Hei
Olen ollut nyt jonkin aikaa selvänä. Morkkikset on minulle tuttuja, sillätavalla että aina seuraavana päivänä harmitti edellisillan toilailut. Mutta nyt kun olen ollut jonkin aikaa selvänä, niin mieleen on nouee aina milloin mitäkin tapahtumia, jopa vuosien takaisia. Ja ne tapahtumat OKSETTAVAT minua nyt. Ja vastoin kun aina ennen, nyt minulla ei tee mieli juoda kun niitä kaikkia juttuja muistelee.
Kauankohan kestää ennenkuin nuo menneisyyden haamut alkavat hälvetä? Voinko enää koskaan elää normaalia arkea ilman että joutuisin tuntemaan huonoa mieltä ja katumaan menneisyyttäni?
Olen ollut nyt jonkin aikaa selvänä. Morkkikset on minulle tuttuja, sillätavalla että aina seuraavana päivänä harmitti edellisillan toilailut. Mutta nyt kun olen ollut jonkin aikaa selvänä, niin mieleen on nouee aina milloin mitäkin tapahtumia, jopa vuosien takaisia. Ja ne tapahtumat OKSETTAVAT minua nyt. Ja vastoin kun aina ennen, nyt minulla ei tee mieli juoda kun niitä kaikkia juttuja muistelee.
Kauankohan kestää ennenkuin nuo menneisyyden haamut alkavat hälvetä? Voinko enää koskaan elää normaalia arkea ilman että joutuisin tuntemaan huonoa mieltä ja katumaan menneisyyttäni?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toisaalta on hyvä että tulee morkkiksia, niin silloin voi vähentää tai jopa lopettaa.
Kyllä ne muistissa pysyy, ainakin minulla 30 vuoden takaa.
Tuntuu niin pahalle ne kaikki, vaikka kyllä mä käsitän että on tultava toimeen menneisyytesä kanssa kun ei sitä takasikkaan saa.
Se vaan on jännä että nyt on noussu muistiin kaikkia juttuja joita ei ennen edes ole tajunnu sillätavalla... Jotenkin sitä ei sillon tajunnu näin raskaasti. Nyt aivan ihmettelen että olinko se todella minä joka tein ja käyttäydyin sillätavalla. Ehkä ne muistot tarvitaan juuri siihen että pystyisi jatkossa olemaan ilman alkoholia paremmin...
kärsimystä voi liika juova aiheittaa,jopa oma siskoni haukku minua mielisairaaksi ja vaikka tiedän että pitäs ymmärtää niin en ymmärrä.
Morkkis on sinun ystäväsi. Se antaa sinulle syyn pysyä erossa viinasta, tai
ainakin vähentää sen käyttämistä.
Kunnon kankkunenkin on opettajana oiva, vaikka se ei kaikkia pidäkään erossa
viinasta.
Mitä enemmän sinua yököttää ne entiset kännisekoilut, sitä paremmin
pystyt jatkossa pysymään erossa niistä.
Olen muuten huomannut saman jutun. Viime vuonna join lähes joka viikonloppu ja
aina välillä olin kunnon hölmöilykännissä. Nyt on ollut taukoa joulusta
asti, eikä ole vielä edes kiinnostanut lähteä juomaan. Se joka
viikonloppuinen kännääminen tuntuu tällä hetkellä ihan typerältä ja
ihmettelee miksi sitä harrasti. Ehkä se tapa palaa taas parin viikon sisällä,
kun menojalka alkaa taas vipattamaan. Ehkä ei.
ainakaan noitten morkkisten takia alkaa juomaan uudelleen.Kyllä ne siitä ajan mittaan haalenee eivätkä ole koko ajan mielessä.Ihan niinkuin muutkin ovat todenneet,ne vaan muistuttaa siitä,minne helvettiin sitä ei halua enää takaisin.Itselläni on seitsemäs vuosi menossa ihan kuivilla ja ei kovinkaan usein tule mietittyä noita entisiä mokia ja jos tuleekin mieleen,niin ei niin vahvoina.Sitäpaitsi,tuskin niitä kaikkia edes muut muistaa kuin asianomainen itse.Tuolla päänupilla kun on vielä taito tehdä isompi show kaikista kämmäyksistä kuin ne itseasiassa olivatkaan.
Tsemppiä vaan sille raittiille taipaleelle!
Pääsääntöisesti saamasi vastaukset ovat olleet syvältä.
Vuosien takaiset ikävät muistot eivät suinkaan pidä sinua pois juomasta, vaan invalidisoivat elämääsi ja aiheuttavat ennen pitkää juomisen jatkumisen. Näin se menee.
Raitistuminen käsittää paljon muutakin kuin vain juomisen lopettamisen, se tarkoittaa normaalia elämää ilman alkoholia.
Siksi sinun, kuten kaikkien muidenkin alkoholistien pitäisi kohdata menneisyytensä haamut, käsitellä ne, ja sen jälkeen opetella hyväksymään ne.
Muussa tapauksessa ne kolisevat nurkissa ihan varmasti elämäsi loppuun saakka, eikä sellainen elämä ole normaalia, tasapainoista elämää.
Tähän oman juoma-menneisyytensä kohtaamiseen, niin sinä kuin kaikki muutkin alkoholistit, tarvitsevat aina ulkopuolista apua. Yksin se ei onnistu.
Siksi raitistuminen ihan itse, ilman mitään ulkopuolista apua on jokseenkin mahdotonta. Se on oikeastaan vain "kuivana" kipristelyä, ja omien juomisesta johtuvien häpeällisten tekojen peittelyä ja "maton alla pitämistä".
Menneisyyden aaveiden kanssa täytyy oppia elämään, ei vältämättä hyväksyä niitä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa että juttelu jonkun luotettavan ihmisen kanssa niistä menneisyyden painajaisista helpottaa kovasti.
"katse eteenpäin"
Kun ihminen joutuu ongelman eteen, on hänen toimittava tietyn kaavan mukaan.
Ongelma on ensin kohdattava, sitten se on käsiteltävä, jonka jälkeen sen voi hyväksyä ja vasta sitten sen kanssa voi elää. Näin se menee.
Kuitenkin helpoin ja yleisin tapa kohdata ongelma, on kieltää ongelman olemassaolo, kuten järjestään kaikki alkoholistit tekevätkin omalle alkoholi-ongelmalleen.
Kieltäminen ei tietenkään johda mihinkään (paitsi katastrofiin) kuten ei myöskään johda hyvään lopputulokseen se, että ongelman kohdatessaan jättää sen käsittelemättä.
Käsittelyn (juttelu jonkun kanssa) jälkeen ongelman voi siis hyväksyä, ja se ei välttämättä tarkoita, että voisi pitää ongelmaa oikeudenmukaisena tai oikeutettuna.
Hyväksyminen tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että käsiteltyään ensin oman ongelmansa, pystyy elämään sen kanssa.
Lainaan tässä - tosin uskonnollista tekstiä - anteeksiannosta. Tässä on erittäin kauniisti käsitelty anteeksiantamisen ja -pyytämisen tehoa.
*On tärkeää selvitellä tuoreet loukkaukset mahdollisimman pian, niin se on vähiten vaikeaa. Mutta tärkeää on myös kurkistaa koko menneisyyteensä, onko sinne jäänyt anteeksiantamattomia asioita lapsuudenkodista, kouluajoilta, nuoruudesta, työvuosilta, ystävyys- tai sukulaissuhteista, seurakunnan kuvioista jne. Menneitä ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista niihin voi.
Anteeksiannon kohteita miettiessä ei kannata unohtaa itseään. Jos ei armahda itseään, on mahdoton uskoa toisten ihmisten tai Jumalankaan anteeksiantoon.*
Tuossa linkki koko tekstiin ja haluaa sen lukea.
Ihan hyvää tekstiä meille "uskomattomillekin".
http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuorot/anna_anteeksi_-_paaset_vapaaksi/
Varsinkin meille alkoholisteille anteeksi antaminen on vaikeaa.
Ja kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi itselle, sillä alkoholisti on yleensä kova suorittamaan ja vaatimaan itseltään jopa liikaa.
Yleensä alkoholisti pitää itselleen rimaa liiankin korkealla, ja vaatii itseltään kohtuuttomia niin työelämässä kuin muussakin elämässä. Tällöin omien virheiden myöntäminen ja itselle anteeksi antaminen on vaikeaa.
Kaikilla meillä kuitenkin pitäisi olla myös oikeus olla väärässä ja tehdä virheitä, sillä eihän kukaan meistä ole täydellinen.
Mulla on parissa vuodessa oikeastaan väljähtänyt törppöilyjen muisto - siis kipeä muisto - Kyllähän niitä muuten ei ikinä unohda mutta vatsaa vääntävä morkkissäväys niistä on kadonnut. Pahoja olivat aikanaan. Kyllä se siitä, juomattomuudessa pysyminen antaa positiivista voimaa.
Minä olen tehnyt yhtä ihmistä kohtaan vääryyttä ja tunnen siitä suunnatonta syyllisyyttä vaikka anteeksi olen saanut ja pyytänyt, useammankin kerran. Pakko kai vaan hyväksyä menneisyytensä, kun ei sitä voi muuttaakkaan. Minulla vielä sellainen tavallaan "helpottava tekijä" kuin muistinmenetys on tuntematon juttu, eli muistan kaikki törppöilyt.