Heippa! Olen viikon istunut neljän seinän sisällä kipeän, leikkauksesta toipuvan koiran kanssa. Ja nyt todella haluaisin hieman tuulettaa ajatuksiani. Oletteko ajatelleet, että tulehduksellisista tule-vaivoista voi kärsiä vaikkei olekaan reumaa tms. todettu?? Tällä hetkellä ajattelen, että on epäreilua kun minä en voi kuulua mihinkään tiettyyn sairausryhmään ja saada näin esim. vertaistukea. Minulla on rakenteellinen vika, mikä aikaansaa sen, että niveleni ovat löysät sekä jänteet ja nivelsiteet ovat heikot. Olen erityisen vamma-altis rasittaessani itseäni fyysisesti. Aina on jokin tulehdus päällä. Olen joutunut tämän pelkän vian takia mm. lopettamaan kahden minulle tärkeän liikuntalajin harrastamisen ja vaihtamaan ammattia. Urani oli kuin tähdenlento, kesti komeat kolme kuukautta. Olen tämän pelkän vian takia tällä hetkellä ammatillisessa kuntoutuksessa. Odotan pääsyä myös magneettiin ja mahdollisesti myös leikkaukseen. Päällisin puolin olen kuin kuka tahansa 27-vuotias nainen, mutta niinkuin tiedätte, kipu ei aina näy päällepäin. Minun on aika ajoin edelleen vaikea hyväksyä tätä kaikkea. Tuntuu välillä, etten tule ymmärretyksi enkä oikein ymmärrä omaa kehoani ja itseänikään. Toiv. ei mennyt liian synkäksi näin perjantai-iltana. Taidan kaivata päivääni jotain pientä piristystä.
Epistä :)
ettäjottakoskakunkunnes
3381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vertaistuen saaminen on tärkeää useimmille pitkäaikaissairaille/vammautuneille. Ilman sitä voi tuntea olonsa hyvinkin yksinäiseksi kipujen ym.oireiden kanssa. Vaikka lähellä olisi paljon ihmisiä, jotka välittävät, mutta joilla ei ole samaa sairautta/vammaa kuin sinulla, voi heidän olla todella vaikeaa ymmärtää mitä joudut käymään läpi...
Itse olen parikymppinen nainen ja sairastanut SLE sairautta muutaman vuoden. Päälle päin näytän varsin hyvin voivalta ja terveeltä, vaikka todellisuudessa olen kaikkea muuta. Olen säästynyt SLE:n ja lääkkeiden aiheuttamilta "ulkonäköongelmilta" (toistaiseksi), mutta tauti riehuu usein sisäelimissä, tällä hetkellä munuaisissa.
Usein olen törmännyt siihen miten ihmiset ajattelevat, että jos "näyttää hyvältä, ei mitenkään voi olla vakavasti sairas..." Joskus tulee tunne, että muut ajattelevat, että liioittelen oireitani, koska en näytä sairaalta. Tämän takia on vertaistuki ollut ensiarvoisen tärkeää itselleni ja sen avulla olen jaksanut taistella tautini kanssa.
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu jos ei ole kohtalotoveria, mutta oletko yrittänyt etsiä henkilöä, jolla olisi edes samansuuntaisia oireita?! Voi olla vaikeaa, mutta ei kannata luovuttaa...
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti koirasi on jo parantumaan päin :)
Hei Gloria ja kaikki muut tätä viestiä lukevat! Olisi upeaa saada kamu, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia meilitse. Elämästäni on puuttunut ihminen, joka ymmärtää vaivojen vaivaamaa kroppia ja mieltä ;)Olen 27-vuotias avoliitossa oleva opiskelijatar, jolla on ihana, onneksi jo toipumaan päin oleva koira. Tulehdukselliset tule-vaivat kiusaavat...Kirjoittele osoitteeseen hemmi80.suomi24.fi
Siis osoitteeseen [email protected]