Mikähän siinä on kun pelottaa sosiaaliset tilanteet? Yleensä kun kahvia juo ja saa kofeiinia tai esim. liikunnan jälkeen sosiaaliset tilanteet eivät pelota. Kai ne on näitä kemiallisia juttuja. Liikkumisen jälkeen ja aikana endorfiinit ja adrenaliini liikkuvat. Kuitenki esitelmät on yksi mitä jännitän aina vain. Jotkut sanovat että kun niitä esitelmiä pitää aina vain niin pikkuhiljaa jännitykset häipyy. Itsellä on kyllä melkoinen pakokauhu joka kerta. Aina ne olen kyllä uskaltanut kohdata, mutta kuitenkin esitelmän aikana menen ihan lukkoon. Ihmiset tuijottaa, enkä saa sanaa suustani. Sitten hiki alkaa virtaamaan, ja syke on täysillä ja naama punottaa. Monet pelot voittaa kohtaamalla ne. Tämä esiintymispelko ja pakokauhu vain ei tunnu millään lähtevän. Onko ideoita mikä auttaisi? Olen kuullut näistä beta-salpaajista. Auttaisiko ehkä ne? Vai pitääkö turvautua vaikka rohkaisuryyppyyn tai nauttia vahva annos kofeiinia. Kyllä tämä on kauheata kun kuitenkin tosimieheltä odotetaan tiettyä "pokkaa" ja sosiaalisuutta. En vain ole sellainen, enkä voi sille mitään! Apua jos saisin niin olisin kiitollinen.
Esitelmät kamalia
Pelkään sosiaalisia tilanteita
4624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pelkkä lumelääke, ei auta todelliseen esiintymiskammoon. Saattaa se lievemmissä tapauksissa ehkä vähän hillitä tärinää.
paikkaansa että beetasalpaajat on lumelääkkeitä!!
Auttavat oireisiin hyvin mutta eivät poista
psyykkisiä oireita.Kofeiini ja alkoholi ovat
myrkkyä jännitysoireisiin ehdottomasti.Mielikuva harjoittelu/rentoutuminen ja propral ovat hyviä vaihtoehtoja.
Kyllä todellakin saa apua beetasalpaajista, MUTTA ei tosiaan tippaakaan siihen itse jännitykseen, paitsi siinä vaiheessa kun huomaa yleisön edessä ollessa ettei tutise ja tärise kuin hullu, niin uskaltaa rentoutua. Itse vedin parina kertana Propralit ennen sellaista tuntia koulussa, jolloin pelkäsin joutuvani puhumaan luokassa ääneen muille, ja ei se sillon tuntunut mitään auttavan,kun en sitten joutunutkaan itse tilaneeseen, jotenkin jäi siitä sitten sellainen maku että "ihan yhtä paniikissa olin ja sydän hakkas kahta sataa, ei noi mitään autakaan!" , ajattelin että ehkä tarvitsisinkin vahvemmat Propralit (minulle on määrätty 10mg pillereitä) , mutta olinkin väärässä...
Tulikin sitten tosi paikka eteen, piti oikeasti mennä sinne luokan eteen puhumaan, olin tietoinen tästä ja vedin pari Propral-pilleriä naamaan n. tunti ennen esitelmää, ja ne todella auttoivat.. Ei TIETOAKAAN siitä tärinästä ja värinästä, pystyin pitämään A4 -kokoista paperilappua kädessäni TÄYSIN vapisematta, mikä on minulle täysin uutta, yleensä vapisen paperi kädessä vaikken muuta kuin puhuisi samaan aikaan melko tuntemattomalle ihmiselle, jotenkin se paperilappu kädessä aina tuo sellaisen turvattoman tunteen, että "nyt jos vähänkin tärisen niin sen huomaa heti kun alkaa paperilappu väpättämään", siinä sitten alkaa pelkäämään vielä enemmän sitä tärisemistä ja noidankehä on valmis; ei uskalla pitää lappuja kädessä esitelmien aikana kun se johtaa siihen että sitten ainakin tutisee..
Itse koin saavani apua myös luontaistuotteesta nimeltä Anti-Stress, vaikka sitä jotkut haukkuvatkin lumelääkkeeksi (kuten luontaistuotteita yleensä monet niitä kokeilemattomatkin ennakkoluuloisesti aina haukkuvat), niin etsimällä ihan täältä Suomi24:senkin palstoilta löytyy paljonkin kehuvia kommentteja ko. tuotteesta, se todella tuo jotenkin rennon fiiliksen, itselleni tulee aina sellainen "hällä väliä"-olo, ei jotenkin jaksa välittääkään sen vaikutuksen alettua, että miten se esitelmä menee ja mitähän ne muut ihmiset taas ajattelee.. Lainasin kaverilleniikin näitä, hän kun on myös kova jännittäjä, ja koki saavansa ihan saman avun :).
Suosittelen todella kokeilemaan aluksi ainakin noita, itse en todellakaan ole lievä jännittäjä, vaan niin kovaa jännittäjätyyppiä, että kirjaimellisesti itken aina ennen esitelmää, siis edellisenä iltana, kun on niin kauhea jännitys päällä.. Vaikka olen jo 20-vuotias niin ei minullakaan ole tuntunut hellittävän esiintymispelko ollenkaan, mutta tosiaan, nuo lääkkeet auttoivat niin hyvin että todella tuli jo lisää itseluottamusta ja parempi mieli :) Tsemppiä sinullekin!
mäkin olen koko 20 vuotisen elämäni kärsinyt esiintymiskammosta, siedätyksestä oon rikastunut vaan hetken shokkiolotilan ja ongelman pahentumisen verran. esitelmii pidettäessä mua ei pahemmin oo auttanu syvään hengittelyt tai tilanteen/worst-case-skenaarioiden rationalisoinnit -tuntuu et tiedän kaikki mailman ratkaisut ja keinot oloni helpottamiseksi, mut tosipaikan tullen niistä yhdestäkään ei ole apua. oliski helppoo, jos löytäis päästänsä sellasen vivun, jolla sais kytkettyy rennomman vaihteen päälle.
suurimmalla osalla jännittäminen tapahtuu pään sisällä, eikä se näy ulospäin ollenkaan. kunpa itsekin kuuluisin enemmistöön, mutta mulla jännittäminen ilmenee selkeimmin äänen värinänä. esiintymistilanteiden jälkeen kavereitten "ei sun jännittämistä huomannu yhtään" ei paljoa lämmitä -tiedän ettei niillä oo mitään tekemistä todellisuuden kans, kunhan yrittävät parantaa mun fiiliksiä.
tosi kurjaa, kun ei mulla muualla elämässä ole vastaavanlaisia jännitystiloja -esiintymistilanteiden ulkopuolella tulen hienosti juttuun muiden ihmisten kanssa ja olen hyvinkin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. sitten kun täytyis esiintyä, olen kuin toinen ihminen!
ajattelinkin kääntyä seuraavaks lääkärin puoleen. auttaako lääkkeet nimenomaan äänen tärisemiseen..? entä millasia kokemuksia ihmisillä löytyy lääkkeiden lopettamisesta, onko sujunut kivuttomasti vai onko ongelmat palannut entistä pahempina takasin..? haluisin tietää myös tarkemmin niistä mielikuvaharjoituksista?
tän kommentin ei todellakaan ole tarkoitus lannistaa ketään esiintymiskammosta, toivon tosiaankin, että löytyis vaan sellanen keino, joka oikeesti toimis! tiedän toki että jokaisen esiintymiskammo on henkilökohtainen ja siksi erilainen, siedätys- yms "massakeinot" voi olla joillekin avain onneen esiintymistilanteissakin! :) mulle niistä ei valitettavasti ole ollut apua. niin tai näin, eipä se elämä esiintymispelkoon kaadu, ei se esillä olemisen taito maailman ihmisen tärkein ominaisuus ole -ei edes tärkeimpiä, vaikka sitä nyky -yhteiskunnassa oletusarvona pidetäänkin!
tsemppiä kaikille ko. ongelmasta kärsiville! :)