Aattelin kertoa omasta kokemuksesta ja et ainaki ite oon selvinny aika hyvin masennuksesta.
Nii esikoinen tulee huhtikuussa 2 vuotta ja nuorempi vuoden. Seurustelin ennen vanhemman syntymistä miehen kans,jolla oli alkoholiongelma ja adhd. Eli voi sanoa,et sellasen kans on aika vaikee elää yhdessä. No joo tyttö synty,enkä tajunnu sillon et olin masentunu. No se helpotti hiukan,kun muutin tytön kans kaksin asumaan. Mut tykkäsin silti myös tästä miehestä tosi paljon ja nähtiinki usein.Joo no sit tajusin,et oon taas raskaana,ja pelko iski,et mitäs nyt..Harkitsin aborttia,mut olin kuitenki toivonu toista lasta.Eli en voinu tehä sitä..Ja mies lupaili auttaa ja olla tukena.
Siinäpä sit vähän aikaa elettiin ja just ku luulin,et kaikki menee parhain päin,ni eikö mies ajanu kännissä autolla kolarin ja oli ihme,et säily hengissä. Pää tuulilasista läpi...
Noh..sitte tulee joulu. Meiän piti viettää joulu yhdessä,mut mies lähtiki mummunsa luo. Siinä soiteltii ja olin kuulemma ostanu tosi hienon joululahjan miehelle,pääkallon,jota voi myös käyttää tuhkiksena. Joulu meni ankeesti ja sen jälkeen mul oli usein tunne,et pitäis viel soitta mehelle,enneku meiän piti nähä. No empä soittanu..ja pari päivää ennen uuttavuotta,päivänä millon meiän piti nähä, kerrottiin, et se ampu ittensä.
No sillonpa luulin etten selviä,teki mieli lähtee perässä. Mut onneks oli lapsi ja toinen tulossa,kenen takia päätin yrittää parhaani..
Pojan synnyttyä en meinannu millään jaksaa. Myönnän et hoidin lapsia huonosti. Kesä meni siinä..Vasta mutama kuukaus sit aattelin kokeilla masennuslääkkeitä ja täytyy sanoo,et oon alkanu tuntee itteni normaaliks ja pystyn nauttimaan lasten seurasta ja leikkimään niitten kans.
Mitää muuta mä en nii paljon haluu,ku et lapset olis onnellisia. Mut jos vanhemmat/vanhempi ei oo onnellinen,ni ei o varmaa sit lapsetkaa...
Nii esikoinen tulee huhtikuussa 2 vuotta ja nuorempi vuoden. Seurustelin ennen vanhemman syntymistä miehen kans,jolla oli alkoholiongelma ja adhd. Eli voi sanoa,et sellasen kans on aika vaikee elää yhdessä. No joo tyttö synty,enkä tajunnu sillon et olin masentunu. No se helpotti hiukan,kun muutin tytön kans kaksin asumaan. Mut tykkäsin silti myös tästä miehestä tosi paljon ja nähtiinki usein.Joo no sit tajusin,et oon taas raskaana,ja pelko iski,et mitäs nyt..Harkitsin aborttia,mut olin kuitenki toivonu toista lasta.Eli en voinu tehä sitä..Ja mies lupaili auttaa ja olla tukena.
Siinäpä sit vähän aikaa elettiin ja just ku luulin,et kaikki menee parhain päin,ni eikö mies ajanu kännissä autolla kolarin ja oli ihme,et säily hengissä. Pää tuulilasista läpi...
Noh..sitte tulee joulu. Meiän piti viettää joulu yhdessä,mut mies lähtiki mummunsa luo. Siinä soiteltii ja olin kuulemma ostanu tosi hienon joululahjan miehelle,pääkallon,jota voi myös käyttää tuhkiksena. Joulu meni ankeesti ja sen jälkeen mul oli usein tunne,et pitäis viel soitta mehelle,enneku meiän piti nähä. No empä soittanu..ja pari päivää ennen uuttavuotta,päivänä millon meiän piti nähä, kerrottiin, et se ampu ittensä.
No sillonpa luulin etten selviä,teki mieli lähtee perässä. Mut onneks oli lapsi ja toinen tulossa,kenen takia päätin yrittää parhaani..
Pojan synnyttyä en meinannu millään jaksaa. Myönnän et hoidin lapsia huonosti. Kesä meni siinä..Vasta mutama kuukaus sit aattelin kokeilla masennuslääkkeitä ja täytyy sanoo,et oon alkanu tuntee itteni normaaliks ja pystyn nauttimaan lasten seurasta ja leikkimään niitten kans.
Mitää muuta mä en nii paljon haluu,ku et lapset olis onnellisia. Mut jos vanhemmat/vanhempi ei oo onnellinen,ni ei o varmaa sit lapsetkaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
sydämen sopukoissa kouristeli, kun luvin tarinaasi. Todella hienoa, että olet päässyt taas jaloillesi. Voimia sinulle edelleen ja PALJON ILOISIA, LÄMPIMIÄ HETKIÄ LAPSIESI KANSSA!!!