Sinun migreenisi - kerro omastasi!

itse tajusin sairastavani migreeniä reilu vuosi sitten, kun olin jatkuvassa päänsärkykierteesseä ollut muutaman kuukauden, sitä ennen oli ollut oksennuspäänsärkyjä 1-2x kk tai harvemmin, luulin vatsataudiksi. aloitin samoihin aikoihin hormonaalisen ehkäisyn, kun päänsäryt alko paheta. Lopetin ko.ehkäisyn. Lääkkeeksi sain Zomig 2.5mg. tehoaa hyvin, niitä menee n. 4x/kk. Aloitin estohoidon (beetasalpaaja) joulukuussa, tehoaa melko hyvin, säryt lieventyneet ja lääkkeen tarve vähentynyt. Nyt olen tarkkaillut muutaman viikon ruokavaliota, olen melko varma että kala (lohi, savustettu), juusto, paprika, herne ja papu, voimakkaat mausteet, tietyt hajut, valvominen, stressi aiheuttavat. Särky on usein toispuoleista, silmiä särkee usein aluksi. zomig auttaa yleensä ainakin vuorokaudeksi. usein särky alkaa seuraevana päivänä uudestaa hiipien...säryn lisäksi väsymys, pään sumeus, ärtyneisyys. sitten kun pitkän särlyputken jälkeen on päivän kirkas ja keveä pää ja mieli, jaksaa vaikka mitä.

Mulla tuli migreeni noin.6 vuotiaana kun leikin tiimellyksessä sisareni jostain syystä täräytti mua rautasella imurin putkella pääkalloon ,siitä sitten sairaalaan ja kaiken maailman tutkimuksiin niin todettiin että vasenpaan aivolohkoon oli päässyt verta ,eli aivolohkon hyytymä tai jotain en muista tarkemmin ja sen aivotärähdyksen johdosta laukesi migreeni ,jota alkoi esiintyä aika usein ja todella rankkoja kohtauksia oireita oli: Oksentelua,harhoja,valo arka,aaltoileva "turvotus" aivoissa, juuri toi aaltoileva kipu on pahin mielestäni ,tuntuu kuin aivot turpoisi yli äyräitten ja kallo ottas vastaan ,kipu alkaa yleensä joko niskoista tai vaseman silmän takaa.

Nyt olen 26 vuotias ja migreeniä yhä kärsivä silloin tällöin,välillä saatta olla jopa kolmen kuukauden tai pidemmän ajan taukoja jolloin ei minkäänlaista särkyä mutta joskus taas useesti viikossa mig kohtaus..

Lääkkeenä on aina ollut Clotam 100mg nyt 200mg ja kyllä' toi on toiminut yleensä aika nopeesti.

Siinä jotain tietoo mun ihanasta migreenistä tuun kattelee viel myöhemmin jos muutkin kertovat kokemuksiaan : =)

Eli olen 23-vuotias ja sairastuin auralliseen migreeniin viime toukokuussa. Uskon, että migreeni laukesi kun olin pitkään todella väsynyt liiasta opiskelusta.
Ensimmäinen kohtaus tuli sitten huonosti nukutun ja aivan liian lyhyen yöunen jälkeen stressaavassa tilanteessa. Sen jälkeen kohtauksia oli koko kesä 5-10 kertaa kuukaudessa ja kohtausten väliset ajat olin usein huonovointinen, näköni ei koskaan palautunut normaaliksi vaan näköhäiriöitä oli koko ajan ja välillä oli kiertohuimausta.

Syksyllä aloitin estolääkityksen, kun opiskelusta ei olisi muuten tullut mitään, koska näköhäiriöt kestivät päiviä kohtauksen jälkeen, enkä päässyt monena aamuna kouluun, kun särky alkoi aamuyöstä.

Syön estoläkkeenä atacand 4mg päivässä ja se on toiminut tähän asti loistavasti. Kohtauksia on 1-3 kuukaudessa ja nekin useimmiten tunnin kestävät näköhäiriöt ja lievä kipu, johon ei aina tarvitse edes triptaania. Yleensä vain aamuyöstä alkavat kohtaukset pääsevät niin pahoiksi, ennen kuin herään kovaan kipuun, että oksennan ja kipu on sietämätön.

Kohtauksia edeltää yhtäkkinen voimakas väsymys ja jatkuva haukottelu. Noin tunnin päästä alkaa näköhäiriöt, joskus on myös toispuoleista puutumista. KIpu alkaa pikkuhiljaa toispuoleisena särkynä ja leviää sitten koko päähän.

E-pillerit lopetin kesällä, enkä ole uskaltanut niitä, enkä mitään muutakaan hormonaalista ehkäisyä, aloittaa uudestaan. Tilanne on nyt niin hyvä, etten uskalla tehdä mitään muutoksia lääkkeiden suhteen.

Migreenini laukaisee huonosti nukuttu yö ja varsinkin liian aikainen herääminen. Aina ensimmäisellä viikolla loman jälkeen kohtauksia on useita. Mitään muuta laukaisevaa tekijää en ole huomannut, ainakaan mikään ruoka-aine ei laukaise migreeniäni.

Minulla on ollut migreeni koko ikäni - 25 vuotta. vauvana sain jo sellaisia 'kuristuskohtauksia' ja lapsena oksentelin paljon päänsäryn seurauksena. Koulupäivien jälkeen koski aina päähän, kuten myös liikuntatuntien aikana...Tuntuu, että koko lapsuus oli yhtä päänsärkyä. Mutta migreeni minulla vasta diagnosoitiin 16-vuotiaana. olen metsästä kotoisin ja sikäläiset lääkärit olivat sitä mieltä, että nuo kohtaukset ovat huomiohakuisuutta ja suurentelua - olinhan adoptiolapsi, eli päässäni oli heidän mukaansa vikaa mielenterveydellisesti. Sain siis lääkkeeksi puolikkaan burana 400. Ja mihinkään se riitä. No, tämän seurauksena migreenini ehtikin sitten kroonistua.

16-vuotiaana aloitin e-pilsut jotka laittoivat aisoihin hormoonipohjaisen migreenin, jäljelle jäi sitten kaikesta muusta ärsytyksen ottava migreeni. Tuolloin sain myös ekat oikeat kohtauslääkkeet, eli imigran pistokset. Ne ovat olleet kohta kymmenen vuotta se viimeinen pelastus kun mikään muu ei enää auta. Estolääkkeitä ja estolääkeyhdistelmiä olen kokeillut noin parikymmentä, viime viikolla neurolla käydessäni hän totesikin että eipä enää juuri minulle vaihtoehtoja löydy. Ja monenlaisia sivuvaikutuksia on kyllä koettu painonlaskusta, riehakkuudesta, hiustenlähdöstä aina masennukseen.

parikymppisenä minulla opiskeluiden ja muiden huolien takia migreeni kroonistui entisestään, laskin eräänä päivänä että minulla oli migreenipäiväkirjan mukaan kolmen vuoden aikana yli 900 kohtausta...Laskekaa siitä ;) Pahimpina hetkinä on pitänyt olla sairaalassa, yleensä maxalt, imigran tai zomig almogran auttoi. Ja noiden vuosien aikana oli myös monenlaista estolääkettä.

2006 jouluna sain vihdoin estolääkkeen joka auttoi ja syön sitä edelleen. Kohtaukset vähenivät noin neljään kuussa ja olen maailman onnellisin. Valitettavasti tuo estolääke aiheuttaa myös nukahtamisvaikeuksia ja vaikeita painajaisia, eli sen takia olen tällä hetkellä todella, todella väsynyt. Mutta kipuun palaaminenkin pelottaa. Mutta kuvitelkaa, vuonna 2007 ostin ainoastaan 2x18 maxalt ja 2x6 zomig pakkausta! Edellisinä vuosina kun lääkekatto paukkui rikki jo alkuvuodesta.

Kaikesta huolimatta olen opiskellut lähes maisteriksi(sairaslomaan kelan mielestä migreeni ei ole riittävä peruste)käynyt töissä, hoitanut sairasta äitiäni. Ihmeellisiin olosuhteisiin ihminen mukautuu. Tosin olen kyllä myös ylivelkaantunut, kun lääkkeisiin ja hoitoihin - niin akupunktioihin, botoxiin ja kaiken maailman kokeiluihin-on mennyt niin paljon rahaa. Myös monen tonnin tutkimuksia on tehty, koska jossain vaiheessa aloin menettää useasti tajuntani kohtauksissa. Mutta mitään rakenteellista syytä migreenilleni ei ole löydetty, se vain on olemassa.

Nykyään pystyn karttamaan hyvin migreenikohtauksen aiheuttajia. Noudatan tiukkaa ruokavaliota, eli käytännössä pyrin kiertämään niin paljon lisäaineita kuin mahdollista. Liikuntatunneista valitsen ne, joissa ei ole liikaa sykkeen vaihteluja, baarissa olo on helpottunut kun enää ei saa sisällä polttaa. Hajusteet kierrän kaukaa jne.Niin ja jossain vaiheessa kävin leikkauttamassa taittovirheen silmistäni jossa helppotui silmistä johtuva migreeni. Paljon olen tuon sairauden eteen tehnyt, voi kai sanoa jossain muodossa että uhrannutkin. Mutta omasta asenteesta olen huomannut itselläni kaiken lähtevän. Paljon tämä sairaus vaatii itsekuria...

Voimia kaikille muillekin migreenipotilaille. Olkaa armeliaita itsellenne ja kuunnelkaa omaa migreeniänne.

Lohduttavaa kuulla että muutkin ovat sairastaneet pitkään tätä tautia. Minun särkyni alkoivat siinä 7vuotiaana ja kohta on 40 vuotta takana tätä puuduttavaa sairautta. Yhden kokonaisen vuoden olin ilman särkyjä(syytä siihen en tiedä).Se vuosi oli mahtava ja oletin sen jatkuvan mutta ei. Lapsena särkykohtaukseni olivat alkuun lieviä mutta pahenivat murrosiän saavuttaessani. Terveyskeskuslääkäri lähetti sairaalaan kaiken maailman kallokuviin mutta ei niistä mitään löytynyt. Kohtaukset olivat kovia ja voin usein pahoin.Muistaakseni lääkkeenä oli silloin anervan ja orudis peräpuikot.Silmätkin tarkastettiin sillä usein särky alkoi silmien yläpuolelta mutta ei niissäkään ollut vikaa.Vähän yli kaksikymppisenä kävin kaupungissa oikein neurologilla. Hän mainitsi että moni hänen naispotilaistansa on hankkiutuessaan raskaaksi päässyt migreeneistä ainakin raskausajaksi. En nyt kuitenkaan silloin yrittänyt sitä konstia. Vuosia myöhemmin kun odotin ensimmäistä lastani niin raskausaika oli aivan kauheata. Ei saanut syödä juuri mitään lääkkeitä ja päänsärky oli läsnä tosi usein. Siinä ravattiin äitiyspolilla ja ihmeteltiin mitä saisi ottaa kovaan kipuun. Koko raskausajan mietin kuinka kipulääkkeet joita sain sairaalassa vaikuttaisivat lapseeni. Onneksi sain terveen lapsen.Toisen raskauden odotusajan meni ihan kivasti mutta taas kolmannen kanssa oli ongelmia. Ei siis pitänyt paikkansa minun kohdalla että olisi päässyt säryistä raskausajan. Vuosien varrella kun lapset ovat kasvaneet niin olen todennut että lapset tuovat ilonhetkien lisäksi myös murheita joista saan päänsäryn.Minun ongelma ehkä osittain tautini kanssa on se että stressaan turhista asioista ja särkyni vain pahenevat. Pitäisi olla elämä niin tasaista vaan harvalla se on. Minun migreeniäni lisäävät stressi, tupakansavu ja meteli. Säryn päällä ollessa en siedä esim. valoa, saunaa,fyysistä kuormitusta, meteliä. Taidan olla kokeillut särkyyni jo lähes kaikki triptaanit mitä on markkinoilla. Niillä joillakin lääkkeillä saan tilapäisen avun särkyyni.Aina ne eivät tehoa ja silloin on lähdettävä päivystykseen. Niissä käynnit ovat tarina sinänsä eikä siitä sen enempää. Estolääkkeistä on kokeiltu paria verenpainelääkettä, yhtä mielialalääkettä ja yhtä epilepsialääkettä. Nyt on kokeilussa toinen epilepsialääke. Muista kuin epilepsialääkkeistä ei ole minulle ollut apua. Ensimmäinen epilepsialääke toi minulle pahat sivuvaikutukset, särkyjä vähensi yli puolella. Saa nähdä mitä tämä toinen tuo tullessaan.Viime kuussa oli 17 särkypäivää joka on mielestäni ihan liikaa. Jollakin lailla on oppinut taudin kanssa elämään kun se on jo näin kauan vaivannut. En usko kuitenkaan että mikään hoito veisi minun särkyjäni pois. Jonkinlainen vähennyskin olisi jo ihan ruhtinaallista.Onneksi on muitakin kohtalotovereita.Jaksamista muille päänsärkyisille!

Löysin tänne, kun puolentoista vuoden tauon jälkeen sain taas järkyttävän kohtauksen. Minun ensimmäinen kohtaukseni on ollut joskus murrosiässä ja sen jälkeen niitä on ollut 0-3 kertaa vuodessa eli onneksi harvoin.

Käsin aurallisesta migreenistä johon liittyy näköhäiriöitä (näkö katoaa toispuoleisesti,valopalloja ja värikkäitä sahalaitoja) raajojen ja kielen puutumista sekä puheentuottamisen ongelmia (kaikkein pelottavinta). Pahimmassa tapauksessa en ymmärrä kirjoitettua tekstiä ja äänteet tulevat väärin ulos suustani. Kaiken tämän omituisten tuntemusten sarjan jälkeen alkaa kova päänsärky joka kestää muutamia tunteja. Seuraavana päivänä olen väsynyt ja pää on arka. Ei kärsi heilutella eikä yskiä. Kuvailen sitä jälkikipua "mustelmaksi aivoissa".

Olen äärimmäisen herkkä ja tunteilla elämään reagoiva ihminen. Kärsin ahdistuneisuudesta ja murehdin paljon asioita. Jännitän myös hirveästi erilaisia tilanteita. Jos elämässä on ollut joku stressaava vaihe (paha riita parisuhteessa, työttömyys, lapsi kovassa kuumeessa tai muuten sairaana) olen saanut sen seurauksena migreenin. Nuorempana muistan saaneeni kohtauksen kirkkaasta keväthangesta ja kerran läpimäristä vaatteista joita en päässyt heti vaihtamaan.

Olen saanut Imigrania tabletteina ja nenäsuihkeena. Kerran sairaalassa myös piikkinä olkavarteen. En ole tutkituttanut erityisemmin migreeniäni. Olen saanut reseptin aina vaan mainitessani yleislääkärin vastaanotolla sen uusimisesta. En osaa oikein sanoa onko ollut hyvä lääke. Kipua en ainakaan ole koskaan saanut niillä pois.

Mulla todettiin migreeni keväällä 05, jolloin olin kuudennella luokalla (nyt 8. luokalla). Mulla pyörii silti joku aivokasvain tuolla takaraivossa kokoajan. Ne ensimmäiset kohtaukset oli ihan hirveitä; käsiä vaikea kontrolloida, puolet kehosta puutui, puhe puurosi ja sanat unohtuivat, näkökenttähäiriöitä (ei pystynyt lukemaan) tottakai se järkyttävä päänsärky. Migreeni yllättää esimerkiksi koulupäivän jälkeen, varsinkin, jos en oo saanut kunnolla nukuttua edeltävänä yönä, lisättynä luokkahuoneen ylikirkas valaistus. Mitään yksittäistä aiheuttajaa sille ei varsinaisesti ole, se vaan tulee jos on tullakseen. Kohtauksia tulee ehkä 1-5/kk, ei siis kovinkaan runsaasti. Joskus enemmän, joskus ei ollenkaan, tosi vaihtelevaa.

Lääkkeenä mulla on Miranaxia 550mg. Kohtauksen sattuessa auttanut ihan erinomaisesti, onneksi. :)

---

Toissailtana meinasi tulla migreeni, ja vasemmanpuoleinen käsi ja jalka alkoivat uhkaavasti puutumaan, mutta lääkettä naamaan, niin päänsärky lähti heti. Puutunut olo vähän jäi, mutta kehollahan menee aikaa palautua, joten normaalia. Aamulla kaikki oli ok.

Mulla on ollut tässä nyt pari päivää semmosta satunnaista päänäsärkyä, ei huimausta, ei mitään motoriikan oireitakaan pitkään aikaan, muuta kuin se, että käsi ja jalka puutuneet. Mutta pistän kyllä nämäkin ihan täysin migreenin piikkiin, kuvittelen taas vähän liikoja. Näkö tarkastettu viime vuoden keväällä, enkä ole huomannut näköni mitenkään huononevan siitä. Kuulokin pelaa, eikä pahoinvointia ole koskaan migreenin yhteydessä ollut, eikä sitä ole nytkään. Epilepsiakohtauksia en ole saanut, joten suljen nyt sen aivokasvaimen pois tuolta mielestä. Huimaus silloin tällöin (ei mikään että meinaan kaatua, vaan sellainen epämääräinen) taitaa olla ihan normaalia, jos olet esimerkiksi syönyt huonosti.

Kivaa olla nuori kun mielikuvitus laukkaa. Kerran kun jotain tällästä päähänsä saa, niin se ei lähdekään ihan herkästi pois.