tänne aloittanut mitään kirjoituksia ja hyvinhyvin vähän vastaillutkin. Ikinä en sekoilu- tai ilkeilyviesteihin vastaa enkä tosiaankaan sellaisia itse ole ikinä kirjoittanut. Kuitenkin lueskelen näitä vanhasta tottumuksesta ja kun tiedän että eräs minulle rakas ihminen on täällä toisinaan myös. Suhtaudun kirjoituksiin melko rauhallisesti ja vaikka joskus tuntuu kuin joku teksti olisi suoraan minulle, niin yhtä paljon on kirjoituksia jotka vois olla minulta ja ei kuitenkaan ole.
Minä olen rakastanut häntä kauan, mutta niin paljon on ollut mutkia että olen jo monesti luovuttanut ja uskonutkin päässeeni hänestä. Hän on loukannut minua ja minäkin luultavasti häntä. En tarkoituksella, vaan koska olen ollut itsekin loukkaantunut ja vihainen ja ajatellut että minun täytyy päästä jotenkin eroon tilanteesta ja tunteista jotka satuttavat.
Silti, kun hän yllättäen ottaa yhteyttä se tunne mikä tulee kertoo kaiken. Kukaan muu ei herätä minussa sellaista. Minä rakastan häntä. Ja toivon että vielä tulee tilanne jossa voin sen kertoa. Olen nyt paljon vahvempi ja varmempi kuin silloin kun ensi kertaa nähtiin ja siksi tuntuu että nyt
voin kertoa ja sanoa että rakastan. Ja minä tiedän että hän rakastaa minua, vaikka hänelläkin vaikeutensa on, voi olla paljolti samanlaisia kuin minun vaikeuteni. Toivon tietenkin että hänkin olisi jo vahvempi.
En aio tähän kummempia tuntomerkkejä laittaa mutta sen voin sanoa että olen nainen. Se karsii jo tarpeeksi. En ole paljoakaan viime päivinä ehtinyt täällä lueskella enkä tiedä kuinka nopeasti nytkään ehdin vastailla. Tuolla livemaailmassa me
vielä jonain päivänä saadaan puhuttua kaikki asiat selviksi.
Miksi tämän kirjoitin? Tuli vain tunne että haluan sanoa hänelle tämän. Hän lukee tämän tai ei lue, silti rakastan häntä ja hän minua. Ja se on lopulta kaikki millä on merkitystä.
Minä olen rakastanut häntä kauan, mutta niin paljon on ollut mutkia että olen jo monesti luovuttanut ja uskonutkin päässeeni hänestä. Hän on loukannut minua ja minäkin luultavasti häntä. En tarkoituksella, vaan koska olen ollut itsekin loukkaantunut ja vihainen ja ajatellut että minun täytyy päästä jotenkin eroon tilanteesta ja tunteista jotka satuttavat.
Silti, kun hän yllättäen ottaa yhteyttä se tunne mikä tulee kertoo kaiken. Kukaan muu ei herätä minussa sellaista. Minä rakastan häntä. Ja toivon että vielä tulee tilanne jossa voin sen kertoa. Olen nyt paljon vahvempi ja varmempi kuin silloin kun ensi kertaa nähtiin ja siksi tuntuu että nyt
voin kertoa ja sanoa että rakastan. Ja minä tiedän että hän rakastaa minua, vaikka hänelläkin vaikeutensa on, voi olla paljolti samanlaisia kuin minun vaikeuteni. Toivon tietenkin että hänkin olisi jo vahvempi.
En aio tähän kummempia tuntomerkkejä laittaa mutta sen voin sanoa että olen nainen. Se karsii jo tarpeeksi. En ole paljoakaan viime päivinä ehtinyt täällä lueskella enkä tiedä kuinka nopeasti nytkään ehdin vastailla. Tuolla livemaailmassa me
vielä jonain päivänä saadaan puhuttua kaikki asiat selviksi.
Miksi tämän kirjoitin? Tuli vain tunne että haluan sanoa hänelle tämän. Hän lukee tämän tai ei lue, silti rakastan häntä ja hän minua. Ja se on lopulta kaikki millä on merkitystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuon kaiken sinulta vielä joku päivä.
nim. "itsellä sama tilanne"
toivon, ja sinulle tietenkin samaa myös.
Saako kysyä millä tavalla tuo mies on loukannut sinua?
"kun hän ottaa yllättäen yhteyttä se tunne.."
Jos kerran rakastat häntä, kai sinäkin sitten osaat ottaa häneen yhteyttä ja puhua asioista? Varsinkin jos olet tullut loukatuksi.
Hyvä että kirjoitit, uskoakseni juuri oikeaan aikaan. En tietty voi varmuudella sanoa lukeneeni juuri sen oikean, etkä voi tietää että olen se oikea.
Mutta on tunne...
että luin oikean.
menetin toivoni, uskoni, varmuuteni kaiken sen perusteella mitä täältä muita lukenut.
Kuitenkin, palasin lukemaan vielä viimeiset ja
Tämä sattuu olemaan viimeinen viesti minkä luen koko palstalta.
Olin kuka olin, herätit toivoa ja ymmärrystä samanlaiseen tilanteeseen ja ehkäpä palasin juuriin ja tämä pyyhki kaiken sen ylimääräisen pois. Kiitos
Toivottavasti vielä pääsemme/tte puhumaan kaiken läpi
Hyvää jatkoa kaikille,
Tunteet ovat aitoja, tunteet pysyvät tosina, vain järki muuttuu ja täällä sen menetätte jos ette pysy omin saavutetuissa tiedoissa.
Jos koette eksyneenne tiedossa, olette kivussa, kaipuussa, älkää ajatelko vaan
kuunnelkaa silloin tunnetta, vaikka ei olisi elämässä sallittua, rajoituksia. Antakaa itsellenne se vapaus tuntea, herättää haaveita ja unelmia. Antaa niiden se hetki lentää. Ei siinä ole mitään väärää.
Ties vaikka joku päivä teillä ei olisi sitäkään kohdetta, ja toisaalta kukaties, ehkä on jopa toivoa. Elämäntilanteet muuttuvat myös muilla.
...mutta eihän tämä nyt tietty ole puhdas timantti ajatuksena, mutta viimeinen mitä tänne kirjoitan.
Adios!
koska kuvittelen että tämä on eräältä minulle rakkaalta ihmiseltä. Haluan myös sanoa, että minäkään en ole kyseisiä viestejä koskaan kirjoittanut ja muutenkaan en ole enää mitään tänne kirjoitellut. Uskoisin, että tämä on viimeinen kirjoitukseni tänne, koska en minä tätä palstaa tarvitse/ole tarvinnut ennenkään siihen mitä tunnen häntä kohtaan.