Nauravat minulle, pilkkaavat
tuntuu pahalta.
Hammasta purren jatkan kuitenkin
matkaani,,,
rakkauden voimalla pusken eteenpäin.
Luottamus on kovasana, kun
puhutaan rakkaudesta
se kysyy molempien voimavaroja
uskoa siihen mitä meillä on.
Annetaan pahojen kielien kalkattaa
levittäkööt myrkkyään sihisevää
naurakoot vapaasti
onhan meillä toisemme
halitaan, nautitaan, eletään.
Miten köyhiä joidenkin sielut on
jos tarkasti kuuntelemme,
kuulemme naurun takana itkun
ja harmin
pienen kateuden.
Silti rakastetaan me
ei luovuteta
hiivitään hiljaa puutarhaan
kun kevät saapuu
ja annetaan auringon
kypsyttää rakkautemme.
täyteen mittaansa ja loistoonsa.
Kuten aurinko saa ruusut kukkimaan
niin kukkikoot onnemme myös.
tuntuu pahalta.
Hammasta purren jatkan kuitenkin
matkaani,,,
rakkauden voimalla pusken eteenpäin.
Luottamus on kovasana, kun
puhutaan rakkaudesta
se kysyy molempien voimavaroja
uskoa siihen mitä meillä on.
Annetaan pahojen kielien kalkattaa
levittäkööt myrkkyään sihisevää
naurakoot vapaasti
onhan meillä toisemme
halitaan, nautitaan, eletään.
Miten köyhiä joidenkin sielut on
jos tarkasti kuuntelemme,
kuulemme naurun takana itkun
ja harmin
pienen kateuden.
Silti rakastetaan me
ei luovuteta
hiivitään hiljaa puutarhaan
kun kevät saapuu
ja annetaan auringon
kypsyttää rakkautemme.
täyteen mittaansa ja loistoonsa.
Kuten aurinko saa ruusut kukkimaan
niin kukkikoot onnemme myös.
Vastaukset 7
Vanhimmat
senhän tyhmenpikin ymmärtää...
Muille olet tuntematon, minulle tuttu.
Muut eivät tiedä ketä pilkata.
Minulle sinulla on nimi, muut eivät sitä tiedä.
Suru on minun tunteeni, meidän mennyt tarinamme.
Runosta kuultaa katkeruus ja herättää kysymyksen:
miksi runon minä ajattelee, että häntä pilkataan, jos ei ole omasta mielestä pilkattavaa? Onko takana vain oma huonommuuden ja kenties häpeänkin tunne?
Oikeiden rakastavaisten takaa ei kuulu sihiseviä kieliä. Minua ainakin ilahduttaa huomata, kuinka ympärillä on vielä rakastavaisia pareja, se vahvistaa uskoani rakkauteen.
Runo ei kuulosta aidolta, siihen on sotkettu liikaa epäluuloja ja ympätty sitten tuo parisuhde, jonka väitetään kukoistavan.
Tämä on runo ei elämäkerta, kaikkien ei tarvitse miellyttää kaikkia pääasia että se on minun käsialaani. Mukava huomata että tekstini herättää kritiikkiä, olkoon se sitten hyvää tai huonoa silloinhan se on tehnyt tehtävänsä.
Jokaisella ihmisellä on heikkojakin hetkiä elämässä, jokainen joskus tuntee kipua, iloa, rakkautta jopa kateutta.
Täydellistä ei ole olemassakaan, joskus olemme syvällä murheen laaksossa, joskus taas pää pilvissä.
mutta jonkinlainen kokonaisuus ja uskottavuus runosssa MINUN mielestäni tulee olla.
Miellyttämisestä ei ole kyse. Hyvä runo syntyy ainakin minulla nopeasti ja järkeilemättä, en suuntaa sitä välttämättä kenellekään, vaikka mielessä voi olla joku tietty ihminen.
Lopussa on aika paljon itsestään selvyyksiä, mutta niinpä on minunkin vuodatuksissani.
Mikä on hyvä runo?
Runo joka minusta on hyvä ei ehkä
ole jostakin toisesta hyvä tai päinvastoin.
Olen lukenut aika tiuhaan näitä runosivuja
löytänyt runoja joita pidän todella hyvinä
mutta myös mielestäni sekaan mahtuu ei hyviä
runoja.
Jonkun toisen mielestä juuri ne mielestäni olevat ei hyvät runot, ovat niitä hyviä runoja.
Heh meneekö vaikeaksi?? siis annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja kaikkien runojen puhutella.
Jokaisella runolla, on oma sanomansa.
mahdollisesti siitä, että rakastaa luvattomasti ja turhaan. Omat sanat ja oma kieli saa takaisin sitä mitä toisille antaa.
Metsä huutaa takaisin sitä mitä sinne huutaa.
iloinen vesseli
En tarvitse apua ja runo se on vaikka ehkä ei paras mahdollinen....