Olin hauras
ja eksyksissä elämältä
en etsinyt mitään
enkä kuullut ihmisen ääntä.
Näin vain liikkumattoman veden
puhumattomat puut
eivätkä nekään
nyyhkytyksistäni piitanneet.
Odottamatta
vesi heräsi eloon
puut kuiskivat
ja satamattomien pilvien alta
kumpusi auringon kulta.
Nyt tiedän
että tullessasi juurrutit minut
herätit sylissäsi intohimon
annoit rakkaudelleni kasvot.
ja eksyksissä elämältä
en etsinyt mitään
enkä kuullut ihmisen ääntä.
Näin vain liikkumattoman veden
puhumattomat puut
eivätkä nekään
nyyhkytyksistäni piitanneet.
Odottamatta
vesi heräsi eloon
puut kuiskivat
ja satamattomien pilvien alta
kumpusi auringon kulta.
Nyt tiedän
että tullessasi juurrutit minut
herätit sylissäsi intohimon
annoit rakkaudelleni kasvot.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elämä kulki ohi eri kaistaa
hymyilin
silmäni eivät hymyilleet
en kiintynyt mihinkään
olin kuin eloton nukke
jota arki raahasi perässään
Vuodenajat vuorottelivat
näin jatkui vuosia
Sitten tutustuin Sinuun
ympärilläni solisi puro
aurinko paistoi
rakkauteni löysi kasvot
Taas nukuin pitkään ja ihmettelin ettei koskaan ole ollut tähän aikaan näin pimeää...onko?
Ja täällä Sinä vain kirjoittelet niin kauniisti...kiitos:)
Aivan ihana vastaruno !
" Sitten tutustuin Sinuun
ympärilläni solisi puro
aurinko paistoi
rakkauteni löysi kasvot "
Tuo iski kuin metrinen halko - huoks.
Ei varmaankaan ole ollut näin pimeää tähän
aikaan, samaa mieltä.
Ja se tärkein - kiitos.
Ihanaa kun saa heti aamusta lukea.
Päivään hymyä.
Ihanaa lukea palautettasi, kiitos.
Hymyssä suin päivää päin :)
Pidän tällaisesta runosta joka elää luonnon kautta
Sitähän me olemme
Kiitos
melko usein käytän runoissani luonnon elementte-
jä, vaihtelevalla menestyksellä.
Kiittäen, sillä se kuuluu Sinulle.
Odottamatta
luin kauniin runon
sanat juurtuivat sydämeeni
antoivat auringon päiviini
ja lopulta oivalsin
pilvien sateet
poskillani
---
Sanoissasi aurinko ja sade...
Ihanaa, Linda !
Sinä ilmestyit
odottamatta täytit maailmani
ja silmissäni
pilvien reunat olivat yllättäin kultaa.
Minulla on nyt juuret
olen kasvanut kiinni Sinuun
ravitset
ja minä hengitän Sinusta.
***
Mys - kiitos ihanasta vastarunostasi.
Sinun sanoissasi on lämpö ja minä
olen yllättynyt " jestas "
Pienessä "Silmussa".
Eteeni aukeaa kalmiston portti,
josta sisään kuljin ja koin.
"enkä kuullu ihmisten ääniä".
Sielun maisemia sielä.
hiljaisuus syvää,
Juureni niitä vettä kohti,
työnsin, muuta en voinu.
Silloin koin
se kallio kestää,
juurieni kautta saan ravinnon.
"Odottamatta
vesi heräs eloon
puut kuiskiat
ja sanattomien pilvien alta
kumpusi auringon kulta".
lindalinda....huokaus kaunista
sielun vaellusta, koskettavaa.Liisa
niin muistaakseni alunperin otsikoin runon, mutta
sitten ajattelin, että " silmusta " riittää.
Sinun tekstisi melkeinpä pysäyttää, olet syväl-
listä pohtinut ja aina yhtä tunteikkaasti sanot
mitä sielusi kertoo.
Niin, tuo säkeistö runostani johon viittaat. Se
voisi siis olla noin, rakastumisen alkumetreil-
lä. Runoni on lähes aina, osittain fiktiota ja
osittain faktaa - niin nytkin.
Mutta siinä olet oikeassa, että sielun vaellusta
tässä on käyty.
Lämmin kiitos. Sain puhelimessa päivällä vinkin
Sinun runostasi, joten se pitää käydä lukemassa.
Varmaan sen olisin muutenkin lukenut, eipä sen
puoleen.
Mukavaa illan jatkoa ja viikonloppua Liisa,
t. linda
Sinä osuit runollasi minunkin sieluni
kipeimpään kulmaan.
Runosi on tälläkin kertaa
solmittu langoista, jotka ikävä kultaa.
Muistosi on kaunis,
se ansaitsi näin kauniin runon:)
Ai että mie nauran vieläkii, ja arvaa vaan kuka
kuuli asiasta ensimmäisenä, hih.
Helkkarin mukava katsella tätä kirjoittaessa ni-
ciäsi, voi jee :)
Niistä langoistahan se, kuinkapa muuten.
Olen itse tämän runoni sisältöön oikeastaan aika
tyytyväinen, mutta muokkaamista se olisi kyllä
vieläkin kaivannut, vaikka onkin paperille ensin
kirjoitettu. Tuossahan tuo nyt köllöttää, olok-
koon.
Mutta tärkein, k i i t o s
ja onnittelut vielä rekkautumisesta, kauan se
kesti että se tapahtui, huoh.