Tein abortin. Syitä oli nää tän palstan "vihatuimmat" eli reilu kaksikymmentävuotias, ei halua lasta tähän elämäntilanteesee, kokee ettei ole valmis äidiksi, opiskelee...
No siis suoraan sanottuna, jos mulla olisi tällähetkellä lapsi, niin en kykenisi ehkä ottamaan vastuuta siitä. Pelkäisin että joku sossu tulee ja vie sen,koska hoidan sitä huonosti. Ja tämä ei ole mitään fantasiaa, vaan OIKEASTI ajattelen että näin olisi tapahtunut.
Toinen vaihtoehto: Mä olisin romahtanut psyykkisesti. Mä en olisi jaksanut opiskella, olla töissä ja hoitaa sitä lasta. Mä olisin ehkä masentunut. Mä olisin jäänyt sängyn pohjalle makaamaan.
Eli noi vaihtoehdot huomioon ottaen ajattelen että tämä on JÄRKEVÄ ratkaisu. No okei..ehkä vhän kärjistin asioita, mutta haluan saada teidät ymmärtämään,että mä en OIKEASTI ole valmis hoitamaan lasta..
No järjellä ajateltuna oikea ratkaisu.
Nyt sydän on alkanut sanomaan toista. Mä en ole uskis, eli mulla ei ole mitään näkemystä,että mä oon tappunut jonkuu. Mä olen tappanut alkion, ja estänyt sen kehityksen ihmiseksi. Ja tuo on todella eri asia. Siis tappaa sikiö tai alkio.
Eli tää mun fiilis et voi johtua vaikka siitä,että mä kelailen jotain mites sen sielu?
Jos täällä on ei-uskiksia,jotka ovat saaneet noita syyllisyydentunteita.ja eivät ihan tajunneet täysin MISTÄ ne johtuu? Niin kirjotelkaa..Ja miten pääsitte niistä eroon???
No vaikka laitoin noin niin oletettavaa silti on että moraalityypitkin haluavat haukkua!! Sepä ei mua kaada ja romuta mun itsetuntoa. En arvosta teitä. Haluan kunnioittaa erilaisia mielipiteitä, mutta en arvosta ihmistä kuka sanoo toista ilkeilymielessä "murhaajaksi". Ja haluaa pahan olon toiselle.
No siis suoraan sanottuna, jos mulla olisi tällähetkellä lapsi, niin en kykenisi ehkä ottamaan vastuuta siitä. Pelkäisin että joku sossu tulee ja vie sen,koska hoidan sitä huonosti. Ja tämä ei ole mitään fantasiaa, vaan OIKEASTI ajattelen että näin olisi tapahtunut.
Toinen vaihtoehto: Mä olisin romahtanut psyykkisesti. Mä en olisi jaksanut opiskella, olla töissä ja hoitaa sitä lasta. Mä olisin ehkä masentunut. Mä olisin jäänyt sängyn pohjalle makaamaan.
Eli noi vaihtoehdot huomioon ottaen ajattelen että tämä on JÄRKEVÄ ratkaisu. No okei..ehkä vhän kärjistin asioita, mutta haluan saada teidät ymmärtämään,että mä en OIKEASTI ole valmis hoitamaan lasta..
No järjellä ajateltuna oikea ratkaisu.
Nyt sydän on alkanut sanomaan toista. Mä en ole uskis, eli mulla ei ole mitään näkemystä,että mä oon tappunut jonkuu. Mä olen tappanut alkion, ja estänyt sen kehityksen ihmiseksi. Ja tuo on todella eri asia. Siis tappaa sikiö tai alkio.
Eli tää mun fiilis et voi johtua vaikka siitä,että mä kelailen jotain mites sen sielu?
Jos täällä on ei-uskiksia,jotka ovat saaneet noita syyllisyydentunteita.ja eivät ihan tajunneet täysin MISTÄ ne johtuu? Niin kirjotelkaa..Ja miten pääsitte niistä eroon???
No vaikka laitoin noin niin oletettavaa silti on että moraalityypitkin haluavat haukkua!! Sepä ei mua kaada ja romuta mun itsetuntoa. En arvosta teitä. Haluan kunnioittaa erilaisia mielipiteitä, mutta en arvosta ihmistä kuka sanoo toista ilkeilymielessä "murhaajaksi". Ja haluaa pahan olon toiselle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tehtyjä päätöksiä, niin simppeliä se on
joka on vielä sairaalassa keskoskaapissa kasvamassa.
Poika on mulle ja miehelleni se maailman tärkein asia. En osaisi ajatellakaan ettei häntä olisi.
Olen valmis keskeyttämään opinnot, tärkeintä on saada hänet kotiin. Aivan ihana lahja.
Tämä on minun mielipide.
Sydämesi kertoo sinulle, että olisit huolehtinut lapsestasi aivan hyvin. Osoitat älykkyyttä ja kykyä oman asemasi arviointiin. Olisit ollut aivan hyvä äiti lapsellesi.
Kysyt, miten lapsen olemuksesta ja muistosta pääsee eroon. Ei siitä pääse eroon. Lapsesi eli ja kuoli. Ei lapsen isä eikä äiti milloinkaan unohda lastaan - mitä hyvänsä hänelle on tapahtunutkaan. Lopulta ymmärrät, että lapsi tavallaan kulkee mukanasi tämän maisen taipaleen kuten lapset joka tapauksessa kulkevat. He ovat aikalaisiamme eivät pelkästään lapsiamme.
Kirjoituksesi ja kokemuksesi kerrottuna on tärkeä. Se auttaa sina käsittelemään tapahtunutta. Samalla se auttaa muita harkitsemaan tarkemmin lastaan ja elämäänsä.
Kirjoituksesi osoittaa valheeksi aborttiväen puheet siitä, että lapsen ja hänen elämänsä voi tai tulisi jättää selän taa ja unohtaa.
Kannat lapsesi muistoa ja kuoleman surua. Ei niiden lähtökohtaa saa enää tekemättömäksi. Pyri viisastumaan kokemuksistasi. Ehkä saat uuden kutsun elämään. Toivon niin. Varmaan harkitset silloin sydämelläsi...