Mun

Ei oo mitään järkeä. Olen ollut pitkään älyttömässä tunteiden kierteessä enkä saa häntä mielestäni pois ollenkaan. Minulla on vaimo ja ihana lapsi, mutta ikävöin silti erästä Toista naista. Koko ajan. En tunne häntä kovin hyvin. Hän oli aiemin lähipiirissämme.
Näin häntä välillä päivittäin. Nyt en ole nähnyt yli puoleen vuoteen. Hän on todella kaunis. Täydellinen, mä uskon. Hänen kanssaan oli mukava jutella, halusin viipyä siinä
Mä rakastuin, mutta en tiedä pitääkö hän minusta pätkääkään vai sietikö vaan. Olosuhteiden pakosta. Rakastuminen on hieno tunne, muttei tällainen seko-olo. Sekavaa taitaa olla tää kirjoituskin, vaikka ihan selvinpäin tässä rustaankin
2559
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

sen "täydellisenkin" kanssa, jos hänet saisit, voisi koittaa jopa nopeamminkin kuin nykyisen, sillä jalustalta yleensä tipahtaa vauhdilla.

Kannustaisin muuten etsimään onneasi eroamalla, mutta kun sanot että et edes tunne häntä hyvin. Eli nyt kannustan sua miettimään, mitä näet vaihdossa mitä et saisi omassa suhteessasi? Kaikki suhteet vaativat vaivaa onnistuakseen ja se työn vuoro on silloin kun suhde tuntuu väljähtyneeltä. Mun mielestä sun ihastuminen on aika lapsellinen, tai ne odotukset mitä tunnut siihen lataavan. Sinuna keskittyisin siihen miten parantaa nykyistä suhdetta ja samalla miettisin miksi kaipaat pakoa arjesta. Ehkä se onkin esim työ mikä mättää tai oma saamattomuus esim harrasterintamalla jne... Kaikki sellainen helposti tuntuu toisen vialta, emmekä näe että itse se pitää se elämä elää parisuhteessakin eikä sysätä vastuuta toiselle... Tsemppiä sulle.

Äänestä
  • on totta. Kirjoitinkin asian järjettömyydestä. Kiitos tsempeistä. Eroamassa en ole. En rakasta enää vaimoani enkä enää luota häneen.
    En suunnittele myöskään pettäväni vaimoani.

    Nainen josta kerroin on kuitenkin tunkeutunut päähäni.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tunteissa kirjoitti:

Ei oo mitään järkeä. Olen ollut pitkään älyttömässä tunteiden kierteessä enkä saa häntä mielestäni pois ollenkaan. Minulla on vaimo ja ihana lapsi, mutta ikävöin silti erästä Toista naista. Koko ajan. En tunne häntä kovin hyvin. Hän oli aiemin lähipiirissämme.
Näin häntä välillä päivittäin. Nyt en ole nähnyt yli puoleen vuoteen. Hän on todella kaunis. Täydellinen, mä uskon. Hänen kanssaan oli mukava jutella, halusin viipyä siinä
Mä rakastuin, mutta en tiedä pitääkö hän minusta pätkääkään vai sietikö vaan. Olosuhteiden pakosta. Rakastuminen on hieno tunne, muttei tällainen seko-olo. Sekavaa taitaa olla tää kirjoituskin, vaikka ihan selvinpäin tässä rustaankin

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu