Vaikken raamattua lue enkä koskaan lainaa, niin tämä on niin totta:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Vaikka menettäisin sut ystävän niin se säilyy silti.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Vaikka menettäisin sut ystävän niin se säilyy silti.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Veit sanat suustani. Vaikka en Kuulu edes kirkkoon tai lue raamattua. Tuohon olen silti aina uskonut ja toivonut että joskus löytyy se ihminen jota voi rakastaa juuri noin. Ehkä se on jo löytynyt.
näytellä hyvin
Hyvä raamatun kohta. Mua et menetä ikinä. Mä pelkään menettäväni sinut.
Miksi pelkäät menettäväsi?
kaikki menee lörinäksi, tai oikeastaan kun ei mene minnekään..? Ymmällä olen vain sanoi zirppu tuolla oksalla kai...
hyvä provosoida täällä... Kaikki menee lörinäksi tänne kirjoitellessa, se on totta! Jos rakastat jotain, sano se sille livenä.
Vaikka pitäisi/rakastaisi toista ihmistä kuinka paljon hyvänsä niin tässä elämässä on harvoin niin yksinkertaista mennä vain sanomaan. Varsinkin jos on vaara että noilla sanoilla satuttaisi muita enemmän kuin minkä hyödyn sillä saavuttaisi sille toiselle tai itselle. Mutta yksi asia on varmaa tunteitaan vastaan voi taistella vain rajoitetun ajan. En usko että kukaan pystyy pitämään tunteitaan kurissa loputtomiin jos välimatkaa ei ole tarpeeksi ja silloin ei varmasti enää ajattele seuraamuksia.. Ja ainakin omalta osaltani voin allekirjoittaa tuon raamatun kohdan. Se on yksi niistä ainoista ja oikeista jonka raamatusta tiedän.. se onkin siten eri asia voiko tuollaista rakkautta löytää tämän elämän aikana.. Ei ainakaan ole vielä löytynyt ehkä se on lähempänä kuin uskonkaan..
Rakkauden voi vaistotakin, ilmeistä, eleistä, äänen painosta.
Miten ilma suorastaan väreilee, sanatonta viestintää.
Miten ilmeet pehmenevät,hymyineen,katseineen.
Miten käsi koskettaa, kevyesti, vaistomaisesti, hellästi.
Miten ääni madaltuu, pehmeästi, kutsuvasti.
Se siinä onkin! voiko noihin vaistoihinsa luottaa ;) Olisi paljon helpompaa jos pystyisi asian sanomaan tai asia etenisi omalla painollaan siihen tilanteeseen jonka varmasti tunnistaisi Rakkaudeksi....
Onhan se aika vaikeaa, avata sydämensä,luottaa, itseensä ja siihen tunteeseen, minkä kokee toista ihmistä kohtaan.
Jos jää mietiskelemään, rakkaus menee menojaan, silloin jää suru, sydämeen, kun ei rohkaistunut, aikanaan.
Pettymyksiä kokee, jokainen, on vain uskallettava elää.
Rakkaus ei vaadi, rakkaus ei pyydä, rakkaus vain on.
eihän selvän asian toteaminen ole mikään viettely-yritys tai vastaavaa. Ei sillä sinänsä toimi väärin, se oli minun mielipiteeni.
Kaikkea hyvää.
sä luulet sulle kirjottaneen ei välitä tarpeeks ees lukea näitä kaikkia viestejä. ilmoitusluontoinen asia vaan! :D Ettet vedä johtopäätöksiä, siks pitää tää vaivautua kirjottamaan. Eli "nothing here for you anymore". Että ihan väärää puuta haukut. Ja silläkin tavalla jos luulet et se edelleen rakastais sua :D
Että älä kuvittele liikoja :D
oli tarkoitettu vastasiko joku johonkin.. en aivan ymmärtänyt!!!
joo en kuvittele todellakaan liikoja, kommentoin vaan mielipiteeni, en luullut sen viestin olevan itselleni :)
Mut se on kyllä totta, että oon joskus kuvitellut, että se toinen rakastaa myös mua. En ollut varma, mutta kuvittelin. En mäkään tällä asialla enää mitenkään intohimoisena tässä kirjoittele, en kuitenkaan ole vahingoniloinen niinkuin sinä.
Ja vielä semmoista, että olen täysin tietoinen, että hän "ei välitä tarpeeksi" edes lukeakseen. Mut ihan pirteetä, jos tunnistit mut tai luulit tunnistaneesi.
Juuri tuohon vedoten en halua asialle tehdä mitään vaan jätän kaiken kohtalon varaan. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, Olen aina uskonut kohtaloon ja siihen että kaikella (pahoillakin)Asioilla on joku tarkoitus tässä elämässä.
Joskus on käytävä kaukana, että näkisi lähelle.
Tehdäänpä sitten niin,kumpikin,tahoillamme..
kierretään,kaarretaan,niin kuin tähänkin saakka :)
voithan sinäkin sen aloitteen tehdä. Yhtä lailla...
tuletko ...... .............., rakastaen niin vasta-kuin myötämäessä..
Jotenkin noinhan se menee, vaan ei taida olla mahdollisuuksia minulla.
monta kirjainta tuossa oli, niin pienellä ettei saanut selvää.. Kuinka niin ei ole mahdollisuutta...
Olen ajatellut että menen vain ja ainoastaan kerran elämässäni naimisiin..!!!!!!!!!
Kuusi kirjainta,etunimessä
ja jotain muutakin.
Ajattelemani henkilö nauraisi,
jos tietäisi ajatukseni.
Olen vähän,
omituinen,
ehkäpä siksi,
kaikki aina jääkin hetken huumaan,
olisihan se aivan ihanaa,
kulkea käsi kädessä,
ilta-auringon laskuun,
uskoen rakkauden voimaan.
hymiös. Aika antennit ja valpas vainu täytyy olla näköjään. Vittuako se sulle kuuluu jos kommentoin aloittamaani ketjuun.
Aamun liikenteessä,
kuljimme samaan suuntaan,
pienen hetken.
Tein taas muistoihini,
kauniisiin, pienen retken.
Tuskaa, kaipausta, siellä,
minne tallensin sen,
lämpimän, aidon, rakkauden.
mitään muuta kuin päästä tästä kaiken muun hautaavasta tuskasta. Ja tunteesta että maailma kaatuu eikä ole voimia nousta ylös.. On yksin vaikea jatkaa tätä onnetonta matkaa!!!
Kaikista kasvoista,
etsin sinua,
sinua vain.
Olet maailmani,
olet kaikki,
mitä tarvitsen.
Tyhjistä vuosista,
kylmistä tuulista,
paljon kyyneleitä mä sain.
Nyt vasta ymmärrän,
miksi aiemmin en löytänyt,
sitä suuurta rakkautta,mitä hain.
Etsin sinua, sinua vain.
(Anna Erikson,kaikista kasvoista)
kanssa mielipiteen vaihtoa ja luin jostain sen, mitä olin hänelle joskus kirjoittanut, ei se varmaan mulle ollut, mutta tulipahan mieleen; Voiko, pystyykö, osaako henkilö rakastaa, jos ei ole saanut rakkautta (esim. lapsuudessa tai myöhemminkään, vaan jää vaille sitä tai yleensäkin huomiota, eikä ymmärrä, mitä se on, tuleeko se vaan jostain)???. Eikö nämä rakkautta vaille jääneet juuri halua huomiota näillä pahoilla teoilla? Jos ajattelee Kainin ja Aabelin tapausta, eikö Kain tappanut veljensä kateudesta, mutta jos Aabel olikin rakastettu lapsi, joka ymmärsi rakkauden, mutta Kain ei? Mutta Jumala hyväksyi murhasta huolimatta Kainin, eikö tämä opeta meitä, kaikella on tarkoitus! Jeesus sanoi vertauksessa, ettei saanut nyhtää rikkaviljaa, jottei hyväkin sen mukana menisi!
että monesti esim. mielisairaanhoitaja voi rakastua potilaaseen, tämä kertoo siitä että potilas, joka on heikko jäänyt rakkautta vaille, ja hoitaja joka on usein vahva, saanut elämässään rakkautta, pelastaa rakkaudellaan tämän heikon...Se joka on saanut paljon rakkautta, voi opettaa toiselle sitä hellyyttä ja rehellisyyttä...ja muita arvoja jotka liittyvät rakkauteen. On totta että heikompaa ei saa hylätä! MUTTA kaikki lähtee itsestä, jos on halua muuttua, ihminen muuttuu. Mutta jos ei ole valmis muuttumaan, ei kukaan pysty väkisin toista muuttamaan. Kaikki lähtee itsestä!!!
tapaa, ihminen kun on heikoimmillaan helppo saalis.
Uskoisin että näissäkin tapauksissa ne on naisia jotka "pelastetaan".
Heikot jotka etsivät hyväksyntää ja armoa toisilta ihmisiltä, tulevat yleensä pettymään.
Rakkaus on yksi julmimpia ja epäoikeudenmukaisimpia asioita mitä maa päällään kantaa.
Toisaalta juuri siksi sitä niin arvostetaan, se määrittelee kaiken onnellisuuden ja kurjuuden.
Se on yhtäaikaa kaikki ja ei mitään.
Ihminen ei voi rakastaa pyyteettömästi, muutenhan hän rakastaisi kaikkia, eikä kukaan ei voi tuntea kaikkia kohtaan samalla tavalla.
mitään, ei odota vastapalveluksia. Se vaan on. Esim. vanhempien rakkaus omiin lapsiin.
Miksi omat lapset ovat vanhemmille erityisasemassa?
Koska oma lapsi on osa vanhempiaan.
Tietysti vanhemmat vaatii lastensa elävän ja jatkavan perimää.
Tuossa on jo kaksi melko isoa vaatimusta.
Vanhempien tiedetään hylänneen, jopa abortoineen lapsia jotka eivät täytä heille asetettuja vaatimuksia, tarkoitan nyt tietysti kehitysvammaisia lapsia.
Ainoastaan jos rakastaa toisten lapsia yhtä paljon kuin omaansa, silloin voi sanoa rakastavansa pyyteettä.
Emme me rakasta pyyteettä, se on vain jotain mihin emme pysty. Ja se tekee rakkaudesta julmaa.
Maailmassa rakastan eniten omaa lastani. Se on kaikkein suurin rakkaus jota voin tuntea..Olenkin miettinyt usein että eivät omat vanhemmatkaan rakasta välttämättä omaa lastaan pyyteettömästi. Lasta kohtaan saattaa olla paljon odotuksia ja toivomuksia, äiti voi toivoa tytöstää missiä, mallia yms. isä toivoo pojasta jääkiekonpelaajaa...Kaukana pyyteettömästä rakkaudesta. Vanhempien kunnianhimo toteutuu monesti viattoman lapsen kautta...
oikeasti ja aidosti vain omia lapsiani. Se on sitä rakkautta joka ei kuole koskaan, ei koskaan...Miehen ja naisen rakkaus voi kuolla, mutta omiin lapsiin rakkaus ei kuole ikinä!!!!
riippuvuussuhde kuin normaali.
Ei rakkaus ole tunteena julma, viha puolestaan on. Mahdollisimman pyyteetöntä rakkautta voidaan kokea nimenomaan niihin ihmisiin, joita kohtaan todellista rakkautta tunnetaan. Elämänkokemukset ja kasvatus paljolti vaikuttaa siihen, miten pyyteettömästi ihminen pystyy rakastamaan lähimmäistään.
On vaikea kokea pyyteetöntä rakkautta jotakuta kohtaan, jos on saanut huonoa kohtelua osakseen. Välittäminenkin pitää erottaa sanana rakkaudesta. Jopa vihollisistakin voidaan välittää, siinä mielessä, ettei toivota heille pahaa. Ja että haluttaisiin vain, että he oppisivat kohtelemaan muita ihmisiä paremmin. Usein voidaan esimerkiksi vihata sitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin on.
Emme ole mitään yliluonnollisia olentoja ja kenenkään ei tarvitse kestää huonoa kohtelua. Omaa onneaan ei näkemykseni mukaan tulisi kenenkään uhrata. Elämä on liian arvokas asia, elettäväksi ilman todellisen rakkauden tunteen kohtaamista, jos siihen joskus tulee mahdollisuus. Se, että saa todellista rakkautta osakseen, olisi jokaisen hyvä osata ottaa lahjana vastaan.
Ajattelen, että ihmisten kannattaa yrittää kohdella toinen toistaan mahdollisimman hyvin, niin sitä kautta varmasti tulee itsekin paljon rakastettavammaksi persoonaksi. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kyllä noissa alkuperäisen kirjoittajan siteeraamissa raamatun kohdissa paljon järkeä on mukana, vaikken itse mikään uskovainen olekaan.
Kukaanhan meistä ihmisistä ei todellakaan ole mikään jumala. Se, että inhimillisten olentojen on joskus vaikea kyetä aitoon välittämiseen ja rakastamiseen on tietenkin ikävä asia, mutta se kertoo vain meidän inhimillisyydestämme.
On eri asia puhua rakkauden ideaalista, kuin yksittäisestä ihmisestä ja hänen "kyvyistään" tuntea pyyteetöntä rakkautta. Paljon käyttäytymisestämme on peräisin ympäristöstä, osa geeneistä ja osa aivorakenteesta jne. Osa meistä pystyy välittämään toisista ihmisistä, muista olennoista ja jopa elollisesta ja elottomasta luonnostakin yllättävänkin pyyteettömästi.
On ihan eri asia vaatia meiltä tosi rakkauden hylkäämistä kuin, että osoittaisimme edes vähän myötätuntoa ja välittämistä toisia kohtaan, olivat he sitten millaisia tahansa. Olemme tietenkin kaikki myös luonnonolentoja ja meillä jokaisella on perusvaistomme, halusimme sitä tai emme.
Osa meistä on perusluonnoltaan vihaisempia, osa rauhallisempia kuin toiset. Kaikki kuitenkin tarvitsevat todellista rakkautta osakseen. Luulen, että jos ei ole todella kieroutunut persoona, niin onnellisuuden voi tavoittaa vain pyrkimällä olemaan mahdollisimman hyvä, omana itsenään. Hyvä aitoon rakastamiseen ja välittämiseen kykenevä ihminen ei ainakaan syvällä sisimmässään, toivo pahaa muille ihmisille. Toki olosuhteet voi joskus haluamattammekin, tehdä meistä susia toisillemme.
Virheiden tekemistä ei voida elämässä välttää. Se on todella ikävä asia, että aletaan vihaamaan toisia heidän tekemiensä virheiden vuoksi. Kaikki meistä tekee virheitä. Vihan tunteita voi joskus elämässä olla vaikeaa välttää, mutta jokaisen olisi ihan itsensä onnellisuuden takia hyvä pyrkiä pääsemään niistä eroon.
Katson, että puhdas järki on pelkästään huono renki, jos elämässä ei ole mukana todellista ja mahdollisimman pyyteetöntä rakkautta. Todellinen rakkaus on jotain todella paljon suurempaa kuin yksittäinen ihminen, ja se antaa meille sellaiset siivet, joita olisi uskonut olevan olemassa, vain saduissa ja haaveissamme...
anteeksi antamisen taidon pyyteettömään rakkauteen keskeisesti liittyviin asioihin... Joskus se voi olla vaikeaa, mutta sellaista pyyteetön rakkaus ainakin ideaalina olisi...
Mutta siis todettakoon vielä, kun se äsken saattoi vahingossa jäädä vähän epäselväksi, että tuo pointtisi on siinä mielessä hyvä, että pyyteetön rakkaus (ainakin välittäminen) jos siihen kykenesimme täydellisesti olisi kieltämättä sellainen, että osaisimme rakastaa/välittää pyyteettömästi, jopa täysin tuntemattomistakin.
Emmehän me kuitenkaan muuten inhimillisiä olentoja olisikaan, jos kykenisimme johonkin noin "jumalalliseen". Elämä tapahtuu kuitenkin ajassa ja tilassa, ja elämänhistoriakaan ei voi olla vaikuttamatta siihen millaisia olemme ja millaisiksi tulemme.
Täysin pyyteetön rakkaus on kuitenkin ideaali, jota jokaisen meistä varmaan kannattaisi pitää elämännuoranaan, eli siihen olisi hyvä pyrkiä vaikka se vaikeaa joskus vaikeaa onkin. Jokainen voi kuitenkin valita itse, haluaako lähteä kulkemaan kohti jotain suurta ja tuntematonta rakkauden polkua, ja sitä kautta kehittämään itseään ihmisenä, vaiko tyytyä elämään "puhdas" järki renkinään.
Rakastuminen ja sitä kautta kehittyvä todellinen rakkausuhde on suuri ja tuntematon voima, joka meidät kaikkein onnellisimmaksi tekee ja joka tavallaan antaa elämällemme jonkinlaisen suuremman tarkoituksen...
Olisi hyvä jos osaisimme olla valitsematta vihan tietä kulkemisen. Se vain turmelee meitä sisältäpäin. Elämä ei tietenkään aina ole helppoa, ja se on jo suurin rangaistus hänelle itselleen joka sille tielle joutuu. Jokaisen meistä on kuitenkin seurattava sydämemme ääntä. Jokaisella meistä on oikeus etsiä tosi rakkautta ja pyrkiä tulemaan onnelliseksi. Nyt hyvää yötä ja mukavaa torstaita:)