Olen harkinnut vaihtavani yliopistosta röntgenhoitajan opintoihin. Osaisitteko kuvailla, millaista opiskelu/työ on ja minkälaisille ihmisille se sopii:)? Kiitos tiedoista!
röntgenhoitajaopiskelijoita?
....
7418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on tähän kysymykseen jo vastailtu, mutta minusta on kivaa toistaa itseäni.
Röntgenhoitajan ura on valintasi, jos haluat paitsi auttaa ihmisiä, niin myös työskennellä laitteiden parissa. Et saa kavahtaa sen enempää kivuliaita ihmisiä kuin kenkkuilevia koneitakaan. Sähkökatkoksen sattuessa työsi pysähtyvät kuin seinään.
Yövaloa tarvitset valitettavasti valmistuttuasikin, sillä nykyään röntgenhoitajien saamat säteilyannokset ovat varsin alhaisia. Eniten annosta kertyy isotooppitutkimuksissa, varsinkin jos sinulla on kaksi vasenta kättä.
Jos toteutat suunnitelmasi, niin teet meikäläiset. Vaihdoin nimittäin itsekin yliopistosta röllikouluun. Enkä ole katunut, paitsi palkkapäivinä.
Kiitos oikein paljon vastauksesta! Niin vaikeaa löytää se itselle parhaiten sopiva ala, että ajattelin alan opiskelijoiden tietävän parhaiten:) Itse olen jo kaksi vuotta opiskellut yliopistossa, kahdessakin eri koulutusohjelmassa, mutta akateeminen ala ei ehkä kuitenkaan ole mun juttu:D
Vielä epäilyttää rtg-hoitajan ammatissa, että miten tulen kaikkien koneiden kanssa toimeen...muuten se kyllä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta alalta. Ja ei kai koneiden käyttämisessä tarvitse mikään insinööri kuitenkaan olla, eihän:)? Sen alan kun hylkäsin tässä vuosi pari takaperin...
Oli mukava kuulla "kohtalotoverista", oletko mitä lukenut yliopistossa:)? Olisi kiva kuulla vielä lisääkin rtg-hoitajan opiskeluista ja työstä... Ei tahdo löytyä tarpeeksi tietoa netistä ja oppaista:/
Opiskelin yliopistossa kasvatustieteitä. Neljäntenä vuonna kävin universtaalla vain syömässä ja päättelin, että oli aika vaihtaa alaa. Aiemmin olin aina keskiasteen opasta selaillessani hypännyt terveydenhuoltoalan ylitse ajatellen, etten ainakaan sinne hakeutuisi. Pari tuttua/sukulaista kuitenkin tuumi, että ala voisi sopia minulle ja tutustuin oppaan lehteilemättömään osioon tarkemmin. Röntgenhoitajan ala osui heti silmiini. Ihmisten hoitamista ja tekniikkaa, mikäs siinä.
Koneita ei kannata pelätä. Nykyään ne ovat jo melkein liian automaattisia. Opiskelijoille varsinkin tekisi hyvää säätää kaikki käsin eikä vain luottaa automatiikkaan – tajuaisivat paremmin yksityiskohdat, jotka muodostavat kokonaisuuden. Jotain staattista kiilaa käsin sädehoitokoneen kollimaattoriin asettaessaan ajattelee väkisinkin, että tuon paksumman pään läpi kulkeneet säteet ovat heikompia kuin ohuemman pään ja passaavat paremmin hoitokohteen eli rinnan ohuemman kohdan hoitamiseen. Dynaamisen kiilan toimintaa taas ei välttämättä edes huomaa koska se on automaattinen.
Horisen kohta lisää kunhan olen kuvannut yhden ranteen.
Röntgenhoitaja voi olla töissä vähän siellä sun täällä. Diagnostiikan puolella hän voi paiskoa hommia vaikkapa jonkin kunnan terveyskeskuksen röntgenissä. Säännölliset työajat ovat plussaa, mutta työ voi mennä puuduttavan yksitoikkoiseksi ja jos mahdollinen työkaveri sairastuu, sijaiset ovat kiven alla. Silloin ei ehdi manailla työn yksitoikkoisuutta. Isommassa yksikössä kuten yliopistollisessa sairaalassa työtehtävät ovat monipuolisempia, kun röntgenhoitaja voi tavallisten natiivikuvien nappaamisen lisäksi hääriä erilaisissa varjoainekuvauksissa, tietokonetomografiassa, magneetissa ja ultraäänessä (tavallisesti radiologin avustajana, jotkin yksinkertaiset tutkimukset kuten jäännösvirtsan mittaaminen kuuluvat muidenkin kuin sonografien työnkuvaan). Vuorotöissä huikeine palkkoineen (lievää sarkasmia) on ison sairaalan röntgenhoitaja. Isotooppiosastojen miehitys vähän vaihtelee paikasta toiseen. Jossain toiminta on pelkästään röntgenhoitajien käsissä, toisaalla bioanalyytikkojen ja jossain taas molempien. Nämä kaikki ovat silkkaa diagnostista radiografiaa. Tutkitaan, ei hoideta. Rajankävijänä terapeuttisen radiografian puolelle on toimenpideradiologia. Angiografiassa paitsi todetaan verisuonitukoksia, niin myös avataan niitä. Kokonaan terapeuttista radiografiaa on sädehoito, josta minulla on urallani eniten työkokemusta. Se on oma maailmansa röntgenhoitajan muihin työsarkoihin verrattuna. Jokainen opiskelija saa siitä maistiaisen, mutta useimmille jää kuva liian kiireisestä työstä, jossa joutuu tekemisiin kuolemansairaiden kanssa. Minä kyllä tykkäsin ennen kuin perhesyistä muutin paikkakunnalle, jossa ei sädehoitoyksikköä ole.
Sairaanhoitajilla on lukuisia kunniakkaita perinteitä vaalittavanaan. Röntgenhoitajien syntyperä taas ei ole yhtä kunniakas. Ennen kuin omaa koulutusta järjestettiin, niin röntgenosastolle töihin joutui se sairaanhoitaja, joka ei tullut toimeen osastonhoitajan kanssa. Kapinallisia ja hylkiöitä ovat siis esikuvamme :)
Vaikuttaa kyllä monipuoliselta ja kiinnostavalta alalta. Ja ihanan käytännönläheiseltä parin yliopistovuoden jälkeen:) Joutuuko työssä olemaan paljon tietokoneiden kanssa tekemisissä? Tuskin nyt ainakaan ohjelmointipuolen ja muun vastaavan kanssa? Tietokoneet ei sinänsä ole ongelma, kunhan niitä vaan käytetään, eikä mennä sen syvemmälle niihin liittyvissä tiedoissa...Teknillinen yliopisto opetti jossain määrin inhoamaan monimutkaisia koneita, mutta siellä ehkä tavotteet niiden suhteen on myös hiukka erilaiset:)
joudu, mutta välillä joutuu tekemisiin hyvinkin vanhojen koneiden kanssa. Erään sädehoitoyksikön simulaattorissa käyttöjärjestelmänä on aataminaikainen OS/2 Warp. MS-DOSiinkin törmää jossain. Tavallisesti yksiköissä on hyvät ohjeet tietokoneilla työskentelyyn ja muut vastaavat poikkeavista tilanteista. Perustaidot riittävät hyvin: ei tarvitse ihmetellä, miksei voi kirjoittaa mitään ei-aktiiviseen ikkunaan. Ohjelmien käyttöön opastavilla kursseilla törmää välillä sellaisiinkin ihmettelijöihin ja opettajan aika menee heidän opastamiseensa.
Diagnostiikan puolella isommissa paikoissa harvoin on enää kovin vanhoja koneita, ainakin itse olen hyvin pärjännyt ihan perus Windows-tiedoilla ja vähän Linux:a sivuten. Isoissa paikoissa ainakin tarvitaan monia erilaisia röntgenhoitajia, ainakin meillä osa on enemmän teknisesti suuntautuneita ja tekee teknisiä laatumittauksia ja sen sellaisia. Sitten osa röntgenhoitajista on selvästi enemmän hoitajia ja ovat erittäin hyviä potilaiden hoidollisessa puolessa, auttavat meitä siinä vähän tumpelompiakin.
Työ on siis sellaista, että teknistä ymmärtämista saa halutessaan käyttää hyvinkin paljon, mutta perus kuvantamisesta selviää vallan hyvin nykypäivänä vaikka ei juuri tuon taivaallista tekniikasta ymmärtäisikään. Jonkun verran työtä helpottaa perus säteilyfysiikan ymmäräminen, ei tarvitse niin paljon opetella asioita ulkoa, mutta sitä tulee kyllä koulutuksessa ihan riittämiin. Siis opiskelemaan lähtiessä kiinnostus fysiikkaa kohtaan riittää.
Työn hyvänä puolena voi pitää sitä, että röntgenhoitaja voi toimia vaihtelevasti osana isoa hoitotiimiä ja tehdä paljon yhteistyötä moniammatillisesti (esim. koronaariangiogrefia-tiimi, johon meillä kuuluu vaihtelevasti röntgenhoitajia, sairaanhoitajia, kardiologeja, radiologeja...). Sitten taas jos tuntuu jonain päivänä että olisi mukavaa tehdä töitä itekseen ja omaan tahtiin, niin vaihtaa työkaverin kanssa ja menee päiväksi ottamaan keuhkokuvia. Potilaan kanssa ei tarvitse välttämättä montaa sanaa vaihtaa, ja itsenäistä työtä riittää koko päivälle.
Aika paljon sopeutuvaisuutta ja välillä myös rohkeutta työ kyllä vaatii, ainakin keskussairaalatasolla. Kun potilaat ovat hyvin erikuntoisia ja eteen saattaa tulla silloin tällöin yhtä sun toista yllättävää!
T: Röntgenhoitaja, ammatinvalintaansa tyytyväinen, pari vuotta alalla ollut