Hei!
Mulla on ollut jo yli vuoden kaksi imusolmuketta turvonneena kaulalla. Ne on molemmin puolin ja kipeät kun niitä painaa. Lääkäreillä olen niitä ravannu näyttämässä ja käynyt kaularangan ultrassakin, jossa ne osoittautuivat normaaleiksi imusolmukkeiksi.
Kuitenkin mulla on ollut myös leukakulman alla, korvan lehden edessä tunnettavissa molemmila puolilla sellaiset patit. Niistä pateista tuntuu vain osa ja ne liikkuvat pään mukana ja katoavat leukaluun alle. Ne ovat vähän arat painettaessa. Mietin, onkohan ne sylkirauhasia? Tarkemmin korvansylkirauhasia? Kuuluuko niiden tuntua, jos niitä yrittää lleuan alta etsiä? Ainakin avomiehelläni on samanlaiset pallot samassa kohdassa ja arat kun niitä painelee.
Nyt pelottaa, että kuolen tai mulla on syöpä. Kuitenkin patit on ollut samanlaisina jo vuoden eikä mulla kasvoissa ole mitään turvotuksia tai muutakaan. Ei niitä päällepäin huomaa. Ja jos joku yrittää niitä tunnustella, ei välttämättä saa tunnusteltua niitä.
Itkettää ihan kamalasti. Olen 31 2 vk raskaana enkä kestä jos kuolen. :(
Mulla on ollut jo yli vuoden kaksi imusolmuketta turvonneena kaulalla. Ne on molemmin puolin ja kipeät kun niitä painaa. Lääkäreillä olen niitä ravannu näyttämässä ja käynyt kaularangan ultrassakin, jossa ne osoittautuivat normaaleiksi imusolmukkeiksi.
Kuitenkin mulla on ollut myös leukakulman alla, korvan lehden edessä tunnettavissa molemmila puolilla sellaiset patit. Niistä pateista tuntuu vain osa ja ne liikkuvat pään mukana ja katoavat leukaluun alle. Ne ovat vähän arat painettaessa. Mietin, onkohan ne sylkirauhasia? Tarkemmin korvansylkirauhasia? Kuuluuko niiden tuntua, jos niitä yrittää lleuan alta etsiä? Ainakin avomiehelläni on samanlaiset pallot samassa kohdassa ja arat kun niitä painelee.
Nyt pelottaa, että kuolen tai mulla on syöpä. Kuitenkin patit on ollut samanlaisina jo vuoden eikä mulla kasvoissa ole mitään turvotuksia tai muutakaan. Ei niitä päällepäin huomaa. Ja jos joku yrittää niitä tunnustella, ei välttämättä saa tunnusteltua niitä.
Itkettää ihan kamalasti. Olen 31 2 vk raskaana enkä kestä jos kuolen. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luuletko, että tämä palsta on lääkärinvastaanotto? Olet jo ollut lääkärissä eikä mitään hälyttävää ole löytynyt ja nyt kyselet sitten täkäläisiltä asiantuntijoilta neuvoja? Taidat olla luulosairas.
Ensinnäkin ne ovat olleet sinulla jo yli vuoden ja ne on lääkärissä tutkittu ja normaaleiksi todettu. Itselleni, jos tulee syövän pelko niin muistutan itseäni aina että syövän oireet lisääntyy. Se on minua usein auttanut omissa luulosairauksissani.
Miehelläni todettiin maaliskuussa 2006 imusolmukesyöpä. Tarkemmin sanottuna Hodgkinin tauti. Ja voin vakuuttaa, että ne imusolmukkeet todellakin suurenee. Mieheni itse tunsin sormin ensimmäisen imusolmukkeen vasta diagnoosin jälkeen, mutta kuvissa niitä näkyi. Miehelläni oli alaselässä niin paljon suurentuneet imusolmukkeet, että alaselkä oli kipeä ja miehen omia sanoja lainaten koko selkäranka tuntui jumiutuneelta. Lisäksi kylki oli kipeä suurentuneen pernan vuoksi, siellä oli kasvain.
Mieheni sai 6kk sytoja ja on terve, pian kolmen lapsen isä. Tämä kolmas siis saanut alkunsa ihan luomusti noiden hoitojen jälkeen. Kaksi syntyneet niitä ennen. Nuorempi oli 9kk kun tauti miehellä todettiin.
Ja toisilla ihmisillä on luonnostaan suurentuneet imusolmukkeet. Meidän nyt 4,5v pojalla on toisessa nivustaipeessa suurentunut imusolmuke. Huomasin sen kun poika oli 3kk ja sitä tutkittiin. Se on calmette rokotteesta johtuva, mutta ilmeisesti imusolmuke ei koskaan pienene, mutta oletettavasti kun tulee enemmän massaa ja lihaksia niin se häipyy näkyvistä. Nyt näkyy sellaisen hernettä suurepi pompula tuossa pinnalla nivusissa, kun poika on vielä pelkkää luuta ja nahkaa.
Äitini miehellä on kaulalla korvan juuressa todella suuri patti. Ainakin kaksi kertaa minun peukalonpääni kokoinen.
Eli ihmisillä on erimoisia patteja siellä ja täällä eikä ne kaikki ole syöpää läheskään. Jos jokin patti huolettaa niin se kannattaa oman mielenrauhan vuoksi tutkia, mutta niinhän sinä olet jo tehnytkin.
Rauhoitu ja nauti loppuraskaudestasi. Uskon että kun vauvan saat syliisi niin saat niin paljon muuta mietittävää, että luulosairaudet unohtuu. Itse pelkäsin alkuraskaudessa mm. ihosyöpää ja rintasyöpää. Onneksi pääsin niistä yli ja olen sittemmin nauttinut raskausajastani.
Anteeksi, jos jotain suututin, mutta halusin vaan purkaa tuntojani.
Tuntuu vaan että säikähdän niin kovasti kaikkea. Mieheni ei pateistaan jaksa huolehtia, mutta minua ne kauhistuttaa, varsinkin kun lukee ja kuulee kaikenmaailman juttuja.
Syöpähän se ensiksi tulee aina mieleen ja sitten kammottaa. Nyt kun synnytys on lähellä kaikki asiat huolettaa ja masentaa. Välilä tulee ihan palan tunne kurkkuun, kun niin ajatukset ahdistaa.
Tiedän ihan tarkkaan mistä puhut. Olen itse käynyt noita läpi. Oma miehenikään ei ole mikään pattienkyttääjä ja neuroottinen luulosairas, mutta minä olen aina ollut enemmän tai vähemmän luulosairas. Nyt alkuraskaudessa tuo miehen syöpäjuttu taustalla sai päässäni ajatukset vipeltämään vinhaa vauhtia. Mietin myös miten kuolen syöpään tai raskaus joudutaan keskeyttämään syövän vuoksi tai että heti kun vauva on maailmassa niin pitää aloittaa syöpähoidot. Kelasin kaikkea järjetöntä ja luulin jo että menetän mielenrauhani. kaikenlisäksi olen vielä kotiäiti, joten minulla oli kaikki päivät hyvää aikaa pohtia asioita ja lietsoa itseäni, toisin kuin jos olisin ollut töissä. Lisäksi typeränä komppasin nettiä ja sain itseni hulluuden partaalle suorastaan.
Mutta ihan tosi - lopeta huolehtiminen! Nyt! Sinulla ei taatusti ole mitään imusolmukesyöpää ja voit ne patit unohtaa. Sinulla vain syystä tai toisesta on sellaiset, mutta ne ei ole suurentuneet ja ne on lääkärissä tutkittu ja todettu normaaleiksi.
Toivottavasti sait mielenrauhaa! :)