Olen edelleen tykästynyt. Ei mahda minkään. Olen tullut siihen tulokseen että en polta itseäni tai muita liialla hätäilyllä. Järki sanoo että
aika näyttää mitä tuleman pitää. Vko mennyt viestin 1 versiosta. Sitten kun näitä on 52? voi mennä lääkäriin?=) Tällä sivustolla on uskomattomia "olin 3v sitten samassa bussissa" juttuja. Aivan "karmeeta" elämää. Elämä on.
aika näyttää mitä tuleman pitää. Vko mennyt viestin 1 versiosta. Sitten kun näitä on 52? voi mennä lääkäriin?=) Tällä sivustolla on uskomattomia "olin 3v sitten samassa bussissa" juttuja. Aivan "karmeeta" elämää. Elämä on.
Vastaukset 29
Vanhimmat
My thoughts exactly:). Pitäsköhän varata jo valmiiks terapia-aika vuoden päähän;)...Elämä on laiffii.
jokainen tzäänssi on uus mahdollisuus.
Se on parasta.
moneenkin samanaikaisesti ?
Kuka olisi ihastunut moneen samaan aikaan??
Ei kuulosta normaalilta.
Vituttaa jo koko termi, ihastuminen. Oih kun on ihanaa ja ihastuttavaa. Liian naisellista. Yäk.
Nyt säälit itseäsi. Sen sijaan voisit miettiä, mikä on kaiken tarkoitus. Nimittäin kaikella ON tarkoituksensa!! Ehkä sinun on aika kasvaa ihmisenä? Siksi maailmasi heilahti. Jos toisen ajattelemisen kautta opit tuntemaan itsesi paremmin?
Think about it.
T: realisti
kukkuluuruu. En todellakaan sääli itseäni. Itsesääli on pahinta itsepetosta mitä maa päällään kantaa. Todellakin olen miettinyt pääni puhki mikä on homman idea koska kaikella on joku idea/merkitys. Sen olen huomannut. Ehkä ideana on oppia tuntemaan itseään paremmin/tunteitaan? Ehkä toinen hlö saa jotain ylihienoa tästä? En tiedä. Toivon että joku edes hyötyy ettei kaikki mene "harakoille" ja ole pelkkää negaa.
Realismia minulle on turhaa opettaa.
Itse olen inharealisti joten se siitä.
Inharealismissa on se negatiivinen puoli että kääntää ehkä positiivisetkin asiat negatiivisiksi.
Think about that.
Ehkä kannattaa ottaa huomioon myös se, että kun ei liikaa hätäile, voi se tykästyksen kohde kyllästyä epävarmuuteen ja rakkautesi rippeisiin ja siirtyä elämässään eteenpäin.
se ei ole mitään todellista ollutkaan. Sitä mieltä olen. Kai se olisi jo pitänyt tajuta kauan sitten mutta kun ei vittu anna mikään periksi. Toisaalta on antanut itse ymmärtää että maltti on hyvä juttu. Jarrutus aina sopivassa paikassa. Sellaista hienovaraista testailua puolin ja toisin.
Asia jota oikeasti pelkään on että juttu jää roikkumaan. Olen yrittänyt saada 2x
aikaiseksi että olisi paikka jossa jutella. Mutta ei tunnu kiinnostavan?
Toisaalta itse puhui samasta paikasta ja sinne menemisestä.
Miksi ei uskalleta tavata kahden kesken?
Olen varmaan törmännyt hlöön joka leikittelee vain tunteilla. Siltä alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Tai sitten kuviossa on joku musta hevonen. No, hevosista tule hyvää meetwusrtia. Nam.
On saatanan saletti että jos tämä menee päin vittua totaalisesti niin ei huva ei huva.
Ensin toinen tunkeutuu ja nostaa tunteet pintaan, sitten alkaa laskeutuminen rotkonpohjalle.
Miksi helvetissä naisilla on niin paljon valtaa miehiin? Aivan pelkällä olemassaolollaan?
No, kai se on elämää ja mies reppanoiden on siihen totuttava ja yritettävä elää sen mukaan.
Sellainen nainen on kyseessä että jos ei olisi rinkulaa rasitteena niin olisin tehnyt jo varmaankin kidnappauksen tai jotain laitontakin.
Tässäpä tätä taas pikku purkausta. Kiitos ja kumarrus.
*Ensin toinen tunkeutuu ja nostaa tunteet pintaan, sitten alkaa laskeutuminen rotkonpohjalle.*
Tuo meni vähän ohi?
Rikkoo tunteiden panssarin ja tunkeutuu muurien sisään. Sinne ei vahtikoirilta ole kenellä tahansa asiaa, todellakaan. Nyt tätä on tälle vkl pohdittu ihan riittävästi. Piste.
varattu mies, taidat olla saamaton luuseri.
Mulle jäi epäselväksi se, että onko teillä mennyt koskaan pidemmälle (varattuna ollessa) vai onko ihastus alkanut keskustelupohjalta? Silläkin on merkityksensä.
Syyllistät kovasti tätä naista, että hän on vienyt sulta ns. järjen. Voi voi pientä. Jos teillä ei ole ollut muuta kuin vain esim. keskustelua, niin aika tyhmää syyttää toista. Kandee ehkä ottaa vastuu omista tunteista.
Tuo teidän asetelma tuntuu muutenkin aika epätasavertaiselta... Toisen pitäisi siis vain odottaa vaikka ei tiedä saako koskaan ja toinen pitää varalla kahta.
sun suurin ongelmas on se, että oot VARATTU!!
Eläisit sen mukaan, piste.
Tykkänään nyt. (suojautuu äskeiseltä kivisateelta)
En halua syyllistää ketään. Kaikista vähiten tätä suloista olentoa. Todellakaan.
Korkeintaan itseäni siitä että en ole pysynyt lujana. Aikuinen ihminen vastaa itse tunteistaan se on täysin totta. Kunhan täällä vittuuksissani ruikutan. Ja on totta, olen ehkä jonnin verran luuseri. Pelkään satuttavani itseni. Mutta olen sen jo tehnyt. Eli ei hätää enää. Näillä mennään tästä eteenpäin. Hei taas teille...=)
on korkeempi vuori istuskella ihmettelemässä,
nokkii pieniä kiviä... ei kannata ressata, asiat järjestyy kun aika on ;)
En minä syyllistänyt ollenkaan.
Mulle vain jäi epäselväksi se, että onko teillä mennyt koskaan pidemmälle (varattuna ollessa) vai onko ihastus alkanut keskustelupohjalta? Silläkin on merkityksensä eikä aikaisemmin tainnut olla puhetta.
Miksi helvetissä miehillä on niin paljon valtaa naisiin? Aivan pelkällä olemassaolollaan?
No, kai se on elämää ja naisreppanoiden on siihen totuttava ja yritettävä elää sen mukaan.
Sellainen mies on kyseessä että jos ei olisi rinkulaa rasitteena niin olisin tehnytkin jo jotain.
Be yourself no matter what they say."
Tarinaasi lukeneena siinä toisessa roolissa tuskailen minäkin, varsin samanlaisissa mietteissä myös itseni osalta. Ja niinkuin sinäkin, ajattelen, että kai tällaisella jokin merkitys täytyy olla. Ei tunnu hienolta, eikä mielestäni muiden ns. "ihailu" ole koskaan todellista. Itseni monesti pahasti polttaneena olen oppinut jotakin elämästä ja ihmisistä ja se on tehnyt ehkä liiankin varovaiseksi. Tunteet ovat todellisia, mutta hallinnassa, eikö niin pitäisikin olla? Kysehän oli rinkulalla varustetusta vastakappaleesta. Ja eikö ole parempi, jos hän ei niistä tiedä...?
Lukiessani sinun viestejäsi mietin omaa suhtautumistani samankaltaiseen tilanteeseen.
Olen hyvinkin kiinnostunut työtoveristani ja kaikki merkit viittaavat, että tunne on molemminpuolinen. Hän on kuitenkin ymmärtääkseni varattu vaikka sormusta ei ole, eikä aihe ole puheena.
Hänen mahdollinen sitoutumisensa estää kuitenkin minua ehdottomasti tekemästä mitään aloitetta hänen suuntaansa. Ikävää, sillä miellyttäviä, kiinnostavia miehiä tapaa yli nelikymppisenä todella harvoin.
Minulla on tietenkin vielä se toivo, että hän onkin eronnut yh... mutta... elämä on...
Niin, jos on ihastunut/rakastunut johonkin varattuun, niin ainakin haluaa kunnioittaa hänen valintojaan. Jos kokee että on onnellisempi jonkun toisen kanssa niin olkoon sitten. Mutta se ei ole hyvä, jos sanoo että ei ole onnellinen sen toisen kanssa mutta on silti sen kanssa....
...sanoo ettei ole onnellinen toisen kanssa, mutta on sen kanssa silti...
Tämähän tarkoittaa suomeksi sitä, että varattu ei aio jättää puolisoaan, mutta ei halua loukata toista "osapuolta" sanomalla sitä suoraan.
Antamalla ymmärtää ettei ole puolisoonsa/elämäänsä tyytyväinen, jätetty osapuoli voi elää toivossa, eikä siis ainakaan rupea häiriköimään varatun perhe-elämää. Ja kun tylsä hetki tulee, voi vanhaa tuttavaa lämmitellä taas (pitää varalla). Saa oivallisesti toisen koukutettua ja roikkumaan.
Kukaan itsesuojeluvaistolla varustettu ei sano varattuna sähläämään menneenä että oma puoliso onkin aika ihana ja olen elämääni tyytyväinen hänen kanssaan. Siitä nimittäin alkaisi toisen osapuolen suunnalta katkera häiriköinti jne. Voi olla että se jätetty salakumppani pimahtaa näkiessään että häntä on vedätetty kun pariskunta onkin keskenään niin onnellinen että... Ja mitä turhaa sitä loukkaamaan sen enempää kuin on jo ehkä loukannut ja johtanut harhaan.
Onhan se jättäjän kannalta helpompi erota sanomalla että "sä olet ihana, sussa ei ole mitään vikaa, mä en pärjää ilman sua, mun elämä on onnetonta ilman sua..." Menee pienemmällä vatvomisella se eroaminen.
Toisaalta, minua kyllä satuttaisi enemmän se, jos toinen sanoo ettei ole onnellinen, mutta on silti sen puolisonsa kanssa. Ihminen pyrkii nimittäin parempaan päin ja sehän tarkoittaisi vain, että varattu on onneton puolisonsa kanssa, muttei siitä huolimatta halua olla minun kanssa -> olisin vielä huonompi ja minun kanssa vielä onnettomampi?
Summa summarum...Kyllä kokemuksen mukaan ihminen jää sen luokse, jonka paremmaksi vaihtoehdoksi kokee. Sanoo sitten että on sen kanssa onnellinen tai että ei ole onnellinen, todennäköisesti nuo tarkoittavat samaa asiaa. Jälkimmäinen ei vain kehtaa sanoa sitä ääneen ja kääntää veistä jätetyn haavassa. Ja suojaa itseään ettei jää kiinni puolisolleen.
Katkeraa tilitystä. Tuossakin yksi syy pysyä varatuista kaukana. Katkeraksi en ainakaan itse halua muuttua.
Ja se onnellisuus... voihan sitäkin olla... tai liikaa velkaa... tai pelkoa, että jää lopulta yksin... ihan sama. Vanhasta suhteesta suoraan uuteen hyppäävä mies ei vain ole kovin kiinnostava minun silmissäni.
voittaa. Jos tuo kolmas osapuoli ei ole niin esim käytännössä läheinen, että ei tulisi mieleenkään raportoida, missä mennään...Silloin voi käydä niin, että jää soittelemaan lehdelle. Eihän ehkä ole sen avainihmisen tiedossa, onko se "kolmas" edes vakavissaan. Tunnenpa yhden pariskunnan, joka jakaa "lapsiaan"....ja ottavat pokkamittaa.
Tässä elämäniloa jokaisen tänne eksyneen arkeen.
Kyllä Martti osaa!
http://www.youtube.com/watch?v=7u_2kvg3PpU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Jx-t-T8si_U&feature=related
tiedostaa, mitä on tehtävä ja tekee sen.
On oppinut: jos ei ole asiaan tyytyväinen, on kaksi tapaa: 1) tehdä asialle jotain 2) hyväksyä asia.
Jotkut asiat ovat toisaalta aika-kriittisia, ja toiset taas jopa paikkasellaisiakin.
Mutta, monimutkaisillakin asioilla on tapana järjestyä. Tai sitten elämä tuo muuta murehdittavaa kyllä, eihän niitä samoja murheita kauaa jaksa vatvoa.
Kiitos ilosta ja älystä :)
muita.