kertokaa nyt joku mitä pitäisi tehdä tälläisessä tilanteessa.. eletään avoliitossa ja meillä on kaksi lasta,ei ole riitoja tai muitakaan rasitteita eli kaikki hyvin. mutta tunnen ihan mieletöntä fyysistä vetoa,siis ainoastaan fyysistä yhtä miestä kohtaan.kuulutaan samaan kaveri porukkaan joten näen sitä aika usein. viime pe oltiin ravintolassa ja se sähköisyys oli melkein kosketeltavaa.en ole rakastumassa mutta alkaa olemaan kotona tukalaa ,ei maistu edes ruoka ja mies on ihmeissään kun kiukuttelen ihan turhasta. pitäskö yrittää unohtaa vai ottaa riski???
mitä teen
nita
7897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paljonko arvostat perhettäsi? Oletko valmis uhraamaan kaiken hyvän vain hetken hurmaan? Miten miehesi suhtautuu asiaan? Voisitko ehkä jopa kysyä "lupaa" moiseen touhuun (avarakatseinen mies?)?
Entä jos yrittäisit saada avoliittonne uuteen kukoistukseen. Vie lapset hoitoon viikonlopuksi. Käännä fyysinen vetovoima mieheesi, yllätä hänet!
No joo kuitenkin kaikki lähtee itsestäsi. Kukaan ei voi tietää mitä sinä haluat...
Kavereiden muijat on aina puristelemassa perseestä ja näyttämässä tissejä. Se johtuu siitä, että niille voi olla sen yhden illan kauheen fiksu, hauska ja mitä kaikkee ne naiset nyt sitten haluaakaan. Huomautanpas tuosta kampauksesta, kun kaveri ei oo varmaa huomannu koko asiaa. Sitten ne on kauheen mielissään.
Tää ei oo edes mitään tietoista flirttiä. Kaikki juontaa oikeastaan jostain koulukiusaamisesta asti. Jos ihmiset pitää sua kivana ja mahtavana tyyppinä, niin ne ei oo sulle ilkeitä. Se on siis eräänlainen suojautumistapa, joka tulee automaattisesti.
Sitten ne muijat sättii miestään, että mikset sinä voi olla niin kuin tuo Piru? Ne muijat ei vaan ymmärrä, että mun ei tartte kestää niiden kimitystä 24h/7 päivää viikossa. Suurin osa niistä ämmistä on semmosia, että en jaksais katella päivääkään sitä mäkätystä jostai vaateostoksesta.
Kaverit tietää, etten ole niiden muijien perässä ja ne ottaa asiat rauhallisesti. Niille muijille ei tietenkään voi asiasta kertoa, koska sitten se suojaus ei enää toimi.
Unohda toinen, mutta kannattaa miettiä aika tarkkaan ensin. Sitten kun pitää sen uuden kanssa olla se 24/7, nii voi tulla äkkiä sitä vanhaa ikävä... Voi olla että herkku onki pelkkä jerkku ja sitte se onki kiva kaikille muille paitsi sulle.
joo,sama meilläkin...meillä ei vaan ole
lapsia...avoliitossa olemme olleet jo pian 8v.
olen tavannut aivan ihanan miehen...enkä oikeastaan tiedä mitä tehdä!nykyinen siipani
ei halua lapsia...olen jo kuitenkin pian 30v.
meillä se kynnys tulee siinä...avosiipalla on ollut traumaattinen lapsuus ja tiettyyn asti ymmärrän häntä,mutta se aika on jo eletty ja pitäisi kääntää uusi sivu...teillä vaikea tilanne
kun on lapsia...meilläkin niin että saamme mennä,kunhan pysyy housut jalassa!!voimia kyllä se aikansa ottaa...mieti kuitenkin.
Itse olen suinpäin ihastunut ystävääni. Olemme tunteneet jo monta vuotta harrastuksemme kautta, ja tapaamme usein. Vasta viimeaikoina olen todella tutustunut ystävääni ja nyt en saa häntä enää mielestäni.
Muuten voisin ottaa aiheen esille, mutta olen itse avoliitossa ja hän avioliitossa, ja tunnemme toistemme puolisotkin. Tunteeni ovat aivan sekaisin, enkä tiedä miten saisin käännettyä ihastumisenergian omaan mieheeni. Siinä mielessä tilanteeni on hankalampi kuin sinun, että mukana on fyysisen vetovoiman lisäksi vahvoja tunteita. Ehkä sinun olisi helpompi unohtaa koko asia kuin minun. Se onkin minun neuvoni: yritä unohtaa.
Mun mielestä ihastuminen on tunnetila jota ei oikeestaan voi estää mutta siihen pystyy silti vaikuttamaan itse. Pitää olla vain ajattelematta toista, mitä enemmän ajattelee ja haaveilee, niin sitä vaikeampi saada toista enää mielestään. Eli kannattaa lopettaa ajattelemalla ajatteleminen, vaikka se kuinka ihanaa ehkä olisikin uppoutua haavemaailmaan ja kokea intohimoisia tunteita jotain kohtaan.
Kannattaa yrittää löytää se intohimo sen oman miehen kanssa, tai kaivaa jostain se vanha intohimo takaisin, kun oikein yrittää niin kyllä se löytyy jos on löytyäkseen!
Joittenkin on ilmeisesti helpompi hallita ajatuksiaan kuin toisten. Minusta tuntuu, etten pysty siihen lainkaan toisinaan. Joku nainen saattaa pyöriä mielessä, ja vaikka koittaa keskittyä vallan muuhun, huomaa hetken päästä taas ajattelevansa ja haaveilevansa.
Joskus olen pyrkinyt hillitsemään ihastusta ja vetoa lähtemällä pienelle matkalle tai järjestämällä muuta vaihtelua elämään. Tulokset eivät ole olleet hurrattavat.
Tuollaisista tilanteistahan syrjähyppyjä ja eroja syntyy. Kiusallista niissä on se, että aikuinen kyllä tietää olevansa väärällä asialla, mutta eipä tahdo saada itseään hallintaan. Muitten hurskas moralisointi ja vaatimukset eivät mitenkään helpota tilannetta. Kaiken lisäksi osa hurskastelijoista tietää kyllä mikä on oikein, muttei itse ole koskaan kohdannut tilannetta jossa joutuisi kohtaamaan oman moraalinsa rajat.
Pahimpia taitavat kuitenkin olla ne, jotka muuttavat omia moraalinäkemyksiään hyväksyäkseen omat väärät tekonsa, olipa kyseessä moralistit, väärään ihmiseen ihastuneet tai heidän vääryyttä kärsineet puolisonsa.
Varmasti toiset ovat parempia ajatusten hallinnassa, kun taas toiset eivät siinä onnistu. Itse kuulun vahvasti tunneihmisiin, mutta nyt olen tehnyt päätöksen: En anna ihastukseni enää pyöriä mielessä kun olen ystävieni, ihastukseni tai oman mieheni seurassa. Jos asia kuitenkin vaivaa vielä minua, niin annan sen vaivata silloin kun olen yksin. Näin muut eivät joudu pohtimaan apeaa mieltäni. Ja ehkä tämä päätös toimii itseään vahvistavana tekijänä: ajan myötä sen toimisen eteen ei ehkä enää tarvitse tehdä töitä.