Joka ikinen asia ottaa päähän. En osaa tehdä mitään, kaikki menee pieleen eikä ketään kiinnosta. Koulussa menee päin helvettiä ja kaikki kyylää käytävillä inhoten ja huutelee kaikkea paskaa. Kotona kukaan ei tajua miksi eristäydyn ja virun omassa huoneessani 24/7. Jos yritän selittää miks olen surullinen tai vihainen, ne vaan sanoo "Sä tarvitset ulkoilmaa, mee leikkimään hippaa naapurin kakaroiden kanssa". Ja kavereita minulla ei ole, paitsi yksi mutta se ei koskaan voi tai halua olla mun kanssa, on aina muka niin kiire. Koulussa oon mukamas sen kanssa, mutta oikeastaan vaan istun penkillä ja katselen kun se pitää hauskaa muiden kanssa. Tunneilla kuuntelen musiikkia kuulokkeilla kun muut joko riehuu tai opiskelee nenä kiinni kirjassa.
Miksi kaikki vittuilee päin naamaa ja pakottaa mut elämään?? Olen viiltänyt itseäni monesti, enkä halua lopettaa sitä mutta silti se aina hävettää. Enkä ole itkenyt aikoihin koska en pysty. Varmaan kyyneleet lopussa. Vihaan itseäni ja muita, inhoan sitä etten osaa mitään ja mut pakotetaan tekemään kaikkea. Haluan tosissani kuolla. Olen ollut tällainen jo reilun vuoden, mutta nyt viime syksystä asti se on ollut aivan sietämätöntä. En jaksa enää mitään.
Miksi kaikki vittuilee päin naamaa ja pakottaa mut elämään?? Olen viiltänyt itseäni monesti, enkä halua lopettaa sitä mutta silti se aina hävettää. Enkä ole itkenyt aikoihin koska en pysty. Varmaan kyyneleet lopussa. Vihaan itseäni ja muita, inhoan sitä etten osaa mitään ja mut pakotetaan tekemään kaikkea. Haluan tosissani kuolla. Olen ollut tällainen jo reilun vuoden, mutta nyt viime syksystä asti se on ollut aivan sietämätöntä. En jaksa enää mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
varmasti on ihmisiä jotka susta välittää, jokainen meistä on joskus allapäin(sulla taitaa olla kuitenkin paha masennus).ootko ottanut yhteyttä esim. terveydenhoitajaan tai vastaavaan?On varmasti paljon asioita joita osaat, ja viiltelystäkään ei varmasti ole hyötyä, koita jaksaa, älä lopeta elämääsi halpamaisella tavalla ja yritä miettiä elämänarvoja. ;)
Moi
Koeta koota elämäsi palapeli uudestaan.
Elämä muuttuu kyllä jossain välissä parempaan suuntaan vaikka ei siltä yhtään tuntuisikaan.
Älä stressaa siit koulunkäynnist jos muutenkin on paineita. Ei pidä lähtee raskain saappain heikoille jäille koska siinä käy vain huonosti.
Jos haluut vähän testata uudenlaista elämän tyylii niin ota kuulokkeet pois kun oot tunnil ja opiskele tai riehu mikä vain tuntuu sun jutult.
Ja eiks se viiltely oo vain muiden masentuneiden rutiinien kopiomista, joka on seurausta jenkkimedian emo kulttuurin yli tykittämisestä ja voivottelemista?
Älä mee muun masentuneiden stereotyyppien mukana.
Ota vaan oma elämäs taas hallintaan ja heitä se masennus roskikseen.
"Ja eiks se viiltely oo vain muiden masentuneiden rutiinien kopiomista, joka on seurausta jenkkimedian emo kulttuurin yli tykittämisestä ja voivottelemista?
Älä mee muun masentuneiden stereotyyppien mukana."
Eipä ole pitkään aikaan taas yhtä huvittavaa heittoa kuullut. Et taida tietää mitään masennuksesta?
Viiltely tai muu vahingoittaminen ei tosiaankaan ole mitään jenkkimedian emo_kulttuurin yli_tykittämistä (:'-D), vaan ihan psyykkinen coping-keino, jonka avulla masentunut ihminen pyrkii hallitsemaan sekavia tunteitaan. Ei siihen viiltelyyn liity mitään mychemicalromancen kuuntelua, mustaa liehulettiä tai paksuja kajaaleja, vain tarpeeksi kovaa itseinhoa ja ahdistusta. Voin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Aloitin itse satuttamaan itseäni 11-vuotiaana ennen kuin mistään emokulttuureista oli mainittu sanallakaan. Olin kiusattu, minulla oli huono itsetunto ja näin vessassa partakoneenterän. Ei mitään sen kummempaa. Addiktoituminen tapahtuu yllättävän nopeasti ja salakavalasti.
Moi ja terveisiä Ämerikkää ihannoivalta AngstiEmolta.
Kyl mä tiedän että se voi olla ihan itse keksittyä mutta mä meinasinkin että voi olla ja varmaan onkin sellasii tyyppejä, jotka ottaa mallii emo kulttuurist vaikka masennus ois ihan mitätön.
Sitä mä oikeesti pelkään et ollaan masentuneit koska se on muodis.
Hei! Itellä on samoja ongelmia. "Kavereita" on vain koulussa, en ole vuosiin kokenut sitä kun joku koputtaa ulko-ovelle ja pyytää vaan "hengailemaan". kukaan ei soita tai tekstaile, koulu stressaa. Yks lapsuudenkaveri koulun ulkopuolella on, mutta se ei oo koskaan kotona. Ylioppilaskirjoitukset painaa päälle ja stressaa. Jatkuvat vastoinkäymiset lannistavat itsetuntoni. 24/7 oma huone on todellisuutta aika monella nuorella :P
Silti jaksan odottaa sitä hetkeä kun löydän ne kunnon ystävät ja jonkun, joka oikeasti välittää. Yritä miettiä hyviä puoliasi ja asioita, joissa olet hyvä - pieniäkin sellaisia! Kirjaa ne vaikka ylös! Olen satavarma, että listasi tulee olemaan pitkä!
Koeta jaksaa! Minullakin on sietämätöntä tällä hetkellä, mutta uskon että se menee ohi pian!
Muista! Muillakin on ongelmia, vaikka he olisivat kuinka suosittuja ja vaikka kuinka elämä heille hymyilisi! Olen varma et sä selviät tän montun yli! Koita jaksaa, niin minäkin teen :)
vastauksistanne. Yritetään muuttua optimistiksi :P Se vaan että heti jos alkaa jossain olla vähän mukana muiden kanssa niin ne sulkevat piirin eli lopettaa sen homman kokonaan ja jatkaa vasta kun oon kaukana. Se ei innosta hirveesti... Voi olla että paremmat päivät tulis sitten ku pääsen muuttamaan pois kotoa, mutta siihen on vielä vuosia... Ja tulevaisuus pelottaa kun en pärjäis lukiossa enkä amikseen halua. En tiedä yhtään mitä teen peruskoulun jälkeen ja se ahdistaa. Mutta, jos vaan yrittäis :P
Niin ja tuohon viiltelyhommaan, se että teen sitä koska niin monessa paikassa sanotaan että se helpottaa pahaa oloa edes hetkeksi ja totta vieköön käytän sen tilaisuuden.
Että olet ylä-asteella. Nämä tunteet ovat monelle ylä-asteikäiselle tuttuja, ja aika kusipäitähän ihmiset siihen aikaan on. Juuri tämä eristäminen. Mutta yritä päästä yli. Kohta pääset lukioon/amikseen, jossa yleensä ääni muuttuu kellossa.
Just nuo jatko-opinnot pelottaa ja ahdistaa hirvetästi. Nyt kun olen tosi laiska koulussa, ei huvita lukea ja aina tulee tosi paha mieli kun avaan koulukirjan, ajattelen että ei se kumminkaan niitä koenumeroita parantaisi. Mikään kouluaine ei kiinnosta pätkääkään. Jos tätä menoa jatkuu niin en todellakaan pärjäisi lukiossa. :/
Kiitos kuitenkin viest(e)istä. En sitten tiedä, suurin osa muista ikäisistäni vaikuttaa tosi tyytyväisiltä itseensä ja elämäänsä ja heillä on tosi hauskaa joka päivä eikä näytä minkäänlaisia ongelmia olevan. Olen kai ainoa joka näyttää ettei ole hyvin. :P
Kuules nyt murkku.Sinä, joka taistelet tässä kovassa maailmassa aikuisuuden kynnyksellä,ryhdistäydy, äläkä anna toisten tallata sinua maan alle.Nosta nokkasi sieltä maasta ja katso toisia samalta korkeudelta.
Älä anna toisten pilata elämääsi ja tulevaisuuttasi, yhdy hauskanpitoon ja elämään niinkuin muutkin.
Heitä kuuseen ne läppärit korvistasi,niin kuulet muutakin asiaa mitä ympärilläsi tapahtuu.Tartu hetkeen.
Kaikki riippuu vain sinusta itsestäsi, miten elämäsi haluat elää,ole avarakatseinen katso ympärillesi, älä vain putkisilmäisesti eteenpäin.
Elämällä on vielä paljon hyvää tarjottavaa kun vain osaat etsiä ja jaksaa odottaa.Hyvät ystävät ovat kortilla nykypäivänä, jos sinulla on joku jonka kanssa voi jakaa ajatuksia ja puhua ongelmista ja pitää hauskaa olet onnekas ihminen.
Ammattiapua voi myös hakea jos ahistaa ja tuntuu
ikävältä.
Tsemppiä sinulle, et ole muita huonompi, vaan olet parempi kuin osaat edes kuvitella.
Kuuntele Tokio Hotelia,se on lääke kaikkeen.
Älä helvetissä sorru kuuntelemaan paskaa, itse yritin itsemurhaa kuultuani 5 sec. Tokio Hotelin kappaletta.
PS. Onko Billu mies vai nainen, setä vai täti, tyttö vai poika, transu vai hetero, gay vai lesbo? bi-seksuaali?
Hoppi pelasti mut aika lailla. Tipuin viime maanantaina jäihin sen takia että olin masentunu. Nyt oon alkanu kuunnella hoppia ja useimmat sanat auttaa tajuumaan jotain. Ei mullakaan oo ku yks kaveri ja seki on tyttö joka seukkaa toisen jätkän kanssa. Se ei voi hengata mun kanssa ku sen poikkis suuttuu ja jättää sen sitte. Suuren osan ajasta istun käytävällä ja kuuntelen hoppia. Nyt oon aatellu et pitää yrittää opiskella ni pääsee pois täältä ja saa uuden elämän. Kirjottaminen on kanssa auttanu mua. Kirjottelen rappeja aina siitä miltä musta sattuu tuntumaan. Se helpottaa ku saa purkaa sen kaiken siihen tekstiin.