Siiri ja Pekka olivat erittäin hyviä ystäviä, kunnes Pekan kuolemaan johtanut äkillinen sairauskohtaus katkaisi tuon ystävyyden. Neljän kuukauden kuluttua Siiri vielä kiersi autoa ikävissään vikisten.
Harvemmin ikävää pohditaan koiran kannalta. Koiran ikävä voi olla pitkä, kun se menettää ystävänsä. Valitettavasti koiran mielialaa ei pysty tulkitsemaan tai mittaamaan kovinkaan tarkasti.
Helmikuun lopulla, neljä kuukautta kuoleman jälkeen oli taas retki Nuuksioon. Ehkä noin sata metriä parkkipaikalta Siiriltä kysyttiin, missä Pekka? Salaman nopeasti koira käänsi suunnan, juoksi parkkipaikalle ja kiersi autoa uikuttaen.
Koiran ikävä on siis ainakin neljä kuukautta. Silloinkin kun koira tapaa ikävänkohteen satunnaisesti, eikä elä tasatahtia jokapäiväistä elämää hänen kanssaan.
Lue loput: www.hauva.com
Harvemmin ikävää pohditaan koiran kannalta. Koiran ikävä voi olla pitkä, kun se menettää ystävänsä. Valitettavasti koiran mielialaa ei pysty tulkitsemaan tai mittaamaan kovinkaan tarkasti.
Helmikuun lopulla, neljä kuukautta kuoleman jälkeen oli taas retki Nuuksioon. Ehkä noin sata metriä parkkipaikalta Siiriltä kysyttiin, missä Pekka? Salaman nopeasti koira käänsi suunnan, juoksi parkkipaikalle ja kiersi autoa uikuttaen.
Koiran ikävä on siis ainakin neljä kuukautta. Silloinkin kun koira tapaa ikävänkohteen satunnaisesti, eikä elä tasatahtia jokapäiväistä elämää hänen kanssaan.
Lue loput: www.hauva.com
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä viestisi onkin jo tuolla yleisen koirakeskustelun puolella. Viestissäsi ei ole varsinaisesti mitään juuri rotikoihin liittyvää, eli taitaa olla vähän väärällä palstalla, vai?
Ja kyllä koira osaa ikävöidä, ei se varmasti ole kenellekään epäselvää. Sinänsä mielestäni erikoista, että koiraa "kiusataan" kuolleen-Pekan nimeä mainitsemalla, jotta koira lähtee ko. henkilöä etsimään. Aika erikoinen tapa kunnioittaa edesmennyttä ja kiusata koiraa...