muulla masentuneella (todettu itsellä lääkärien mukaan ajoittaista masennusta) samanlaisia tuntemuksia, kuin itsellä, että ei kertakaikkiaan kiinnosta tai huvita mikään ja tuntee olevansa mitättömistä mitättömin ja kaikki maistuu suoraan sanottuna paskalle, vaikka tekemistä piisaisi ja harrastuksia on.
Kysymys kuuluu, miten saada luunsa liikkeele, vai pitäiskö ostaa koiranpanta itselle ja siihen naru, että joku vetäisi perässä virikkeisiin. Lähinnä tiedustelisin sitä miten aktivoit itsesi silloin, kun mikään ei tahdo kiinnostaa ja mistä virtaa? Jotain "puujalka" juttua vielä irtoaa, mutta jotenkin on takki tyhjä. Olen huomannut itsellä, että tämä vuodenaika pimeyksineen vaikuttaa kyllä mielialaan jotenkin tympäsevältä muutenkin, eli vaikuttaako sinuun vuodenajat?
Kysymys kuuluu, miten saada luunsa liikkeele, vai pitäiskö ostaa koiranpanta itselle ja siihen naru, että joku vetäisi perässä virikkeisiin. Lähinnä tiedustelisin sitä miten aktivoit itsesi silloin, kun mikään ei tahdo kiinnostaa ja mistä virtaa? Jotain "puujalka" juttua vielä irtoaa, mutta jotenkin on takki tyhjä. Olen huomannut itsellä, että tämä vuodenaika pimeyksineen vaikuttaa kyllä mielialaan jotenkin tympäsevältä muutenkin, eli vaikuttaako sinuun vuodenajat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juuri samanlaista se on ollut. Enää ei pysty edes kirjoja lukemaan, vaikka ennen se oli mieluisaa ja helppoa. Mikään ei kiinnosta, vaikka ennen on kiinnostanut. Luut lähtevät liikkeelle sitten aikanaan, kun masennus helpottaa. Siinä ei taida muu auttaa kuin aika, niin olen ollut huomaavianani. Kuten terapeuttini sanoi, masentunut on kuin suohon vajonnut, mutta ei pysty itse itseään sieltä ylös vetämään, kuten ei oikeaan suohonkaan vajonnut pysty. Minäkin makasin monta kuukautta, kun en jaksanut mitään. Töitä tein vähän, sen verran kuin jaksoin, muun ajan makasin. Lapset tekivät ruoan, pesivät pyykit ym. Mieheni ei juuri tee kotitöitä. Minulle kevät on pahinta aikaa, kun valo lisääntyy. Pidän tästä talven pimeydestä, vastoin monia muita. Pimeys on ihanan rauhallista. Valoisa aika ahdistaa minua, varsinkin kevät.
Virikkeistä ei ole apua, kun mikään maailmassa ei kiinnosta. Kun kiinnostus, into ja elämänhalu palaavat, ajatusmaailmakin muuttuu. Silloin on elämässä taas iloa ja valoa.
Saatko jotain hoitoa masennukseesi? Olen syönyt lääkettä viime keväästä alkaen, ensin yhtä, kesästä alkaen toista. Olen ollut kuin "jäässä", käynyt matalilla kierroksilla. Muutama päivä sitten lääkettä vähennettiin ja nyt tuntuu kuin ei tarvitsisi nukkua aivan mahdottoman pitkään yöllä. On kuin elimistö alkaisi toimia nopeammin, tavallisemmin. On kuin aineenvaihdunta muuttuisi nopeammaksi eikä enää keräisi makkaroita vatsan ympärille koko ajan.
alko-ongelmakin lisänä, ehkä tuurijuoppo ja ajoitukset sattuvat jostain syystä kohdalleen, eli molemmat alko ja masis käyvät käsikädessä ja vaikeudet alkaa. Työpaikkakin vielä sattuu olemaan ja selittele siinä sitten poissaolojaan ja ahdistukset lisääntyy entisestään työpaikan säilymisen takia, kun sattumalta itse pitäisi olla esimerkillinen näissä terveysasioissa muutenkin, eli ammattihenkilöstöä. Luonnetta pitäisi hillitä ja viinan käyttöä, mutta minkäs luonteelleen voi, ehkä tilanne korjaantuisi, jos vaihtopäitä olisi myynnissä. No, "puujalkaa" irtoaa onneksi vielä ja Toivossa on hyvä elää sano lapamato. Totta puhuen ei tässä oikein fiilikset korkeat ole töppäilyjen takia ja piilevän sairauden, joka silloin tällöin vie mielen matalaksi.
Monet kirjoittajat sanovat, että alko ja masennus eivät sovi yhteen, alko siis aiheuttaa ja pahentaa masennusta. Minulla ei ole alkosta kokemusta varhaisten traumojeni vuoksi. Pelkkä hajukin tuntuu pahalta.
Terveydenhuollon ammattilaisetkin ovat ihmisiä. Heidän joukkoonsa mahtuu koko ihmisyyden kirjo kaikkine ominaisuuksineen. Usein tuntuu, että jokin ammattikunta olisi "täydellisempi" ihmisenä kuin moni muu, mutta ei se niin ole. Papit, lääkärit, terapeutit, sairaanhoitajat ym. kaikki he ovat tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen.
Monesti omat töppäilyt tuntuvat itsestä pahemmalta kuin muista. Itselle jotenkin jysähtää suunnaton syyllisyys päälle. Se tulee välillä kuin tyhjästä, melkein ilman mitään syytäkin. Jos on yliherkkä syyllisyydentunto (kuten vaikka masennuksessa usein on), voi tuntea itsensä syylliseksi melkein kaikkeen (minä esimerkiksi jonkin kaupan lopettamiseen, kun en muka ole ostanut sieltä tarpeeksi).
Niin, en osaa sanoa alkosta mitään, mutta olen nähnyt sen väärinkäyttöä liian läheltä. En tiedä, miten sen saisi järjestykseen. Usein neuvotaan menemään AA-ryhmään ja monet varmaan ovat tulleet autetuiksi siellä. Ajattelen, että alkon käyttämiseen on jokin syy ja sen syyn tultua autetuksi ei alkokaan enää kiinnosta. Voisiko rehellisyys auttaa. Tarkoitan oman heikkoutensa tunnustaminen. Se vain on hankalaa, että tunnustaessaan heikkoutensa voi tulla vielä enemmän lyödyksi. Ei voi kertoa, jos ei tunne oloaan turvalliseksi, ei pidäkään kertoa. Tosin sanoessaan olevansa masentunut voi tulla paremmin ymmärretyksi. Voimattomuus saa luonnollisen selityksen.
Varjolilja HEI,
Oli lohduttavaa lukea kommenttisi masennuksesta.
Täysin samanlaisia fiiliksiä täällä...
Ruokahalu ja uni kateissa, mikään ei innosta, mitään ei saa aikaan.
ruoka on melkeimpä ainoa josta saa mielihyvää nimenomaan herkut.Kaikki lähtemiset tökkii kovasti
vuorokautta aiemmin pitää motivoida itseään vaikka lääkärille.Usein masennuslääkkeet lisäävät ruokahalua,ja kun lihoo se masentaa entisestään.
Minulla vaikeimpiä ovat keväät ja kesät,täytyisi touhuta vaan ei kiinnosta mikään.