tämä oli rivien välissä:
"Tupakointi on saavuttamassa yhä nuoremmat ja jopa lapset. Tupakointia käyttävät nuoret tupakoivat entistä runsaammin.
Näyttää siltä, etteivät kaikki vanhemmat ja päättäjät ymmärrä tai halua ymmärtää ongelman vakavuutta. Sitä vastoin monet nuoret itse ovat heränneet huomaamaan vääristyneen tilanteen ja odottavat vanhempien puuttuvan heidän tupakoimiseensa. He odottavat vanhemmilta turvallisia rajoja.
Ei voi välttyä ajatukselta, että eräs merkittävä syy haluttomuuteen puuttua ongelmaan on monien vanhempien ja päättäjien oma mieltymys tupakointiin sekä tupakoinnista kuviteltu taloudellinen hyöty yhteiskunnalle. Nykyinen tupakointikulttuurimme polkee kylmästi jalkoihinsa lapset ja nuoret, jotka jo elämänsä alkuvaiheessa ovat vaarassa joutua tupakoinnin ja jopa huumeiden orjaksi.
Tupakointi on saanut käsittämättömän aseman yhteiskunnassamme. Siitä on muodostunut eräänlainen kansallishuume, joka liitetään pakonomaisesti lähes kaikkialle sinne, missä ihmisiä kokoontuu: juhliin, kokouksiin, erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Tuntuu siltä, että vasta silloin ihmiset kokevat yhdessäoloa, kun heidän keskellään on tupakka. Se nähdään seurustelutapana, jota ilman ei osata olla edes kodin juhlissa. Tupakan sytyttämisestä on muodostunut vakiintunut rituaalinen toimenpide, jolla toistuvasti viestitään tupakan keskeisestä arvostuksesta perhe-, ystävä- ja muissa yhteisöissä.
Lapset kasvavat jo varhain yhteiskuntamme tupakointikulttuuriin. Marketissa sijaitsevan tupakkamyymälän vieressä voi nähdä lasten leikkipaikan, jotta vanhemmat saisivat rauhassa tehdä tupakkaostoksiaan. Lapset seuraavat vierestä, kun isä tai äiti tyhjentävät tupakka-askeja muovipusseistaan marketin roskiksiin ja lastaavat uusia pakkauksia ostoskärryynsä kuin maitoa. Kauppojen ja huoltoasemien hyllyillä notkuvat valtavat vuoret tupakkapakkauksia. Tupakointi liittyy myös kilpaurheiluun. Esimerkiksi mälliroiskeita näkee jääkiekkokaukalon laidoilla. Ei ihme, että lapset ja nuoret pitävät tupakkahuumetta luonnollisena asiana omassa elämässäänkin.
Laki kieltää tupakkatuotteiden myymisen alle kahdeksantoistavuotiaille, mutta jotkut vanhemmat itse kiertävät tuota lakia ja kantavat tupakkaa lapsilleen. Monet vanhemmat ja päättäjät puolustavat nykytilannetta sillä, että nuoriakin tulisi ohjata tupakan kohtuukäyttäjiksi. Tämä on itsekästä ajattelua, jossa eletään vahvempien ehdoilla. Onko jostakin kohtuukäyttäjäksi, ilmenee vasta pitkän ajan kuluttua – siinä vaiheessa useimmiten jo liian myöhään.
Vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden nimissä tupakointi on saanut käsittämättömän vankan aseman seurakunnassamme. Sen haitallisista seurauksista kerrotaan erilaisilla tilastoilla, mutta ne näkyvät ympärillämme muutenkin. Monet kansalaiset tiedostavat ongelman, mutta heidän äänensä ei pääse riittävästi esille. On ihmisiä, jotka sisimmässään toivoisivat tilanteen olevan toisin, mutta pelkäävät tupakoinnista kieltäytymisen loukkaavan toisia ihmisiä ja varovat leimautumasta ahdasmielisiksi ”nipottajiksi”.
Nuorissa näemme tulevaisuuden. Jos se on tupakoinnilla kyllästetty, tulevaisuus näyttää huonolta. On tärkeää tukea ehdottoman raittiuden elämäntapaa, jotta sitä rohjettaisiin myös toteuttaa yhteiskunnassamme. On paljon vanhempia ja päättäjiä, jotka niin tekevätkin. On myös paljon nuoria, jotka elävät raittiisti. Tämä ei kuitenkaan lievennä ongelmaa. Kaikkien vanhempien, yhteiskuntamme päättäjien sekä lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien tulisi olla esimerkkinä omalla elämällään.
Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä ollaan aina oltu ehdottoman raittiuden kannalla. Raamattu varoittaa vakavasti tupakoinnista. Mitkä tahansa nikotiinipitoiset tupakat on koettu sopimattomiksi. Erityisesti nuoria saattavat joskus houkutella kevyttupakka ja mentholitupakka. Niiden kokeileminen johtaa helposti väkevämpiin huumeisiin. Nikotiinittomankin tupakan suosiminen voi madaltaa kynnystä siihen. Vanhoillislestadiolainen kristillisyys haluaa turvata nuorille myönteisen, tupakointnsta vapaan elämäntavan."
"Tupakointi on saavuttamassa yhä nuoremmat ja jopa lapset. Tupakointia käyttävät nuoret tupakoivat entistä runsaammin.
Näyttää siltä, etteivät kaikki vanhemmat ja päättäjät ymmärrä tai halua ymmärtää ongelman vakavuutta. Sitä vastoin monet nuoret itse ovat heränneet huomaamaan vääristyneen tilanteen ja odottavat vanhempien puuttuvan heidän tupakoimiseensa. He odottavat vanhemmilta turvallisia rajoja.
Ei voi välttyä ajatukselta, että eräs merkittävä syy haluttomuuteen puuttua ongelmaan on monien vanhempien ja päättäjien oma mieltymys tupakointiin sekä tupakoinnista kuviteltu taloudellinen hyöty yhteiskunnalle. Nykyinen tupakointikulttuurimme polkee kylmästi jalkoihinsa lapset ja nuoret, jotka jo elämänsä alkuvaiheessa ovat vaarassa joutua tupakoinnin ja jopa huumeiden orjaksi.
Tupakointi on saanut käsittämättömän aseman yhteiskunnassamme. Siitä on muodostunut eräänlainen kansallishuume, joka liitetään pakonomaisesti lähes kaikkialle sinne, missä ihmisiä kokoontuu: juhliin, kokouksiin, erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Tuntuu siltä, että vasta silloin ihmiset kokevat yhdessäoloa, kun heidän keskellään on tupakka. Se nähdään seurustelutapana, jota ilman ei osata olla edes kodin juhlissa. Tupakan sytyttämisestä on muodostunut vakiintunut rituaalinen toimenpide, jolla toistuvasti viestitään tupakan keskeisestä arvostuksesta perhe-, ystävä- ja muissa yhteisöissä.
Lapset kasvavat jo varhain yhteiskuntamme tupakointikulttuuriin. Marketissa sijaitsevan tupakkamyymälän vieressä voi nähdä lasten leikkipaikan, jotta vanhemmat saisivat rauhassa tehdä tupakkaostoksiaan. Lapset seuraavat vierestä, kun isä tai äiti tyhjentävät tupakka-askeja muovipusseistaan marketin roskiksiin ja lastaavat uusia pakkauksia ostoskärryynsä kuin maitoa. Kauppojen ja huoltoasemien hyllyillä notkuvat valtavat vuoret tupakkapakkauksia. Tupakointi liittyy myös kilpaurheiluun. Esimerkiksi mälliroiskeita näkee jääkiekkokaukalon laidoilla. Ei ihme, että lapset ja nuoret pitävät tupakkahuumetta luonnollisena asiana omassa elämässäänkin.
Laki kieltää tupakkatuotteiden myymisen alle kahdeksantoistavuotiaille, mutta jotkut vanhemmat itse kiertävät tuota lakia ja kantavat tupakkaa lapsilleen. Monet vanhemmat ja päättäjät puolustavat nykytilannetta sillä, että nuoriakin tulisi ohjata tupakan kohtuukäyttäjiksi. Tämä on itsekästä ajattelua, jossa eletään vahvempien ehdoilla. Onko jostakin kohtuukäyttäjäksi, ilmenee vasta pitkän ajan kuluttua – siinä vaiheessa useimmiten jo liian myöhään.
Vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden nimissä tupakointi on saanut käsittämättömän vankan aseman seurakunnassamme. Sen haitallisista seurauksista kerrotaan erilaisilla tilastoilla, mutta ne näkyvät ympärillämme muutenkin. Monet kansalaiset tiedostavat ongelman, mutta heidän äänensä ei pääse riittävästi esille. On ihmisiä, jotka sisimmässään toivoisivat tilanteen olevan toisin, mutta pelkäävät tupakoinnista kieltäytymisen loukkaavan toisia ihmisiä ja varovat leimautumasta ahdasmielisiksi ”nipottajiksi”.
Nuorissa näemme tulevaisuuden. Jos se on tupakoinnilla kyllästetty, tulevaisuus näyttää huonolta. On tärkeää tukea ehdottoman raittiuden elämäntapaa, jotta sitä rohjettaisiin myös toteuttaa yhteiskunnassamme. On paljon vanhempia ja päättäjiä, jotka niin tekevätkin. On myös paljon nuoria, jotka elävät raittiisti. Tämä ei kuitenkaan lievennä ongelmaa. Kaikkien vanhempien, yhteiskuntamme päättäjien sekä lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien tulisi olla esimerkkinä omalla elämällään.
Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä ollaan aina oltu ehdottoman raittiuden kannalla. Raamattu varoittaa vakavasti tupakoinnista. Mitkä tahansa nikotiinipitoiset tupakat on koettu sopimattomiksi. Erityisesti nuoria saattavat joskus houkutella kevyttupakka ja mentholitupakka. Niiden kokeileminen johtaa helposti väkevämpiin huumeisiin. Nikotiinittomankin tupakan suosiminen voi madaltaa kynnystä siihen. Vanhoillislestadiolainen kristillisyys haluaa turvata nuorille myönteisen, tupakointnsta vapaan elämäntavan."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei saa! Älkäät alamaisemme juoko koti saati perhekaljaa, varsinkin jos se on jossain ruskeassa pullossa. Siinä piilee sielunvihollinen. Sen sijaan polttakaa röökiä rippileiriltä eläkekerhoon saakka.
Sitä vain tekee mieli kirjoitella, ja siunailla
nykynuorten kauheutta?
Onhan se kauheaa, kun nykynuoret joutuu pakkotupakoinnin
kohteeksi. On "mitä olisit ilman röökiä kädessäsi"
mainoksia, askeissa lukee "tupakointi voi aiheuttaa
hitaan, ja kivuliaan kuoleman" ja muuta kannustavaa.
Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina, kun jokapaikassa
kerrottiin miten "Camel mies kulkee omia polkujaan, ja Marlboromies se vasta mies on"
Onko edes yhtään idioottiolo? (-;
Mikä viisaus sisältyy(kään) tähän: Tupakointia käyttävät nuoret tupakoivat entistä runsaammin.
Tupakoinnista puhutaan lestadiolaisten omissa piireissä niin vähän, että on hyvä, kuin siitä edes täällä voidaan keskustella.
Olen harmista harmaantunut, kun lestadiolaiset eivät itse älyä tätä asiaa.
Kyllä se valistus tupakasta on melko anhitonta.
Oluesta kyllä paasataan joka tilanteessa, mutta tupakkimyrkystä ei juuri koskaan.
Päivämiehessä kun joskus lukee tupakasta jotain muutaman vaivaisen rivin, niin toteamus on aina tämä.
Tupakointia ei suositella. Olkoonpa tupakasta mitä mieltä hyvänsä, se ei muuta elinpäiviemme määrä suuntaan eikä toiseen. Syntiä se ei ole, mutta paha tapa kylläkin.
Tämmöisillä kirjoituksilla vesitetään kaikki kampanjoinnit savuttoman elämän puolesta ja se minua risoo niin vimmatusti.
Että lestadiolainen osaa olla sitten tyhmä tässä asiassa.
samoin sanakääntein pää-äänenkannattajassa wahwoin wiina-waroituksin