Onko oikein jos en tottele vanhempiani niin he saavat käyttää fyysisiä otteita?
Missä menee teidän rajat tämän asian suhteen?
Ja mihin asti se on laillista?
Kertokaa!
Missä menee teidän rajat tämän asian suhteen?
Ja mihin asti se on laillista?
Kertokaa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikka en itse ole ikinä joutunut vanhempieni osalta väkivallan kohteeksi, niin silti tiedän että LAPSEN LYÖMINEN ON RIKOS!
Pieni tukistus tai luunappi, sen vielä ymmärrän mutta en omalla kädellä tai apuvälineillä lyömistä.
Miten he sinuun ovat koskeneet? Onko tullut mustelmia, haavoja? Ovatko he lyöneet?
toivottavasti voit vastata.
-tyttö-
jälkiä on tullut.haavoja,mustelmia jne...Onhan niitä.Mutta silloin en ole itsekkään ollut aivan syytön.siis jos vanhemmat ovat jotain fyysistä minulle tehneet niin olen yrittänyt tehdä takaisin.Mutta sitten on tullut takaisin tuplana.
En tiedä kuinka toimia?
Kun vanhempani ovat sitä mieltä että se on aivan oikein kurittaa lapsia.
En oikein osaa antaa sulle neuvoja siihen miten toimia, koska en ole itse kokenut samaa.
Tietenkin voi kokeilla sanoa että, se on laitonta. Voit myös kysyä apua terveyskeskukseta, soittaa nuorten kriisipuhelimeen, sosiaalitoimistoon, kertoa ystäväsi vanhemmille, tai jollekkin muulle vanhemmalle henkilölle.
Itse omissa ongelmissa olen turvautunut ulkopuoliseen apuun, (sosiaalitoimitoon ja kriisipuhelimeen) sinne voi soittaa nimettömänä. Monesta lehdestä ja ilmoitustauluilta löytyy erillaisia numeroita mihin voit soittaa.
Mitä pahaa olet mukamas tehnyt että vanhemmillasi olisi oikeus lyödä sinä. Kukaan ei voi tehdä mitään niin pahaa että jollain olisi oikeus lyödä.
-tyttö-
yritä taas vastailla niin tiedän onko ehdotuksistani ollut mitään apua.
Kyllä minäkin ääritapauksessa pie3net tukkapöllyt hyväksyn, mutta eihän sitä tuollaista vahinkoa saa tuottaa!!!
Sossu on tietysti paikka johon yhteyttä pitäisi ottaa, ehkä koulun kautta?
Siinä on vain se ongelma, että sinut voidaan laittaa koulukotiin tai sijoitusperheeseen jos suusi avaat...en tiedä paljonko lapsella(ikäsi??)
on valtaa valita jos sosiaali astuu remmiin.
Ideaali olisi sossun ripitys vanhemmille ja jatkuva tarkkailu tai sijoitus sukulaisiin..
Joka piiskaa säästää hän lastaan vihaa, sanotaan jo raamatussakin. Joten on ihan oikein että vanhempasi käyttävät "fyysisiä otteita" sinun kurittamiseksi. Et kai tyttö parka kuvittele että saat tehdä mitä hyvänsä ilman että joudut kantamaan vastuusi? Rajan asettavat sinun omat vanhempasi ja yleinen moraali asioiden suhteen. Kautta vuosituhansien on lapsille annettu ruumiillista kuritusta ja sitä kautta heistä on kasvatettu yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Ole kiitollinen siitä, että vanhempasi kasvattavat sinua herran nuhteessa.
Ja tämähän oli suuri VITSI? Lasta voi muutenkin "kurittaa". Selkäsauna ei ratkaise mitään...
Vai että VITSI?
Nykyään tunnustan,että pieni selkäsauna olisi ollut minullekkin terveellistä saada.
Tukkapöllyt eivät auttaneet.
Olisin osannut ehkä käyttäytyä vähän paremmin vanhempiani kohtaan,ja olisin osannut kasvattaa omani.
Samanlainen suunsoittaja kuin minä silloin joskus...
Kuri ja lasten vahingoittaminen ovat eri asioita!
Kristittyinä keskittykäämme hakemaan ohjeita sieltä Uuden Testamentin puolelta. Nasaretilaisen keskeisin ohje on rakastaa. Aito rakkaus ei voi koskaan tähdätä toisen vahingoittamiseen eikä tarkoitus koskaan pyhitä keinoja!
Fyysinen väkivalta on aina tuomittavaa ja lasten kohdalla se on erityisen tuomittavaa. Lapsiin kohdistuvan väkivallan puitteissa on paikallaan ottaa aina yhteys lastensuojeluviranomaisiin!
Vastuu lapsista on aikuisen!! Vastuumme ulottuu myös siihen, millaisen mallin vanhemmuudesta me välitämme lapsille.
Vastuun kantamiseen opettaminen on toki keskeinen osa kasvattamista, mutta vastuuseen ei kasveta pelon vaan rakkauden kautta.
Rajoja todella tarvitaan, mutta saktiot eivät saa olla lasta vahingoittavia. Jos vanhemmat eivät kykene kasvattamaan lastaan rakkaudessa niin lapsen on parempi päästä sijaiskotiinkin niin oman persoonan kehityksensä kuin yhteiskunnan kokonaishyvän kannalta. Ihanteellista tietenkin on, että omat vanhemmat kykenevät aitoon vastuulliseen vanhemmuuteen. Tässä meidän kaikkien tulisi tukea vanhempia.
Vai piiskaa pitäisi antaa...
Voi kertoa kuulkaa oman tarinani.
Olin 6 kun äitini kuoli, isäni alkoi silloin juomaan. Tein mitä tahansa väärin heilui meillä nyrkki. Jos sain kokeesta huono numeron, jos lintsasin koulusta, jos tulin kotiin liian myöhään. Sain selkään, turpaan.... Mitä ikinä isä keksikin. Sepä teki minusta todella yhteiskunta kelvollisen, olen nyt huumevieroituksessa, minulla on pysyviä traumoja ja todennäköisesti jonkinasteinen skitsofrenia.
Jokaisella lapsella on oikeus elää tässä maassa turvattua ja hyvää elämää, jos ei pysty kasvattamaan lapsia ilman ruumillista kuritusta ei niitä tarvitse tehdä.
Olen siis elävä esimerkki mitä siitä seuraa. Tällaisenko te haluatte töihin pankkivirkailijaksi tai kaupan kassalle?
Mutta olen päättänyt että selviän vielä, ikää minulla on vasta 17.
Tiedän muita samankohtalon kokeneita, koittakaa jaksaa, joku päivä meillekin aurinko paistaa!!!
Huh, Huh
Onpahan rankkaa.
Vanhemmuus on lapsen kasvattamista keskustelemalla ja ohjaamalla. Vanhemmuus vaatii itsensä hillintää ja kykyä nousta ärsyttävienkin tilanteiden yläpuolelle.
Siihen vaaditaan avoimet ja turvalliset suhteet lapsiin. Murrosiässä vanhemmille ainoa keino pysyä ajan tasalla on avoin, rehellinen keskustelu, lasten luottamus ja näin asetetut selvät rajat oikeasta ja väärästä.
Väkivalta aiheuttaa pelkoa ja se taas salailua. Väkivaltainen käytös on oire oman kontrollin menettämistä. Kontrolli lapseen on tätä ennen mennyt jo ajat sitten. Lapsen luottamus vanhempiensa turvallisuuteen katoaa taatusti väkivallan myötä. Tämä on siis umpikuja. Turvallisuutta haetaan muualta. Yleensä mistä vaan.
Voimakeinojen käyttö (ei väkivallan) on hyväksyttävää vain jos muiden turvallisuus on välittömästi uhattuna. Yleensä on kyse aikuisista ja asian hoitavat ammattilaiset.
Väkivaltaan liittyy fyysinen ylivoima ja tilanteen hallitsemattomuus.
Väkivallan käyttö ja pahoinpitely ovat rikoksia.
Niillä ei ole mitään tekemistä pikkulapsien tai nuorten ojentamisen kanssa.
Henkilöllä, joka pieksee lapsiaan raamattuun vedoten on taatusti "matot kasassa vintillä"
Aikuisella on liian paljon fyysistä voimaa lapsen voimiin ja kokoon nähden, vaikka eivät itse sitä ehkä tunnista.
Jos fyysisen kurituksen tielle lähtee voi VAHINGOSSA ja/tai TIETÄMÄTTÄÄN aiheuttaa paitsi kipua, alistamista ja nöyryyttämistä, niin myös PYSYVÄN fyysisen tai henkisen VAMMAN lapselleen.
Fyysisen kurituksen voi saada aikaan ympäristön väärä painostus, väärät asenteet tai aikuisten oma vallanhalu ja/tai mukavuuden halu.
Sitä sitten saa katua ja pyydellä koko loppuelämänsä lapseltaan anteeksi, jos edes ymmärtää tekonsa pahuuden. Lapsen ei tarvitse sellaista antaa anteeksi, eikä varmaan pystyisikään. Eikä aikuinenkaan pysty sitä itselleen koskaan anteeksi antamaan.
Parempi pysyä sillä tiellä, että pyytää ja kertoo syyt, pyytää ja kertoo syyt, pyytää ja kertoo syyt.... vaikka ikuisesti mieluummin kuin käy käsiksi.
Usein voi olla, että aikuisella on väärät vaatimukset lapsen suhteen, sellaisen asian vasta aika näyttää. Lapsi voi olla oikeassa omassa asiassaan ja vanhempi väärässä.
Ei vanhemmat ole missään nimessä kaikenosaavia, kaikentietäviä ja kaikessa oikeassa, vaikka kuinka haluaisivat. Oikeastaan he ovat vain isoja lapsia, joilla on vielä paljon oppimista.
Perhe-elämän ei kuulu olla valtapeliä vaan elämän kannalta oikeiden ratkaisujen löytämistä keskustellen.
Eikä ole tarkoitus, että lapsesta yritetään kasvattaa vanhempiensa klooni ajatuksiltaan ja toiminnaltaan. Pitäisi mieluummin yrittää kasvattaa itsenäisesti ajatteleva ja ajatteluun kykenevä ihminen.
Suomessa ikävä kyllä edelleen vallalla olevat kasvatuskäsitykset turhaan painostavat vanhempia lasten kurittamiseen.
Mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Kaikki ovat niin herkkiä ettei kärsi koskea. Kaikki on muka jo pieksämistä ja pahoinpitelyä. Kyllä sitä keppiä saa antaa jos tarve vaatii. Minä sain vielä muutama vuosi sitten risua ja tukkapöllyä kun en uskonut ja hyvä niin. Paremmin jää mieleen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kakarat hyppii silmille niin pitäisi antaa periksi aina? Minä en ainakaan uskonut pelkällä sanomisella, ja huomaa nykyajan penikoista, ettei monellakaan ole kunnon kuria ollut, kun tekevät mitä lystää. En tarkoita, että pitäisi hakata vaan antaa sen verran risua, että uskoo! Laillista se ei ehkä ole, mutta laki ei kasvata niitä kakaroita vaan vanhemmat.
Kyllä se laki koskee myös vanhempia.
Asiat pitää viedä jämäkästi loppuun asti eikä antaa periksi. Jo lasten ollessa pieniä. Jos kielletään, niin pysytään kiellossa. Tarvittaessa perustellaan ja kohdellaan kaikkia lapsia tasavertaisina. Se on kuria ja siihen tarvitaan itsekuria. Myöskään toinen vanhemmista ei saa tilanteissa "lipsua".
Kyllä valtaosa lapsista on näin saatu uskomaan ja tottelemaan. Häiriköitten kohdalla liian usein taustalta löytyy väkivaltaa
Se ei ole oikein eikä laillista. Väkivallalla vain lisätään väkivaltaa tähän maailmaan. Väkivaltaa on myös "vähäisempi" lyöminen, tukistus ym, koska sitä kautta opitaan väärä tapa hoitaa erimielisyyksiä, että asiat hoidetaan nyrkein eikä puhumalla.
Mene neuvottelemaan perheneuvolaan, mitä voisit tehdä.
Pienempänä olen pahoista kolttosistani remmiä saanut ja tukkapöllytkin useampaan otteeseen.
Olen sitä mieltä, että jos on aihetta niin pieni kurinpalautus on paikallaan. Välillä vähän isompikin. Jos siihen pystyy..(itse en pystyisi)
Olen kasvanut tällä kasvatuksella rehelliseksi ja toiset huomioon ottavaksi ihmiseksi.