Olen ostamassa vanhaa -74 valmistettua lasikuituvenettä.
Mastot ovat puuta, ja olisinkin kysellyt että onko mitään syytä vaihtaa mastoja alumiiniin, onko puumastossa jotain heikkoa verrattuna alumiiniin?
Mastot ovat puuta, ja olisinkin kysellyt että onko mitään syytä vaihtaa mastoja alumiiniin, onko puumastossa jotain heikkoa verrattuna alumiiniin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
pysyy pinnalla ja palaa paremmin kuin alu.
Puupalkki kestää paremmin tulipaloa nurjahtamatta kuin teräs tai alumiinipalkki.
Itselläni on samanikäisessä veneessä puumasto ja minusta se on ihan mukava ja antaa kivan klassinen ilmeen (lakattuna).
Huonoina puolina voisi pitää paksuutta (painoa) ja sitä, että nostimet kulkevat maston ulkopuolella ja siksi ehkä jäävät helpommin kiinni esim. saalinkeihin.
Toisaalta ainakin oma mastoni on melko taipuisa, joten siinä on hyvä pitää hiukan taivutusta, vaikka onkin toppiriki (vähentänee myös etustaagin notkumista).
Puumasto on mielestäni parempi kuin alumasto. Tai tietty riippuu veneen koosta, mutta jos on 70/80 luvun vene, niin taitaa olla kuitenmkin aika maltillisen kokoinen. Mutta puumastoa priorisoin itse.
Molemmat mastot tarvitsevat huoltoa. Alumaston etu on sen helpompihoitoisuus, ja joissakin tapauksissa myös keveys. Alumasto on taas arempi kolahduksille, eli jos on alumasatossa kolhu niin se heikentää mastoa aivan hirveästi. Alumiini on sellaista :( Puumasto taas ei ole siitä niin nuuka.
Molemmissa mastoissa on sekä maston sisä- että ulkopuolisia falleja.
57 jalkainen ketsi.
Sitten voisin miettiä muiostakin materiaalivaihtoehtoja.
se on jos on vaan kunnossa. Puumastoa voi myös korjata eikä se ole kummoinenkaan temppu. Jos huonossa lakassa niin ota lakka pois, kyllästä huolella ja lakkaa uudestaan. Pelittää seuraavat 10 vuotta. On puumastoja, joissa nostimet kulkevat sisällä.
Tuosta kyllästämisestä olen kyllä eri mieltä, mikäli mastoa on tarkoitus aktiivisesti trimmata kulussa. (esim. kuten puuveneklassikoissa 8 tai 6 tai 5,5 tai F) Kyllästäminen vaikuttaa maston kimmoisuuteen ohuissa mastoissa. Jos taas on tanakka pökkelö, ei kyllästämisestä ole haittaa. Omassa F:n mastossa ei ole ensimmäisenä 45 vuotena tullut pelkällä lakkauksella mitään lahovikaa ja on tuolla kisoissakin jotenkin pärjätty.
Kuusi kestää kyllästämättömänä kokolailla hyvin. Jos kuusta kyllästää ja vertaa sen lahonkestoa esim kyllästettyyn mäntyyn, on se heikko. Kuusi imee kylästettä tosi nirsosti joten jos on kuusimasto niin kannattaako kyllästää, on hyvä kysymys. Siis JOS se on tiheäsyistä kuusta!
Vanhan ajan venemiehet kyllästivät puupaattinsa pellavaöljyllä, johon sekoitettiin tervaa ja tärpättiä.
Pellavaöljyn meininki on tukkia solukkoa, jotta puun kosteus ei pääse niin korkeaksi että lahottajat voisivat siinä elää. Lisäksi kyllästetty puu pysyy kimmoisa(mpa)na. Terva taas on myrkyllistä, joten se tappaa tai estää mikrobien elelyn. Samaa asiaa ajaa aspergol tai sinkkinaftenaatti. Tärpätin tarkoitus on vain ohentaa kylläste.
Puumastojen alapäät pakkaavat tummumaan ja ennen pitkää lahoamaan, ainakin jos masto seisoo syvällä pilssissä. Eli en missään tapauksessa jättäisi maston tyvipäätä kyllästämättä ja myrkyttämättä tanakasti. Yläpää on toinen juttu. Uskoakseni sitä kuormittaa etupäässä UV-säteily ja kuivuus. Kuiva puu on haurasta, joten jonkin sortin kyllästys sinne toppiinkin tarvitaan. Ei ehkä solukon tukkiminen umpeen, mutta kyllästys kuitenkin.
Folkkarimiehelle kertoisin, että ei ole kauankaan kun katsastin erään Hain maston. Masto oli 30-luvulta, eikä ainakaan laho. Se oli nimittäin niin kuiva, että säleet irtoilivat liikkiuran reunasta. Väittäisin että pellavaöljysively aika ajoin olisi tehnyt gutaa. Todettakoon vielä, että syyrakenteeltaan kyseinen puu oli vähän toista kuin nykyinen roskapuu.
Ostin edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen puisen purjeveneen, jossa oli myös puumasto. Erittäinkin ihastuin siihen mastoon, joka ostohetkellä näytti lähes uudelta. Ja mitä tapahtui tänä keväänä? Kiskaisin knaapin irti paljain käsin ja työnsin ruuvimeisselin sisään käyttämättä vähääkään voimaa.
Ajattelisin että aikain saatossa mastoa on säilytetty väärin. Enkä viitsi ihan itsellenikään kaikkea syytä ottaa. Ei kuivassa säilytetty masto noin äkkiä pehmene. Mutta mitä tästä opimme?
Mastoon pätee sama kuin runkoon: kosteuden on pysyttävä kohtuullisissa rajoissa ja kosteuden muutosten on tapahduttava hitaasti. Pääosa mastosta on alttiina kesäisin lähinnä ultravioletille, josta puu ei myöskään varsinaisesti tykkää. Tyvi kuitenkin on usein veneessä sisällä, ja huonoimmassa tapauksessa maston alapää ui aika ajoin pilssivedessä. Pilssiin asti ulottuva tuuletus on tärkeää, samoin kuin rungon hyvä kunto. Ja vastaisuudessa omistamani puumastot tulevat saamaan tyveensä myös jonkinlaisen kyllästyksen myrkytetyllä pellavaöljyllä.
Tarkista että puu on kovaa. Kriittiset kohdat: tyvi, liikkikiskon alta tai jos on ura, niin sen sisäpinnat, helojen (saalingit, yms) kiinnityskohdat, eli ne paikat joissa ruuveja. Liimaamalla kootun maston (niinkuin ne pääsääntöisesti ovat) liimaussaumat eivät saa irvistää.
Jos on terve, niin miksi vaihtaa. Jos on laho, niin alumiinimasto on lasikuituveneeseen luonnollinen valinta mastoa uusittaessa. Se ei lahoa ja sietää huonoa talvisäilytystä. Ontto liimattu kuusimasto ei välttämättä ole paljonkaan painavampi kuin vastaava alumiinimasto.
Mikään ei ole niin turhauttavaa kun puumaston jokakeväinen hionta huoltolakkaus.Ihan rauhassa saa viisastella että kyllä sen aluprotectinkin hinkaamisessa oma hommansa on - kokemusta on takavuosilta liiaksikin mutta viimeiset seitsemän on alulla menty huolettomasti. Oma lukunsa ovat sälööntyvät ja hajoilevat liikkiurat mastossa ja puomissa - kaikenlaista paikkaa tuli muuten hyväkuntoisiin oregon mäntyisiin vehkeisiin rakenneltua. Lisäksi kesällä ei ole ollenkaa kivaa jos vene ei ole purjehduskunnossa vaan aikaa kuluu puusepän hommissa.
Tavallisella keväthuollolla olen joka vuosi nauttinut täysillä veneestäni ja puumastosta, joilla on ikää jo noin 80 vuotta! Ja mitään erikoisempia taitojakaan itselläni ei ole, vain huolellisuutta pikkaisen. Mitenhän alumastot kestäisi 80 v?
t eräskin puupää
Maston huolto on yleensä viimeisenä keväthommissa ja hoituu nopeesti. Eli pikku juttu.
Puuvenehemmo