Miten teillä jotka olette käyneet pitkissä lapsettomuushoidoissa on mennyt synnytys.
Itselläni välillä ollut synnytykseen liittyviä pelkoja,osittain juuri pitkien hoitojen takia.
Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Itselläni välillä ollut synnytykseen liittyviä pelkoja,osittain juuri pitkien hoitojen takia.
Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä raskauduin inssillä, pitkä ei hoitojaksomme kerennyt olemaan mutta muuten yritystä oli 5 vuotta.
Raskausaika oli helppo, sokerit hieman heitti mutta muuten kaikki ok. Lapsi meni yli kaksi viikkoa yliaikaiseksi, la oli laskettu viimeisten menkkojen mukaan ja se oli muutaman päivän alakantissa. Käynnistykseen jouduttiin, 5 päivää meni ennenkuin syntyi.
Synnytys ei ollut kaamea, pahinta oli kun oma keho ei tehnyt mitään synnytyksen eteen. Supistukset saatiin lääkkeillä ja ponnistusvaiheessa en enää tuntenut ainuttakaan supistusta ja teeskentelin ponnistustarpeen. Imukupilla sitten avustettiin vauva maailmaan kun oli yrittänuyt ponnistaa 2,5 tuntia. Papereihin on merkitty supistusheikkous.
Kaikki olisi varmaan mennyt muuten hyvin mutta juuri tuo käynnistys ja se kun oma keho ei tee mitään niin oli kaikkein raskainta ja pahinta. Kipu oli kova mutta tiedän että olisi ollut paljon helpompaa kun supistukset olisivat auttaneet ponnistusvaiheessa. Kaikkia kivunlievityksiä otin ja kaikki auttoi.
En usko että sillä on oikein mitään merkitystä miten lapsi on saanut alkunsa synnytyksessä. Tässä tapauksessa olin vain huolissani siitä yliaikaisuudesta kun tiesin että la on ns. väärin. Lapsi syntyi rv 42 mutta oikea rv oli 42 3. Ihanan 9 pisteen pojan synnytinkin, ihossa oli merkkejä ennenaikaisuudesta.
Yritä olla miettimättä sitä synnytystä, olet hyvissä käsissä. Ja kun se on turhaa, et voi kuvitellakkaan mitä se on ennenkuin olet siinä tilanteessa. Ja toivon että myös sinä yllätyt positiivisesti niinkuin minä. Onhan se kivuliasta mutta samalla kaunista ja niin luonnollista. Kyllä sinä sen kivun kestät ja ei mene kauankaan kun näet vihdoin oman vauvasi mahasi päällä. Sydämesi sulaa kun se hamuaa rintaasi muutaman minuutin ikäisenä, silloin viimeistään sitä tajuaa miten valmis pieni ihminen siellä masussasi on ollutkaan.
Keräät vain voimasi ponnistusvaiheeseen. Olet siellä niin hyvissä käsissä että älä huoli yhtään siitä. Kyllä se vauva sieltä mahasta tulee tavalla tai toisella.
Lääkärin mukaan minulla oli todella rankka synnytys, makasin kaksi päivää tiputuksessa synnytyksen jälkeen ja repeämätkin oli aika pahoja. Repesin vähän joka paikasta mutta en onneksi peräaukkoon päin joka kävi sen jälkeen pelottamaan kun huonekaverin kanssa oli puhetta. No silti, kaikesta toipuu kyllä.
Itse vain mietin sitä miten erilainen se synnytys olisikaan ollut jos se olisi käynnistynyt itseskseen ja olisi supistellut. Tottakai helpompi mutta minkäs teet.
Seuraavalta synnytykseltä en toivo muuta kuin tervettä lasta ja sitä että se käynnistyisi itsekseen. Se päivien odottelu oli kyllä ylivoimaisesti pahinta, ylitti jopa sen hetkellisen kivun.
Paljon onnea ja tsemppiä tulevaan =)
Hei! Mulla oli ivf raskaus ja esikoisemme syntyi kuukausi sitten viikolla 37, Synnytys oli helppo, lapsivesi meni ja synnytys käynnistyi itsestään, supistukset oli jonkun verran kivuliaita mutta niihin en ottanu kivunlievitystä. Sain ilokaasua ja paikallispuudutuksen joka vei kivut pois mutta tunsin millon piti ponnistaa. en revennyt, vähän jouduttiin leikkaamaan ku ei meinannu mahtua, koko synnytyksen kesto 8h.