Saan yhdessä mieheni kanssa 4 vuorokautta hoitaa neljää ihanaa pientä lastenlastamme poikamme ollessa vaimoineen ulkomailla konferenssissa.
Ihanan ihania lapsia, niin auttavaisia ja tottelevaisia, eikä mitään mustasukkaisuutta havaittavissa!
Vaihtaa vaippoja, leikkiä, kokata, lukea satuja, syöttää, pestä pyykkiä, pukea, kokata, ajaa edestakaisin kouluihin, voimisteluihin, kerhoihin, lastenkutsuille, huolehtia myös heidän kylään tulevista kavereista. Ei hetken rauhaa!!
Kuitenkin:
TÄMÄ ON ONNEANI.
Ymmärtääkö joku minua?
Ihanan ihania lapsia, niin auttavaisia ja tottelevaisia, eikä mitään mustasukkaisuutta havaittavissa!
Vaihtaa vaippoja, leikkiä, kokata, lukea satuja, syöttää, pestä pyykkiä, pukea, kokata, ajaa edestakaisin kouluihin, voimisteluihin, kerhoihin, lastenkutsuille, huolehtia myös heidän kylään tulevista kavereista. Ei hetken rauhaa!!
Kuitenkin:
TÄMÄ ON ONNEANI.
Ymmärtääkö joku minua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on vain kaksi lapsenlasta, 6v. ja 1,5v. ja on se vaan hauskaa kun ne tuodaan joskus hoitoon molemmatkin. Vanhempi oli pari vuotta vallan mummulla hoidossa, enää ovat vain satunnaisesti.
Onhan se niinkin, että pidemmän päälle siihen jo väsyisi. Kyllä Luoja on hyvin suunnitellut, että ei kuuskymppiset eikä kovin usein viisikymppisetkään enää saa lapsia, ei sitä vipinaa vallan jaksaisi.
...että kun lapset palautetaan kotiinsa, olet taas ikionnellinen, kun sat elää kuten olet tottunut.
Kaksinkertainen onni!
Sikäli saatat olla ihan oikeassa, että olemme heidän luonaan - lapsilla omat tavarat ja lyhyempi matka kuskata heitä - ja minusta on aina ihanaa päästä kotiin omaan sänkyyn!!!
Varmaan olen vähän väsynytkin... Ei sitä kauan istu paikallaan.