Joo, elikkä oltaisiin menossa ensi kesänä naimisiin ja rakkautta on riittänyt jo kolmisen vuotta.
Elämän menosta viisastuneena aion kuitenkin ottaa kovan avioehdon, sillä menneisyydestä tiedän että rakkaus voi oikeastikkin loppua tuosta vaan.
Kihlattunu on ihana ja kaunis ihminen, mutta tässä vaiheessa on jo varmaa ettei hän tule koskaan tekemään rahakasta työtä; nytkin hän on huonosti koulutettu, osa-aikasissa jatkuvasti ~900-1000€/kk. Ei siinä sinällään mitään, mutta tiedän jo 100% varmuudella, että talon maksaminen, tulevien lasten elättäminen ja ylipäätänsä kaikki "luxus" jää minun hoidettavakseni. Itse olen DI ja kk-palkka tllä hetkellä 4800€. Työ on vakaassa valtion firmassa, eli tulevaisuudessa ei muuta muutosta ole luvassa kuin ikälisiä.
Asiasta en ole vielä kihlatulle kertonut, mutta kertokaa te olenko oikeassa?
Elämän menosta viisastuneena aion kuitenkin ottaa kovan avioehdon, sillä menneisyydestä tiedän että rakkaus voi oikeastikkin loppua tuosta vaan.
Kihlattunu on ihana ja kaunis ihminen, mutta tässä vaiheessa on jo varmaa ettei hän tule koskaan tekemään rahakasta työtä; nytkin hän on huonosti koulutettu, osa-aikasissa jatkuvasti ~900-1000€/kk. Ei siinä sinällään mitään, mutta tiedän jo 100% varmuudella, että talon maksaminen, tulevien lasten elättäminen ja ylipäätänsä kaikki "luxus" jää minun hoidettavakseni. Itse olen DI ja kk-palkka tllä hetkellä 4800€. Työ on vakaassa valtion firmassa, eli tulevaisuudessa ei muuta muutosta ole luvassa kuin ikälisiä.
Asiasta en ole vielä kihlatulle kertonut, mutta kertokaa te olenko oikeassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
.................
Kunhan sitten sovitte myös siitä miten korvaat puolisollesi lastenhankinnasta johtuvat ansionmenetykset/ura-alennukset. Ja ihan vakavissani olen tätä mieltä.
Lasten kanssa kotona ei ole mitään syytä "viihtyä" enää kun nuorimainen täyttää kolmevuotta.
Samoin sitten, jos et aio maksaa puolisollesi kotitöistä palkkaa, silitäthän itse paitasi?
Meillä on avioehto, (olen nainen, ja se paremmin tienaava) Kolmen lapsen äiti, ja yrittäjä. Ja vaikka olenkin äitiyslomalla, koska mieheni ei maksa kotitöistä korvausta minulle, niin hän paitansa itse silittää/pyykkinsä itse pesee/oman osansa kotihommista joutuu tekemään.
Meillä tämä toimii oikein hyvin.
Jos olisin se vähemmän tienaava, vaatisin lisäksi jonkimoisen eläke edun, jonkin vapaaehtoiseläkkeen mieheni maksettavaksi niiltä vuosilta jotka kotona lasten kanssa olisin.
Fiksumpaa nämä asiat on paperilla sopia, kunhan se tehdään reilusti. Sen jälkeen kumpikin tietää missä mennään, ja voi elää sen mukaan.
Luuletko itse, että lastenhankinta on miehille ilmaista eikä vaadi mitään muutoksia arkeen tai talouteen??
Ja eikö muutenkin kotityöt jaeta?
Kyllä tuossa tilanteessa kannattaa ainakin jonkinlainen avioehto tehdä, kun on selvää että vuosien saatossa mies tienaa suuria summia ja vaimo vetää miltei nolla-palkalla, jos edes töissä pahemmin haluaa käydä.
naisen taloutta, paljon enemmin kuin miehen.
Äitiysloman palkka on n. 60% normaali palkasta, ja semmosella lirulla sitä on kokonainen v u o s i sinniteltävä. Surkeeta. Tunnetusti isät eivät vanhempainvapaalla paljon aikaansa käytä, koska eivät voi pienellä palkalla toimeen tulla, (-edellyttävät sitä kyllä kernaasti vaimoiltaan!)
Meilläkin mies oli kaksiviikkoa kotona, ja piti mulle todella isoon ääneen luennon, kuinka hänen palkkansa pieneni niin pieneksi ettei tälläiseen hänellä varaa ole, (hymy. Ihan kun en tietäisi???? olenhan itse sillä koko vuoden)
paranee muistaa se, ettei kovaa avioehtoa ole noin vain otettavissa. Vaikka kuinka aikoisit. Se nimittäin on kahden kauppa. Saatat hyvinkin saada rukkaset, ja jäädä yksin.
Jos sulla tuo raha on niin tärkeä juttu, niin miksipä et kihlaudu toisen DI:n tmv. akateemisen kanssa, jolla on hyvät liksat. On katsos yksi huoli vähemmän. Ja sit sä voit vaikka jäädä kotia huonompipalkkasena lapsia hoitamaan. Voit sitten miettiä useamman kotona vietetyn vuoden jälkeen, että olipa kiva kun ei tehty avioehtoa aikanaan.
Nämähän ovat puhtaasti mielipideasioita, mutta minun mielestäni olet väärässä.
Avioliitto on yhteinen yritys, tasa-arvoinen suhde. Kummallakin on elatusvelvollisuus kykynsä suhteessa.
"aion kuitenkin ottaa kovan avioehdon"
Joku sinulle taisi jo sanoakin, ettei avioehtoa oteta yksipuolisesti. Se allekirjoitetaan yhdessä. Edellyttää, että puolisot ovat asiasta samaa mieltä.
"Asiasta en ole vielä kihlatulle kertonut, mutta kertokaa te olenko oikeassa?"
Mielestäni et. Jos et itsekään ole omista aikomuksistasi varma, ei kannata mennä tekemään mitään radikaaleja päätöksiä. Kyllä perusedellytys pitää olla, että se osapuoli, joka ottaa asian esiin, on edes itse asiansa kanssa sinut.
Mitäs muuten aiot tehdä, jos ihanainen ja kaunis pienipalkkaisesi on sen verran valveutunut kansalainen, että tietää, ettei avioon ole pakko astella avioehtopaperin allekirjoituksen kautta, eikä halua sitä tehdä? Otatko mieluummin ihanaisesi ilman paperia vai jääkö häiden valmistelu silleen? Nämä sentään kannattaa selvittää itselleen, ennen kuin aukaisee sanaisen arkkunsa. Ja toki sekin, mitä tarkoittaa "kovalla" avioehdolla - äärimmäistäkö, että "kaikki mikä on nyt ja tulevaisuudessa minun, on minun, tuli avioero tai kuolema"?