Itseä vähän pelottaa isäksi tuleminen. Tai siis en ole vielä edes isäksi tulossa, mutta vaimo kamalasti haluaisi lapsia. Olen siis 23 ja vaimoni on 26. Tietysti pienenen ikäeronkin takia vaimoni vauvakuume on aika kova. Eli kysyisinkin lähinnä teiltä joilla on jo lapsia että olitteko valmiita isäksi vai epäilyttikö teitäkin isyys? Välillä tuntuu että itsekin on vähän poikanen vielä ja vielä pitäisi lapsestakin huolehtia. Vai kasvaako siihen isyyteen sitten raskauden ja lapsen syntymän myötä? Haluaisin kyllä itsekin lapsia, mutta opiskelen vielä ja tuntuu jotenkin vähän aikaiselta vielä.
Pelottiko isyys?
Luultavasti tuleva isä
1423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mieheni oli juuri täyttänyt 20 (minä olen vuotta vanhempi), kun esikoisemme yllätysraskauden seurauksena syntyi. Tietysti tilanne oli osaltaan vielä vaikeampi, kuin jos vauva olisi ollut suunniteltu. Olimme toki seurustelleet jo yli kolme vuotta, mutta emme asuneet yhdessä, emme edes samalla paikkakunnalla!
Olen ihan varma että mieheni oli kauhuissaan aluksi koko ajatuksesta! Ja ihan varmasti epäilytti, miten tässä käy. Armeija alkoi pari kuukautta tämän uutisen jälkeen, vauva syntyi kun armeijaa oli vielä 6kk jäljellä (oli siellä siis koko vuoden..), ja edessä oli vielä yliopisto-opiskelutkin, meillä molemmilla. Ei siis todellakaan helpoimmat lähtökohdat koko hommalle!
Nyt kuitenkin lapsi on parivuotias, me molemmat opiskelemme ja naimisiinkin menimme viime vuonna. Alun kauhu on muuttunut ihanaksi yhteiseksi perhe-elämäksi (mikä ei tietekään aina ole ruusuilla tanssimista).
Uskon että isäksi kasvu alkaa kunnolla vasta, kun lapsen saa syliinsä ja sen kanssa touhuilee. Oma kokemukseni on, että raskausaikana mies huolehtii ns. käytännön asioista, vouhottaa vakuutuksista ja välineistä, kun äiti jo luo tunnesidettä vauvaan. Mutta jos lapsen äitiä rakastaa, niin luulisin, että tuo tunne tulee myös vauvan kanssa ajan myötä.
Luulen, että myös miehelleni lapsemme on yhtä tärkeä osa elämää kuin minulle ja he tekevät paljon juttuja yhdessä, käyvät uimassa tai pulkkailemassa jne. Samalla tavalla mieheni ikävöi lasta lapsen ollessa yökylässä mummolla tms. En tiedä voisiko parempaa isää lapselleen toivoakaan..:) Ja oli tämäkin mies aika poikanen vielä siinäkin vaiheessa, kun lapsi syntyi..
Tämä oli siis meidän tarinamme ja vielä naisnäkökulmasta..Anteeksi että tuppauduin teidän miesten palstalle..