiakupla samaan tapaan kuin nyt on syntynyt USAssa asuntokupla. Rahatalouteen kytkeytyvät odostukset eivät vastaa millään lailla reaalimaailman tilannetta. Vaihdannan kohteena on siis täysin epärealistiset odotukset ja silloin voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä. Samaan tapaan rahavaihdannan kohteena voisi olla vaikka sen veikkaaminen, että tuleeko maailmanloppu ensi vuosisadalla vai ei. Jos suuret rahamassat siirtyisivät tileille tämän asian puolesta tai vastaan ja olisivat poissa jostain vähän järkevämmästä, voi kysyä, että mikä on jutun mielekkyys. Vaihdantaa se toki varmaan edelleen on, mutta riittääkö se perusteeksi.Suurten yritysten meno pörssiin tapahtuu siksi, että ne tarvitsevat lisää pääomia ja ovat valmiit kamsamaan siitä osinkoja.
Osakepääoman arvo - osakkeiden pörssinoteeraus - on signaali siitä, että yritys tuottaa sijoittajilleen tuottoa, mikä houkuttelee lisää sijoittajia.
Pääomat ja yrityksen osakkeiden arvo on siis yksi yritysten tuotannontekijä. Pörssissä tapahtuva osakkeiden myynti ja ostaminen on siis oma markkinansa, joka on selvässä kytkennässä reaalitalouteen. - Maltillinen oikeistolainen
kauhulla katselin, kirjoitti:
miten suuret joukot tavallisia ihmisiä jonottivat jomkun Internet huuhaafirman osakkeita. Koska olen itse IT-ammattilainen, teki mieleni mennä huutamaan, että menkää kotiinne, jos meinaatte pitää rahanne. Mutta miten tämä voidaan estää. Kyllä tästä kuplasta varoitettiinkin, mutta niin vain aina löytyy yrittäjiä. Sinulla on ihmeellinen tapa etsiä mitä tahansa negatiivisia ja positiivisia asioita tukemaan ennakkoluulojasi, jotka väität seuraavan korkeasta moraalistasi. Tässä keskustelussa lainasit Talouselämää suurena auktoriteettina, kun siellä nyt sattui olemaan sinulle mieluinen kirjoitus. Pari päivää sitten totesit, että Napolin jäteongelma on todiste kerskakulutuksesta ja muista kapitalismin kauheuksista.
Riskisijoittajat havittelivat suurvoittoja nopeasti. Se huuma ruokki itse itseään. Seuraus oli, että riskinottajat menettivät, kun ostohaqlukkuus nosti osakkeiden hinnat epärealistiselle tasolle.
IT-ala sai pääomia, mutta ei saanut niitä tuottamaan. Siksi kuplat puhkesivat, kun markkinoilta ei löytynyt kysyntää it-alan tuottamille palveluille.
Esimerkki kuvaa hyvin sitä, miten sata vuotta vanha tuotantovaltainen asenne markkinoihin ei toimi, ellei selvitetä huolella onko tuotannolle olemassa myös kysyntää hyödykemarkkinoilla.
Pääomamarkkinat toimivat, it-yrittäjät ostivat Lamborghineja, mutta itse bisness jäi retuperälle, kun tuotekehitys oli pelkän teknologian ohjaamaa eikä kysyntää selvitetty ennakkoon myyntitulojen saamiseksi. - Maltillinen oikeistolainen
Dismal kirjoitti:
tietysti rautalangasta noinkin vääntää. Ongelmana nykyisin on vain se, että ei tyydytä yhteen nahkaan eikä edes viiteen. Pitää saada ainakin kymmenen ja heti. Kymmenen nahan tuottoon käytettävät keinot ovat täysin vapaat. Niihin ei tavitse soveltaa mitään yleisiä moraalikysymyksiä eikä edes rikollinen toiminta ole poissuljettu. Ennen pidettiin hyvänä merkkinä sitä, että palkattiin lisää väkeä. Se oli yleensä viite siitä, että yhtiö menestyy. Nykyään pörssikurssit harppaavat ylös aina kun yhtiö potkii pois paljon työntekijöitä - jotenkin sairasta.
Varmasti tulee vielä aika, jolloin otetaan käyttöön tullit ja tuontirajoitukset. Aika ei vaan vielä ole kypsä. Ei ole vielä tarpeeksi työttömiä ja sossun jonoissa seisovia, mutta asia kyllä korjaantuu. Elämme mielenkiintoisia aikoja.Inhimillistä ahneutta esiintyy kaikissa talousjärjestelmissä. Vapaassa markkinataloudessa etsitään porsaanreikiä, suljetuissa talouksissa kahmitaan veronmaksajan rahat.
- samaa mieltä,
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Riskisijoittajat havittelivat suurvoittoja nopeasti. Se huuma ruokki itse itseään. Seuraus oli, että riskinottajat menettivät, kun ostohaqlukkuus nosti osakkeiden hinnat epärealistiselle tasolle.
IT-ala sai pääomia, mutta ei saanut niitä tuottamaan. Siksi kuplat puhkesivat, kun markkinoilta ei löytynyt kysyntää it-alan tuottamille palveluille.
Esimerkki kuvaa hyvin sitä, miten sata vuotta vanha tuotantovaltainen asenne markkinoihin ei toimi, ellei selvitetä huolella onko tuotannolle olemassa myös kysyntää hyödykemarkkinoilla.
Pääomamarkkinat toimivat, it-yrittäjät ostivat Lamborghineja, mutta itse bisness jäi retuperälle, kun tuotekehitys oli pelkän teknologian ohjaamaa eikä kysyntää selvitetty ennakkoon myyntitulojen saamiseksi.mutta ainakaan valtaosa IT-ammattilaisista ei ollut näissä mukana. Ei siellä useimmiten ollut mitään teknologisiakaan innovaatioita. Vakavasti otettava IT-ala ei juurikaan näitä rahoja saanut ja vaikka itse olenkin jo eläkkeellä, töissä olevat kollegat valittivat pitkän aikaa, että IT oli firmoissa kirosana ja oli erittäin vaikeaa saada rahaa mihinkään IT-investointeihin.
- Maltillinen oikeistolainen
samaa mieltä, kirjoitti:
mutta ainakaan valtaosa IT-ammattilaisista ei ollut näissä mukana. Ei siellä useimmiten ollut mitään teknologisiakaan innovaatioita. Vakavasti otettava IT-ala ei juurikaan näitä rahoja saanut ja vaikka itse olenkin jo eläkkeellä, töissä olevat kollegat valittivat pitkän aikaa, että IT oli firmoissa kirosana ja oli erittäin vaikeaa saada rahaa mihinkään IT-investointeihin.
Niin sanottu it-kupla aiheutuikin etupäässä uusista, lisäpääoman toivossa pörssiin pyrkivistä firmoista, jotka katsoivat optimistisesti, että tekniikan uudet sovellukset ovat "new bisnestä".
Markkinointipiireissä internetistä puhuttiin "uusmediana". Se synnytti pilvin pimein pienyrityksiä, joissa koodinvääntäjät väsäsisvät sivustoja, joita yritykset eivät osanneet käyttää ja joita yritysten asiakkaat eivät löytäneet ja jos löysivätkin, niin ne eivät toimineet kunnolla.
Tuolloinhan ei vielä ollut laajakaistaa, wlania, eikä juuri muutakaan, kun kaikki pelasi enemmän tai vähemmän hitaiden lankamodeemien kautta ja usein myös alimitoitetuilla palvelimilla, jotka kaatuilivat vähän väliä.
Kaikki talousalan, tietotekniikan, markkinoinnin ja mainonosalan ammattilehdet - myös sanomalehtien talousosastot - hehkuttivat "uusia teknologisia mahdollisuuksia" räysin estottomasti, mikä lisäsi höyryä odotuksiin ja sai aikaan kuplan, kun odotuksia ei pystyttykään nopeasti lunastamaan käytännössä.
Silloin elettiin vielä myös laman jälkeistä aikaa ja atk-alan väkeä oli työttöminä pilvin pimein eikä perinteisiin atk-systeemeihin juurikaan investoitu, mutta se internet, sähköiset kauppapaikat ja ahneus yhdessä... Siitä se kupla minun muistikuvieni mukaan syntyi. - analyysi.
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Niin sanottu it-kupla aiheutuikin etupäässä uusista, lisäpääoman toivossa pörssiin pyrkivistä firmoista, jotka katsoivat optimistisesti, että tekniikan uudet sovellukset ovat "new bisnestä".
Markkinointipiireissä internetistä puhuttiin "uusmediana". Se synnytti pilvin pimein pienyrityksiä, joissa koodinvääntäjät väsäsisvät sivustoja, joita yritykset eivät osanneet käyttää ja joita yritysten asiakkaat eivät löytäneet ja jos löysivätkin, niin ne eivät toimineet kunnolla.
Tuolloinhan ei vielä ollut laajakaistaa, wlania, eikä juuri muutakaan, kun kaikki pelasi enemmän tai vähemmän hitaiden lankamodeemien kautta ja usein myös alimitoitetuilla palvelimilla, jotka kaatuilivat vähän väliä.
Kaikki talousalan, tietotekniikan, markkinoinnin ja mainonosalan ammattilehdet - myös sanomalehtien talousosastot - hehkuttivat "uusia teknologisia mahdollisuuksia" räysin estottomasti, mikä lisäsi höyryä odotuksiin ja sai aikaan kuplan, kun odotuksia ei pystyttykään nopeasti lunastamaan käytännössä.
Silloin elettiin vielä myös laman jälkeistä aikaa ja atk-alan väkeä oli työttöminä pilvin pimein eikä perinteisiin atk-systeemeihin juurikaan investoitu, mutta se internet, sähköiset kauppapaikat ja ahneus yhdessä... Siitä se kupla minun muistikuvieni mukaan syntyi.Määrittelit hyvin tuon joukon. Minun wpätilastollisen mielipiteeni mukaan aika paljon oli mukana kauppatieteen opiskelijoita.
- Maltillinen oikeistolainen
analyysi. kirjoitti:
Määrittelit hyvin tuon joukon. Minun wpätilastollisen mielipiteeni mukaan aika paljon oli mukana kauppatieteen opiskelijoita.
Kauppatieteilijöiden rinnalla oli myös runsaasti TKK:n käyneitä tekniikan opiskelijoita, joilla oli tetotekniikka pääaineena. Nämä koodinvääntöön innostuneet "nörtit" revittiin myös firmoihin töihin ennen valmistumistaan ja iso osa perusti myös omia firmojaan jo opiskeluaikoinaan.
Huuma oli mahdoton 90-luvun lopulla. Se näkyi silloin selvänä etenkin Talentumin silloin avaaman duuni.netin keskustelupalstoilla, jossa näitä kavereita pyöri parhaimmillaan satoja kiistelemässä netin mahdollisuuksista keskustelufoorumin eri palstoilla.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1251278
- 95932
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait89924Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede25877Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat293770- 95748
- 34648
- 109646
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.50581Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet131568