tuollainen? Siis kaikki varmasti on saanut susta kuvan, että olet asiallinen, virallinen, järkevä...
Mutta toisesta puolesta ei ole monellakaan tietoa. Olet todella herkkä, tunneihminen. Oletko ollut aina tällainen? Ja monelle naiselle olet näyttänyt elämäsi aikana tämä puolen? Luulen, että saisin sut kiedottua aika helposti pikkusormeni ympärille, en tiedä mutta sellainen on tunne...Kerro menikö pieleen?
Mutta toisesta puolesta ei ole monellakaan tietoa. Olet todella herkkä, tunneihminen. Oletko ollut aina tällainen? Ja monelle naiselle olet näyttänyt elämäsi aikana tämä puolen? Luulen, että saisin sut kiedottua aika helposti pikkusormeni ympärille, en tiedä mutta sellainen on tunne...Kerro menikö pieleen?
Vastaukset 39
Vanhimmat
kuka haluaa olla jonkun pikkusormen ympärillä?
Kyllä minä tällainen oon aina ollut, ja tuskin sinä oot muissakaan kysymyksissäsi väärässä. En pelkää näyttää tunteitani heille joista eniten välitän, mutta osaan toki olla asiallinen, virallinen ja järkeväkin tarvittaessa:)
No comments!
Enpä minä juuri oo näyttäny tuota puolta kunnolla vielä kenellekään muulle naiselle. Oon odottanut sitä oikeaa:)
Mutta en osaa varmuudella sanoa, olenko aina ollut tällainen. Oikeastaan vasta erään naisen tavattua viime vuonna, minun tunnepuoli tuli esiin todenteolla. Ja hän on edelleen varmaan ainoa, joka TODELLA tietää minun tunnepuolen.
Sen jälkeen on olo ollut aika erilainen, mutta positiivisessa mielessä. Järki kyllä pysyy lähes aina mukana ainakin jollain tasolla, mutta jos tuntuu siltä, että tunteet saavat viedä vapaasti, niin vieköön sitten. Mutta sen tosiaan tulisi olla mahdollinen tilanne, jossa ne tunteet saavat viedä.
(Tiedän, ettei tämä ollut minulle, mutta halusin silti vastata)
oliko enemmän tunne -vai järkivanhemmat? Mulla oli enemmän tätä tunnetta: rakastettiin paljon ja riideltiinkin PALJON...
Lapsuuden koti nimenomaan:) Osa perittyä ja suurin osa kasvatuksen kautta opittua:)
aika hyvä analyysi.
En oo pahemmin tunneihmisyyttä paljastanu kuin sulle ja hmmm ala-asteen ihastukselle.
Ja joo voi olla että saisit pikkusormen ympäri tavallaan... kyllä järki silti toimii vaikka tunteilen, enkä elä pahemmin lumeessa. Jos katsot että sanoit, teit jotain mitä en ymmärtänyt outona, "vääränä", niin kylläkin tajusin aika paljon... varmaan enemmän ku luulet.
En ymmärrä sinäänsä tätä järki ja tunteet erittelyä koska ne toimii aika hyvin mulla yhdessä.
Ihmiset ei sitä tietty näe mutta kaikki melkeen mitä tapahtuu on sidoksissa mun tunteisiin, minkä takia myös muistan niin hiton hyvin pieniäkin tapahtumia koska tunnepitoisia muistoja ei hevillä unohda.
En tunteita mainosta vasta ku sillon ku huomaan että nyt koukku nykäsee. Vedit siimassas mukana ja vedät edelleen.
Mutta olet ensimmäinen ihminen jota oikeasti rakastan. Osaan kyllä erottaa sen ihastuksesta... ihan eri asia siis näin oikeasti välittää ja jopa mahdollisesti uhrautua jonkun puolesta, kuin vaan haaveilla.
Miksi niin kävi. En tiedä
En usko että uskot, tiedän ettet usko
Mutta oot ensimmäinen ihminen joka on pysäyttäny mut tällä tavalla
Ei näkyvää rakkautta, raha=rakkaus, riitelyä eikä pahemmin muuta, piikittelyä, kaunaa menneistä, töitä,töitä,töitä,
aikatauluja, kulisseja ympärillä eli tutuille typerästi esittämistä
Minä siellä keskellä tajuamatta ollenkaan että siinä kaikessa oli ollenkaan mitään outoa
Mä pelkään aivan kauheasti mennä tunteiden mukana. En anna niin tapahtua. Satuttaa liikaa! Voi särkyä. Et tiedä millainen perhehelvetti minulla oli lapsuudessa kun vanhemmat seurasivat tunteitaan, siinä lapset olivat vähän niinkuin tiellä...Ei, sitä en anna itselleni tapahtua.
vanhemmat työpaikoillaan hyvissä asemissa. Hienot talot, mökit, autot, edustamista...Kulissit pystyssä. Kun hienot lomamatkat koittivat, vanhemmat riitelivät ja pilasivat matkat. Mutta tärkeintä oli pitää kulissit pystyssä. Arvaa mikä ystävästäni tuli? Narkomaani, joka kuoli vähän aikaa sitten huumeiden liika-annostukseen. Syytti vanhempiaan huonosta lapsuudesta! Miksi on niin tärkeetä että on kaikkea? Eikö ihminen tule vähemmälläkin toimeen? Iskee ahneus! Eikä silloin ihminen voi olla onnellinen...
Kyllä sekin elämäntyylinä minulle sopisi. Antaa tunteiden olla sisällä rauhassa ja osoittaa se muuten, ei nyt tartte välttämättä antaumuksella antaa tunteiden viedä.
Kyllä sitä itsekin on aika varovainen ihmisten kanssa, tavallaan. En oikeen vaan näe mitään keinoa millä ihmiset voisivat satuttaa, loukata mua muuten ku veitsin ja asein.
Henkisesti oon kuitenkin käsittääkseni aika vahva luonne vaikka ulospäin ei heti uskois.
Sen verta täs jo jotain elämää koettu. Heikkoja hetkiä on toki kyllä niitäkin...
tunteiden kohde tosin voisi raastaa koko sielua jos tahtoisi satuttaa. Tiedostan että rinnassa on puukolle avautunut sopiva kolo. En sitä yritäkään silti sulkea. En näe tarvetta.
On muutenkin tullut koettua kipua että kyllä nyt elämäni tärkeimmän naisen takia kerran tippuu alas vaikka vauhdillakin.
no sepä. Omat vanhemmat aika pitkälti lopulta eläneet yhdessä vaan lapsien takia, pettämisistään kantaen sisäistä vihaa, siinä sitten ostetaan elektroniikkaa ja mökki, mitä vaan mikä peittää ne kuolleet tunteet...
Ja siinä kuvitellaan että lapset oppii samalla jotain.
Onneksi olen sen verta järkevä ihminen että tässä vaiheessa kun silmät avautu niin tajuan vielä miten itseäni muuttaa etten ajaudu samaan paskaan ja mitä välttää, kuten lapsien kasvatusta koska multa ei löydy siihen kunnollista mallia.
Erosivatko vanhempasi lopulta? ymmärsivätkö he koskaan mitä on rakkaus vai juoksevatko vieläkin rahan perässä? Sortuiko kulissit? Kärsitkö itse tilanteesta? Saitko äidiltäsi ikinä hellyyttä ja huolenpitoa?
pettivät toisiaan
eroavat
mutsi elää vieläkin raha elämää
faijasta en tiedä missä maailmassa elää,omissaan
kulissit on kai jossain määrin vieläkin
tottakai kärsin
sain kai huolenpitoa, huomiota kyllä,
vaikea sanoa hellyydestä, olen tuntenut itseni etäiseksi heistä ties mistä asti, en muista missä vaiheessa lopulta rupesin heitä aidosti vihaamaan ja tässä kun korttitalo sortui tajusin että tunnen kuin ei olisi vanhempia koskaan ollutkaan.
Tiedän mitä rakkaus on, rakastan erästä naista, rakastan siskoani. En tunne samaa välittämistä heitä kohtaan,
olen yrittänyt mutta en voi sille mitään.
En edes luota heihin. En jaa heille paljon mitään elämästäni.
mutta katsotaan miten muuttuu ajan kanssa kun asun omillani ja rauhassa
liikaa lapsena? Pitikö kokeista saada kymppejä? Oliko sinulla kalliit ja kilpailuhenkiset harrastukset? Harrastitko laskettelua tai ratsastusta? Kävittekö kerran vuodessa espanjassa ja lapissa kakkosmökillä laskettelemassa?
vaadittiin
piti
ja oli kilpailuhenkiset harrastukset,
oli harrastuksia niin paljon ettei ollut paljon aikaa ystäviin, harrastuksia en pahemmin saanut itse valita. Heiteltiin paikasta toiseen.
Kävimme ulkomailla muutaman kerran
kysymyksiä ja vastauksia, ei ole sellaisia joita en olisi jo miettinyt...
lapsen elämää! Tuossa tulee enemmänkin esille vanhempien kunnianhimo, kuin lapsen etu. Leikki on lapsen työtä! Harrastaa voi, mutta kohtuudella. Aikaa täytyy olla myös kavereiden kanssa leikkimiselle!
Miten kasvattaisit oman lapsen? Jatkaisitko samalla tavalla? Kunnianhimoiset harrastukset kilpajoukkueessa? Miten tällainen kasvatus on vaikuttanut sinuun? Jos et jossain tilanteessa pärjää hyvin, miten kestät sen?
en usko että tulen kasvattamaan lapsia... jos kasvattaisin niin sellaisena millaisena tahtoisin oman isäni olevan eli jotain mitä katsoa ylöspäin. Mutsi on alentanut faijaa aina vähäisestä älykkyydestä joten olen hakenut isähahmoni oikeastaan elokuvista.
bruce willis. Bruce Lee olisi hauska faija, hehheh...Ray Liotta, Liam Neeson.
Semmoisia miettinyt kun katsonut elokuvia.
Oppinut arvoja jenkkileffoista, voi olla että hämärsi aika paljon todellisuudenkuvaa. Näen aika paljon asioita suuressa, teatreelisessa mittakaavassa, kuin elämä olisi elokuvaa...
Satun olemaan lahjakas kaikessa minkä vuoksi ei tartte usein hävitä, mutta se on näkynyt käytöksessä, etten osaa kuin tehdä 100% suorituksia. Paitsi nykyään keskityn ihan siihen että alitankin rimoja.
Tämä siis vasta sen jälkeen kun kaikki johti paniikkikohtaukseen
Mutta siis tiedän kyllä siis tilani ja näin, todella synkkä elämä, omat kulissitkin, oma surkea näytelmä. Oikeastaan minun kuuluisi olla kuollut. Mietin itsemurhaa pitkään, mutta en tiedä... sitten rakastuin
ja sain samalla omaa elämää vihdoin pulkkaan,
rupesin tajuamaan asioita enkä juossut putkessa, niin kuin ennen.
tieto lisää tuskaa ei kyllä toimi minun tilanteessa. Nyt kun kaiken ymmärtää niin elämästä löytyy oikeasti iloa ja voin sanoa että olen nykyään onnellinen vaikka elämä on periaatteessa ihan samaa kuin ennenkin.
Vääristynyt omakuva koska en ole saanut muijia. Ei ollut ennen mitään hajua miten ne hommat lähtee käyntiin. Koulukaveri pahoinpiteli kerran ala-asteella, jonka jälkeen oli vaikea luottaa keneenkään. En kertonut tapauksesta. Rakensin siitä lähtien muureja itseni ja ihmisten välille. Sairasta kehonrakennusta, itserääkkiä. Oma alkoholismi. Olin kännissä eri ihminen. Saatoin pitää tunnin session itseni kanssa puhumalla peiliin, kehittyi jonkinnäköistä jakomielisyyttä. Ihmisten ilmoilla kun liikkui tuntui että sisällä on joku eläin joka tuntee itsensä uhatuksi... pää oli ihan vitun sekaisin, enkä tahdo edes palata niihin aikoihin.
Siis sellaista henkistä helvettiä mitä ette pysty edes kuvittelemaan.
Masennuksessa viiltelinkin itseäni. Ei kukaan koskaan huomannut mitään koska pidin niin taidokkaasti kulisseja pystyssä. Olinhan oppinut sen mestareilta, vanhemmilta
loppujen lopuksi olen itse itseni vanhempi. En osaa huolehtia hyvin raha-asioista sun muista mutta osaan nykyään kyllä huolehtia itsestäni.
Kuinka moni on itse tajunnut olevansa alkoholisti...ja itse auttanut itsensä sieltä kaikesta.
Kävin kyllä psykiatrilla, mutta se jo siinä vaiheessa kun olin kelannut itse kaiken läpi, tajunnut asiat. Ei kukaan tiedä kuinka syvällä oikeasti olin, eikä tule varmaan tietämäänkään...tahdon itse unohtaa sen elämänvaiheen ja jatkaa eteenpäin
[the end] eli [the beginning]
apua kun olet tässä avoimesti kirjoittanut! Ihmettelen vaan, että eikö kukaan tiedä näistä ongelmistasi? Nämähän ovat vakavia? Jos keskustelee peilin kanssa, isähahmo syntyy elokuvista...Ei se ole normaalia elämää! Välitän sinusta, ja toivon että keskustelet vaikkapa jonkun ammatti-ihmisen kanssa, heillähän on tämä vaitiolovelvollisuus. Nostan sinulle hattua, että olet selvinnyt tästä kaikesta. Ja siitä että et ole saanut muijia, voihan olla että sinulla on sellainen olemus, että muija ei uskalla lähestyä sinua!!! Ja uskon että sieltä peilistä kurkistaa komeaakin komeampi varteenotettava mies. Nyt pysähdyt ja teet suunnitelman. Varaa aika ammattiauttajalle, rakenna itseluottamus kuntoon, hanki edes 1 hyvä ystävä, hanki elämä (harrastus, matkustelu)Siitä se alkaa! Voimia, älä anna periksi! Olet ainutlaatuinen!!!
juu olen puhunut psykiatrille ja siskolle.
Ja tiedän nykyään että olen söpö/komea
aika vähän nuota henkisiä ongelmia enää...
kaikki vaan paranemaan päin kun muistaa ETTEI JUO! Uskon että ongelmat alkaisi siitä taas pikkuhiljaa.
Mutta siis tilanne on nykyään se että minulla tuntuu olevan asiat ja asenteet paremmin mallissa kuin monella muulla ihmisillä ympärillä.
Olen vaan oma itseni... siinäpä se
se kukan olen sisältä, en se mitä tilanteet on minusta yrittäneet muovata
Oletko hankkinut sen todellisen elämän? Elätkö muutenkin kuin elokuvien ja peilin kautta? Toivotan sinulle onnea ja rakkautta! RAKKAUS ON SUURIN VOIMISTA!
olen...
olen itse asiassa luopunut peleistäkin kokonaan, musiikkimakua vaihdoin radikaalisti positiivisempaan suuntaan, en uppoudu elokuvamaailmaankaan enää samalla tavalla.
Mietiskelen enemmän että miten saan nämä muut elämän jutut sujuvasti liikkumaan ja arkipäivän juttuja...
Uskon vahvasti että nekin kaikki järjestyy lopulta todella hyvin :)
Ja uskon todella että minun ei tarvitse edes sitä kaikkea itse järjestää vaan asiat liikkuvat omalla painollaankin ja myös muiden toimesta, eikä minun tarvitse aina toimia etumiehenä.
pitkälle! Mutta oletko miettinyt, että jos tulee elämässäsi joku paha tilanne, sortuuko kaikki ja palaat taas vanhaan elämään?! Se riski on aina olemassa näissä pääkopan asioissa? Voimia sinulle! Olet tärkeä ihminen!
Ei nuo pelit ja leffat oo ikinä ollu minun juttuni. Toivottavasti sinä pääset eroon pelien ja leffojen maailmasta lopullisesti, joka sille tielle oot ajautunu. Voimia tosiaan sinulle:) !
kun yrität auttaa ihmistä jolla on ongelmia, se heti käännetään auttajan ongelmaksi. Toisella oli ongelmia, ei minulla. Nyt minulle toivotetaan voimia! Vilpittömästi yritin auttaa henkilöä jolla on ollut ongelmia! No, tästä lähtien en enää auta ketään...
:D
äskeinen en ollut minä,
eli en ole toivotellut sinulle mitään
mutta kiitos molemmille!
Voimia löytyy...
mikä ei tapa vahvistaa
Siis virallisissa tilanteissa, osaan olla asiallinen, virallinen ja järkevä. Kyllä kaikki läheiset ihmiset tietää millainen olen pohjimmiltani. Kyllähän rakastuminen kuitenkin tuo aina esille uusia piirteitä ihmisestä:)
..mikset kokeile?
Olen aina ollut järkevä tarvittaessa, muuten täysin dorka.
Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.
jälkimmäisen lauseen lehdessä painettuna ;)
omia polkujani,ja tulen kulkemaankin,
muut saa ajatella mitä tahtoo.
tollanen nössö :)
Jotenkin tuli mieleen, että et itse vaan olisi katkeroitunut jostakin... No oli miten oli, voimia kaikille.
miten se käy ilmi viestistäni?
enpäs sitä ny pahalla tarkottanu..niin sun viesti oli aika hmm..negatiivinen sävyltään. ehkä tiedän sen itsekin niin hyvin kun olen nyt nähnyt kaikenlaista.kyselit asioita,jotka ovat toisen arkoja kohtia.siitä se tuli ilmi.