Valtaosa suomalaisista kannabismyönteisistä asettuu iältään alle 40 vuotiaisiin. Ilmiö on globaalilla tasolla melko uniikki, ja projisoi ilmiömäisesti syrjäisen maan eristyneisyyttä ja arvomaailmaa 1900-luvun puolella jossa yksilöllä itsellään on ollut varsin vähän valinnanvaraa ylipäätään missään elämänasiassa.
Vanhempamme ovat eläneet aikuiselämää tässä maailmassa. Maailmassa jossa syrjäytyminen on ollut eräänlaisen mentaalisen kuoleman synonyymi. Ehkä tästäkin syystä, en ole koskaan halunnut kertoa kannabismyönteisyydestäni heille. Siltikään vaikka tiedän heidät kummatkin varsin avomielisiksi 60 luvun nuoriksi, jotka ovat suurella todennäköisyydellä olleet bongiringissä rantsupippaloissa nuoruudessaan, tai mahdollisesti jopa nuolemassa ensimmäisiä Suomeen saapuneita LSD lappuja. Noiden kuviteltujen, vahvistamattomien tapahtumien ja nykypäivän väliin kun mahtuu vuosikymmeniä aikaa.
Minkä takia 60-70 luvun nuoret aikuiset myivät ideologiansa?
Pelottelukoneisto oli vaan turhan tehokas, maailmassa jossa tunnettiin vielä asioita kuten ruumiillinen rangaistus, auktoriteettien kyseenalaistamaton kunnioittaminen, ja äärimieliset teot sortuneiden sulkemiseksi kaiken ulkopuolelle. Pärjätäkseen silloisessa yhteiskunnassa, piti silloisten nuorten aikuisten yksinkertaisesti luopua ihanteistaan, voidakseen toimia osana yhteiskuntaa.
"Minä jätin sen kaiken taakseni, se oli tyhmää ja lapsellista, älä sinä tee samoja virheitä vaan sen sijaan elä ehdoilla jotka meille on asetettu".
He elivät, kokivat ja näkivät -ja jättivät taakseen, jotta pystyivät elämään edelleen. He eivät keksineet kieltolakia, mutta sopeutuivat elämään harmoniassa sen säännöin. Varsin moni alkoholisti heidän ikätovereissaan on heidän vanhempiensa luoman moraalikäsityksen, lainsäädännön ja kontrollipolitiikan uhri.
Uskomukset ja asenteet ovat heillä niin syvällä sisimmässä, ettei niistä luopuminen ole mahdollista, vaikka faktat muuta sanoisivatkin. Taustalla kun on mahdollinen oma uhraus elämän puolesta. Ja vuosikymmeniä jatkunut pelotteluvalistus, missä fiktio on ollut faktaakin rakkaampi ase huumeettoman yhteiskunnan puolesta.
Elän itse elämäni, enkä tarvitse kenenkään konsultaatiota siihen kuinka oikeaoppisesti sen kulutan. Juon viinaa jos minusta sille tuntuu. Poltan tupakkaa jos se on asia jota haluan. Käytän kannabista, jos se on elämänlaatuani kohentava asia, ja minulle mieleen. Nämä asiat koskettavat vain omaa elämääni, ne eivät kuulu muille -kuin korkeintaan vasta silloin, jos vahingoittaisin toista ihmistä henkisesti tai fyysisesti teoillani.
Mikäli nykymeno jatkuisi vuodesta toiseen;
Vanhempani eivät tule tietämään omista valinnoistani tuon taivaallista. Eivätkä tule tietämäänkään kuin aikaisintaan kuolinvuoteella, ihan varmuuden vuoksi. Olen mieluummin heille se menestynyt ja toimeentuleva jälkeläinen, kuin aivopesusta tuttujen fobioiden tärisevä narkki etsimässä varastettavaa seuraavan piikin rahoittamiseen.
Silti minäkin haluan elää, kokea ja nähdä. Osittainen totuus on hinta huumeettoman yhteiskunnan ihannoinnista, johon vanhempamme vanhempineen ovat sortuneet, tajuamatta sitä tosiasiaa -että maailma ympärillä oikeasti muuttuu.
Vanhempamme ovat eläneet aikuiselämää tässä maailmassa. Maailmassa jossa syrjäytyminen on ollut eräänlaisen mentaalisen kuoleman synonyymi. Ehkä tästäkin syystä, en ole koskaan halunnut kertoa kannabismyönteisyydestäni heille. Siltikään vaikka tiedän heidät kummatkin varsin avomielisiksi 60 luvun nuoriksi, jotka ovat suurella todennäköisyydellä olleet bongiringissä rantsupippaloissa nuoruudessaan, tai mahdollisesti jopa nuolemassa ensimmäisiä Suomeen saapuneita LSD lappuja. Noiden kuviteltujen, vahvistamattomien tapahtumien ja nykypäivän väliin kun mahtuu vuosikymmeniä aikaa.
Minkä takia 60-70 luvun nuoret aikuiset myivät ideologiansa?
Pelottelukoneisto oli vaan turhan tehokas, maailmassa jossa tunnettiin vielä asioita kuten ruumiillinen rangaistus, auktoriteettien kyseenalaistamaton kunnioittaminen, ja äärimieliset teot sortuneiden sulkemiseksi kaiken ulkopuolelle. Pärjätäkseen silloisessa yhteiskunnassa, piti silloisten nuorten aikuisten yksinkertaisesti luopua ihanteistaan, voidakseen toimia osana yhteiskuntaa.
"Minä jätin sen kaiken taakseni, se oli tyhmää ja lapsellista, älä sinä tee samoja virheitä vaan sen sijaan elä ehdoilla jotka meille on asetettu".
He elivät, kokivat ja näkivät -ja jättivät taakseen, jotta pystyivät elämään edelleen. He eivät keksineet kieltolakia, mutta sopeutuivat elämään harmoniassa sen säännöin. Varsin moni alkoholisti heidän ikätovereissaan on heidän vanhempiensa luoman moraalikäsityksen, lainsäädännön ja kontrollipolitiikan uhri.
Uskomukset ja asenteet ovat heillä niin syvällä sisimmässä, ettei niistä luopuminen ole mahdollista, vaikka faktat muuta sanoisivatkin. Taustalla kun on mahdollinen oma uhraus elämän puolesta. Ja vuosikymmeniä jatkunut pelotteluvalistus, missä fiktio on ollut faktaakin rakkaampi ase huumeettoman yhteiskunnan puolesta.
Elän itse elämäni, enkä tarvitse kenenkään konsultaatiota siihen kuinka oikeaoppisesti sen kulutan. Juon viinaa jos minusta sille tuntuu. Poltan tupakkaa jos se on asia jota haluan. Käytän kannabista, jos se on elämänlaatuani kohentava asia, ja minulle mieleen. Nämä asiat koskettavat vain omaa elämääni, ne eivät kuulu muille -kuin korkeintaan vasta silloin, jos vahingoittaisin toista ihmistä henkisesti tai fyysisesti teoillani.
Mikäli nykymeno jatkuisi vuodesta toiseen;
Vanhempani eivät tule tietämään omista valinnoistani tuon taivaallista. Eivätkä tule tietämäänkään kuin aikaisintaan kuolinvuoteella, ihan varmuuden vuoksi. Olen mieluummin heille se menestynyt ja toimeentuleva jälkeläinen, kuin aivopesusta tuttujen fobioiden tärisevä narkki etsimässä varastettavaa seuraavan piikin rahoittamiseen.
Silti minäkin haluan elää, kokea ja nähdä. Osittainen totuus on hinta huumeettoman yhteiskunnan ihannoinnista, johon vanhempamme vanhempineen ovat sortuneet, tajuamatta sitä tosiasiaa -että maailma ympärillä oikeasti muuttuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kohtaan päivittäin nuoria joiden elämän on täyttänyt päihteet ja pelko huumeveloista ja niiden perimisestä, puheesi on ihan kukkua.
Harmittaa ne lahjakkaat nuoret jotka voisivat nauttia elämästään ja fiksuudestaan, nyt he käyttävät energiansa selvitäkseen päivittäisestä tragediastaan.'
Mutta ehkä mielesi muuttuu kun taistelet oman lapsesi hengestä ja koskemattomuudesta ja pelkäät kuollaksesi että hän löytyy ruumiina jostan auton tavarakontista
"Kohtaan päivittäin nuoria joiden elämän on täyttänyt päihteet ja pelko huumeveloista ja niiden perimisestä"
Laittomuus aiheuttaa huumevelat ja niiden perimisen. Sitä vaan, että niin kauan kuin sinä kannatat kieltävää huumepolitiikkaa, edesautat huumetragedioiden syntyä.
Kieltolaki antaa hommat - pakko sitä on kannattaa.
Sori ajatteluni raadollisuus.
Vai että kukkua oli tekstini?
Päihdeterapeuttina tietänet, ettei kannabiksen käyttäminen vaadi välttämättä aikuiselta mitään muuta kuin kukkaruukun, multaa ja pari siementä. Nuorten päihteidenkäytöstä olen kanssasi varmaankin samaa mieltä, lasten elämään ne eivät kuulu. Kovin virtuaalista on vaan asian valvominen, puhumattakaan siitä moraalista missä vanhemmat juottavat lapsiaan (hankkivat viinat).
Huumeita päätyy nuorten käsiin, koska niiden välitys on rikollisten käsissä lukuunottamatta kotikasvatusta. Se, että näin on -ei ole kannabismyönteisten syytä, heillä ei ole osuutta asiaan. Vähentämällä laitonta tarjontaa vähentyy alaikäisten käsiin päätyvä laittomien aineiden määrä. Paras konsti tähän on luoda virallista tarjontaa, joka kattaa tarpeeksi suuren osan kokonaiskysynnästä, vähän miten alkoholinkin kanssa on toimittu.
Turhaan huolit lapsistani. Heidät valistetaan toimimaan oikein faktojen pohjalta.
Ihan sitä vaan, että kannattaisiko miettiä vähän ennen kuin kirjoittelee tuollaista soopaa. Ihan sama vaikka vastustaisit huumeita ja muita päihteitä, asiassa pitäisi pysyä.
Mutta helppo täällä on anonyymina kukkoilla. Et taida olla mikään oikeasti terapeutti?
Sä olet terapeuttiparka pihalla, yhtä pihalla kuin ne sun pokas, joiden huumevelkavalheet ja -vedätykset uskot ja rakennat niiden ja ALKOn kautta porttiteoriaa uskoen blossien olevan tie turmioon.
Olet este, yksi monista, valistukselle ja paremmalle elämälle. Sääli, että suurin osa päihdetyöntekijöistä on vanhoja jarruja, joiden sosialismista(jos sitä oli)jäi vain maolaisuus; ja tämähän käy porvarinpaskoille, jotka haluavat aina "hyvän vihollisen".
Joo, hamppu on ihan jees, jos osaat vaan pysyä siinä, ja vaikka porttiteorialla on paljon peloteltu, niin nää disimformaation levittäjät unohtavat usein siitä portista kahvin, tupakan ja alkoholin , jos ei nyt sitten ihan karamellia oteta mukaan, mutta nautintoaineita kuitenkin jossain määrin ja kahvi ja tupakka kuitenkin addiktiota aiheuttavaa. Eli, jos käryttelet heinää useamman vuoden, niin toleranssi muuttuu ja jos pyörii määrätyissä porukoissa, niin joku kaunis päivä jollain kenties spiidiä tai kokkelia sopivasti tarjolla, ja jos sattuu olemaan höllällä tuulella, ni se eka kerta väärää kamaa voi olla sit menoa. Sit on myöhästä, sano hiiri...
Vanhemmille ei välttämättä kannata kertoa, tuo vaan mukanaan Äidille huolen ja pettyneisyyden kenties, on ehkä toivonut lapsestaan kunnollista ym., joten saattaa aiheuttaa tieto aivan turhan ylimääräisen surun. Vaikka ymmärrän että joskus tekisi mieli olla rehellinen ja avoin ja kertoa omasta ajatusmaailmastaan ja jakaa se.. Itse tein sen turhan virheen, että kerroin, ja ei siitä sitten muuta kuin Äidille surua. Ihan turhaan ja jos vois muuttaa, ni ei ois tarvinnu kertoo. Ei niin tärkeä asia.