Hei! Tarvitsisin kipästi neuvojanne.. Eräs minulle läheinen ihminen, on jo aika pitkään puhunut erittäin outoja juttuja, joita on vaikea uskoa todeksi. Puheet vain pahenevat koko ajan.. salaliittoa ym. Olen yritänyt puhua, että jos menisi puhumaan lääkäriin. Mutta ei millään, suuttuu vain koska luulen häntä hulluksi ja sanoo että kyllä minä tiedän etten ole hullu. Kokemuksia? Miten olette saaneet hoitoon? Ainakaan vielä kyseinen henkilö ei ole vaaraksi itselleen tai muille, joten pakkohoitokaan ei ole mahdollinen. :(
Läheiselläni
psykoosi???
4392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei.
Suostuttele läheisesi lääkäriin. Psykoosipotilaalla olisi tärkeää olla lääkärissä mukana omainen joka osaa kertoa lääkärille että mikä tämän käytöksessä on tavallisuudesta poikkeavaa. Pakolla hoitoon on aika vaikea ihmistä saada. Jos olet sukulainen, tämä on hieman helpompaa, jos "vain" seurustelukumppani tai kaveri, eivät terveydenhuollon ihmiset välttämättä kuuntele sinua tosissaan. (Tämän olen itse kokenut kun poikakaverini sairastui viime kesänä psykoosiin.)
Kannattaa melkein soittaa paikalliseen terveyskeskukseen/mielenterveystoimistoon ja kysyä sieltä neuvoa miten voisit toimia.
Toimi mieluummin pian, kuin odotat tilan pahenemista. Ja jos homma on väärä hälytys, niin sehän on sitten vaan helpotus.
tsemppiä!
Taidat olla hankalassa paikassa!
Minulla meni puolivuotta kun huolestuneena ihmettelin mikä vaimoani vaivaa.Välillä normaali,välillä vähän outoja juttuja mutta kuitenkin melkein normaaleja, varsinkin kun
vaimo kertaalleen sanoi ottavansa eron.Viikko nukuttiin eri kerroksissa, ero aie selitti kaiken outouden.
Vaimoni muuttui syrjää vetäytyväksi, itseensä kääntyneeksi, pyöritteli pääsään aina vaan samoja asioita,nukkui huonosti eli oli SELVÄSTI stressaantunut.Mielialat heitteli päivittäin.
Onneksi hän tajusi viimein itse että nyt on joku pielessä.
Diaknoosi oli stressin aiheuttama määrittelemätön psykoosi tai, jotain sinnepäin.
Normaalin outouden ja "hulluuden" välinen raja on olematon, sitä ei voi olla varma kummalla puolella mennään,sen takia kannattaa olla varovainen omissa päätelmissään.
Mutta jos epäilee psykoosia on kai parasta vain koittaa saada "potilas" lääkäriin.Se ei varmasti ole helppoa spsyykkisesti sairas kun on yleensä tunnoton omalle sairaudelleen.
Puhuminen,kuunteleminen,tilanteen seuraaminen,ystävänä pysyminen ovat mielestäni tärkeitä.
Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä alueesi keskussairaalan tai terveyskeskuksen psykiatriseen poliklinikkaan ja kysellä sieltä neuvoja ja selvitellä tilannetta.
Se oli minun ja vaimoni kodalla viisas ratkaisu ja harmittaa niin p:sti etten osannut tehdä sitä silloin aikaisemmin.
Tälläisen asiat on hankalia ammattilaisenkin ymmärtää.
Toivotaan kuitenkin parasta!
Sairaalahoitokin saattaa olla sitä!
Hei!
Viestisi oli minua koskettava. Itselläni puoliso alkoi samalla tavalla sekoilla. Puhui outoja, jankkasi samoja asioita koko ajan, koko henkilö oli ihan kuin eri ihminen.
Lopuksi alkoi kuulua ääniä ja tuli myös näköhäiriöitä mukaan. Voi sitä tuskaa kun piti seurata vierestä.
No, onneksi hän lähti mukaan lääkäriin. Ensimmäinen lääkäri ei osannut antaa oikeaa lääkitystä, mentiin käymään yksityisellä. Siellä lääkäri sanoi että ihan väärä lääkitys, ja kun saatiin lääkitys kohdalleen niin oireet menivät ohi. Nyt kun pari vuotta on mennyt hyvin taas oireet tulivat takaisin vaikka oli estolääkitys päällä. Mutta elän toivossa että lääkkeet tuovat taas entisen mieheni takaisin. Jotkut täällä palstalla näköjään teilaavat lääkityksen, mutta itse olen sitä mieltä että muuten ei ihminen selviä psykoosista. Se tasapainottaa mielen ja auttaa ajattelemaan järkevästi. Vielä ei mieheni ole kuvan terve, mutta äänet hävisivät. Se on jo plussaa. Välillä hän on kuin ei olisi mitään ongelmaa, mutta joskus taas huomaa että ei ole juttu vieläkään hanskassa. Sattui tässä kyllä pari ikävää tapausta tähän väliin, jotka varmasti hidastavat parantumista. Toivon sydämestäni kaikille omaisille voimaa jaksaa katsoa vierestä kun rakas ei olekkaan se sama ihminen kuin normaalisti. Mutta kyllä sen jaksaa, kun muistaa että sieltä se sama vanha tuttu vielä katsoo silmillään, ja sanoo että olipa taas karmee kausi.
Lääkitys kohdalleen ja siitä se helpottaa.
Ei hankalaa ihmistä tarvitse kotona katsella ja kuunnella. On varmasti ympäristölleen vaarallinen. Parasta, että Poliisi hakee kotoa pois sairaalaan vähän sääntöjenmukaista käytöstä opettelemaan. Omakin mielenterveytesi on vaarassa, jos joudut altistumaan psykoottisen ihmisen seuralle. Osastolla oppii asennetta.