Voiko testamentissa mainitun ennakkoperinnön kiistää vain pokkana asianajajan ohjeen mukaan , vaikka kaikki perilliset tietävät, että testamentissa mainitut ennakkoperinnöt ovat totta?
Ennakkoperinnön kiistäminen
EEvin tytär
112194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anteeksi!!
Mutta kysymyksesi jo sisälti vastauksen omaans kysymykssessi. Koska oletko jo saanut jotain minkä tunne omaatuntoasi painavan. En voi muuta sanoa kuin katso peiliin.
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Miksi sinun pitää kiistää ennakkoperintö. Vai onko sen tehnyt toinen, kysymyksesi kuulosti siltä kuin itse haluaisit peittää jälkesi ja kiistää ennakkoperinnön. Älä ota itsellesi ja ommalletunnollesi tälläisia asioita. Sillä ne kyllä kävelevät sinua vastaan. Ennemmin kuin huomaatkaan.
tuolla tavalla, pysy jämäkkänä. Se on vain hämäystaktiikkaa. Väärän valan antaminen oikeudessa on rikos, muistuta siitä.
on siitä todisteet verotoimistossa.
Jos verotoimisto ei mitään asiasta tiedä
niin testamentintekijä on vain jostain syystä
valehdellut testamenttia tehdessään tai sitten
antanut sinulle rahaa ohi verottajan.
Voit vallan hyvin kieltää ennakkoperinnön ilman
mitään pokerinaamaa jos et ole mitään saanut.
Mutta selvän asian kieltäminen johtaa asian
selvittämiseen ja miten sitten suu pannaan.....
Ymmärrätte viestini täysin väärin. En ole saanut mitään ennakkoperintöä. Velivainajani on saanut, mutta miniä kiistää äidin testamentissa mainitut ennakkoperinnöt.Todistustaakka on meillä ja olemme selvittäneet asioita - joista vanhempamme ovat meille kyllä eläessään kertoneet.
Se, mitä perään,on, että eikö vastapuolen tarvitse ollenkaan tehdä tiliä saamisistaan? Riittääkö kiistäminen?
ole saanut mitään, niin mistä saamisista heidän pitäisi tehdä tiliä?
Esität asiasi niin sekavasti, että on vaikea ymmärtää, mitä ajat takaa. Yritä löytää joku, joka osaa laittaa asiat selkeiksi virkkeiksi, kun viet asioita eteenpäin. Sekavasti kirjoittavaa on helppo manipuloida ja hänen sanomisensa on helppo jättää huomiotta.
Kerroit aikaisemmin, että veljesi kuoli 30 vuotta sitten. Hänen vaimonsahan ei peri miehensä äitiä. Oliko veljelläsi lapsia?
Kerro vaikka tässä, mitä veljelle annettiin aikoinaan. Ehkä joku osaa auttaa, jos olet hiukan täsmällisempi. Sympatiat minulta. Ahneet ihmiset saavat ihoni kananlihalle.
Sorry vaan, jos et asiaa tajua.Saimme äitini testamentissa mainitut, yli 30 vuotta sitten annetut ennakkoperinnöt todistetuiksi saaduiksi!
on, paperilla, niin eihän niitä voi kiistää? Jos osaisit esittää asiasi hiukan selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin, se voisi auttaa SINUA.
Ymmärsin alkuperäisen kysymyksen niin, että kysyjä jäisi nuolemaan näppejään, koska joku muu on jo saanut ennakkoperintöä, mutta haluaa vielä lisää. Jotkut ovat halunneet ymmärtää asian päinvastoin tai eivät ymmärrä ollenkaan, kun muka on asia epäselvästi esitetty.No,ehkä ymmärrän asian oikein, koska minun kohdallani on käynyt samalla tavoin eli veljeni sai vanhempien eläessä kaiken mahdollisen ja äidin kuoltua pitäisi toisten sisarusten todistaa veljen saamiset. Mutta kun asiakirjat ovat merkillisesti kadonneet, asiat vanhentuneet jne, emme edes yritä ryhtyä tähän todisteluun. Miten te onnistuitte 30 vuotta vanhat asiat todistamaan, olisin kiinnostunut tietämään.
Ymmärsit nimimerkki "ärsyttää" minut ihan oikein.Heitin teoreettisen kysymyksen löytääkseni samassa jamassa olevia/ olleita.En referoi omaa tapaustamme, mutta yritän antaa ja saada vinkkejä ( Pesänjakajan päätös puuttuu.)
Meillä oli se pieni helpotus, että äitimme, leski, oli kirjannut hänen ja isävainajani veljivainajallemme annetut "kaupat" lahjat testamenttiinsa ennakkoperintönä - ja mikä tärkeintä arvostettavaksi nykyarvoon! Jos sellaista testamenttivaatimusta ei ole, perillisen ei kannata vedota kovin kaukaisiin markkamääriin.
Teidän täytyy selvittää pesänjakajalle tarkasti ne olosuhteet, joissa ennakkoperinnöt on annettu. Kyllä niistä maalaiskunnissa on "naapuritietoa".
Vaatikaa kauppakija. Siinä pitää olla kuittaus kaupan maksusta ja kuitti!
Tässä pieniä eväitä.
Lisää vinkkejä ärsyyntyneelle. Jos veljesi on ostanut näennäisellä kaupalla vanhemmiltasi jotakin eikä hänellä ole kaupasta kuittia, kyllä hän on heikoilla. Vieraalle myytäessä kauppahinnan vanhenemisaika on 10v., mutta rintaperillisellä se siirtyy ennakkoperinnöksi/suosiolahjaksi(Vrt. esim Turun HO 27.12.1991 S91/365: Tässä kylläkin testamenttimääräys, mutta kuintenkin!) Täytyy myös selvittää veljen tulot saantihetkellä. Onko käytännössä ollut varaa k.o. tavaroihin. Pankista vanhat asiat eivät selviä, mutta voit kysyä esim. Valtionkonttorista silloista omaa palkkaasi ja verrata sitä veljesi tuloihin. Kelalta saa tietoa mahdollisista opintotuista - eli näkee, onko koulutettu kotoa. Meillä ratkaisun alkuavain oli Käräjäoikeudesta saatu velivainajani perukirja, kirvesmiehen todistus talon valmiusasteesta ja nimettömän lainan kytkeminen auton ostoon. Rekisteriote ja lainan nostopäivä eivät täsmänneet. Myös taloa valvonnut, tuttu rakennustarkastaja tiesi puutavaran saannista. Kun olette esittäneet tarpeeksi faktaa, vaatikaa vastanäyttöä. Sellaisestakin on ennakkotapauksia, vaikka testamenttiin vetoajalla on ensisijainen näyttövelvollisuus( Vrt.Tapani Lohen artikkeli Defensor Legiksessä 3-4/1995 s.45, alaviite 10 ja Vaasan HO 7.10.1992 S 92/30/liitteenä Lapuan kihlakunnanoikeuden päätös 29.11.1991 S 91/16)Käräjäoikeudesta saa lisäksi hommatuksi vanhoja vertailukauppoja, jos esim. on ollut alihintainen kiinteistökauppa. Maanmittauskonttorilta saa asemakaavakarttoja. Meidän vastapuolemme sekosi valheidensa verkkoon ja on nyt joutunut myöntämään melkein kaiken.