Tänään oli ensimmäinen aamu, kun "jouduin" antamaan korviketta. Itseltä ei tullut enää kuin muutama tippa. Tuntuu vaan niin haikealta. Olen suunnattomasti nauttinut imettämisestä, niistä kaikista ihanista rauhallisista hetkistä vauvan kanssa lähekkäin.
Mutta, oli ihan ajan kysymys milloin tämä päättyy. Jo muutaman viikon ajan on maito huomattavasti vähentynyt.
No, eiköhän se tästä totuttelemalla lähde sujumaan näinkin. Varsinkin kun ajattelee, että vauvan parasta tämä on, koska minulta hän ei enää saa riittävästi maitoa.
Mutta, oli ihan ajan kysymys milloin tämä päättyy. Jo muutaman viikon ajan on maito huomattavasti vähentynyt.
No, eiköhän se tästä totuttelemalla lähde sujumaan näinkin. Varsinkin kun ajattelee, että vauvan parasta tämä on, koska minulta hän ei enää saa riittävästi maitoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onpas sinulla nyt ongelma. Pyydä vaikka miestäsi imeskelemään tissejä niin tulee parempi olo.
Mikäs sinuu risoo? Sulla ei oo tainnu imetys onnistua ollenkaan, siksikö katkera? Joten voi voi vaan itelles =)
Alkuperäiselle: näin se menee, kaikki loppuu aikanaan, sulla kuitenkin jo pitkä imetyskausi takana, iloitse että olet noinkin pitkälle päässyt =)
että alkuperäsellä kirjoittajalla on pitkä imetys takana? kun ei hän missään vaiheessa kerrolapsensa ikää/imetyksen kestoa.
Tosiaan, ikä unohtui. Tyttö nyt 9½ kk.
Eikö tuo 9 ja puoli kuukautta ole jo ihan tarpeeksi?
..kyse olekaan siitä etteikö se olisi ns riittävä aika, vaan siitä, minkälaisia tuntemuksia tämä juttu herättää. Niistä vain tulin kertomaan.
kumma kun täällä kirjoittaa tuntemuksistaan, niin heti tulee paskaa niskaan. Tiedän tunteen, itse lopetin kun lapsi oli 1v4kk. Kyllä se vetää surulliseksi lopetus, kun se on ollut niin tärkeä osa lapsen elämää.
Monet saamistasi vastauksista ovat taas esimerkkejä siitä, että täälläkin - kuten Suomessa yleensäkin - jyllää jokin ihan muu kuin imetysmafia. Tämän toisen mafian pääteesejä on, että on periaatteessa sama antaako korviketta vai rintaa ja että ainoa sallittu imettämismotiivi on ruokkiminen ja että on pervoa jatkaa imettämistä sen jälkeen, kun se ei enää ravitsemuksellisista syistä ole välttämätöntä. Imetyksestä ei missään nimessä saa pitää, vaan normaali äiti imettää pitkin hampain - jos imettää. Imetyksen lopettamisen tulee olla onnenhetki, kun Vapaus taas koittaa.
Vaikka olosi onkin haikea ja tyhjä, se on hyvä, koska sehän merkitsee sitä, että olet kokenut jotain hienoa ja tehnyt jotain muistelemisen ja kaipaamisen arvoista. Et varmasti vaihtaisi imetyskokemusta mihinkään. Haikeus on pieni hinta siitä, mitä olet saanut kokea.
Moni vauva, varsinkin tuttia syövä, ei enää kymmenkuisena oli kovin kiinnostunut rinnasta, mikä johtaa imetysten lyhenemiseen ja harvenemiseen, mikä puolestaan johtaa maidon ehtymiseen. Maidon määrän lisääminen imetystä lisäämällä on kuitenkin ihan mahdollista; kysynnän ja tarjonnan logiikka toimii samoin kuin alussakin. Toisaalta jos äiti ja vauva ovat valmiita luopumaan, niin eihän siinä sitten mitään.
Iloitse ihanista muistoistasi. Kaikki eivät näköjään ole yhtä onnekkaita... Hyvää jatkoa:)
Kiitos viestistäsi, sain siitä todella hyvän mielen =))
imetys teillä takana! Uteliaisuuttani kysyn,että osaako vauvasi juoda nyt jo nokkamukista korvikkeen vai joudutko pulloa antamaan? Mä itse olen imettänyt nyt 8kk ja olen ajatellut,että lopettelisin imetystä sitten,ku nokkiksesta menee maito. Kiitoksia jo etukäteen.
jo monta kuukautta iltavelli tuttipullosta, ja korvikkeen olen nyt myös antanut siitä. Vettä annan aina ruuan päätteeksi tavallisesta mukista, ja siitä hän hörppii muutaman kulauksen, loput vesi menee käsien kanssa lotraamiseen =)
Nokkamukia ollaan muutama kerta jo kokeiltu, mutta se ei ainakaan vielä näytä pääsevän suosioon....
Meillä 9,5 kk tytölle tissi vielä kyllä kelpaa, mutta varsinkin päivisin hänellä tuppaa tulemaan kiire parin imaisun jälkeen.. Eli taitaa olla, että päiväimetykset ovat kohta taaksejäänyttä elämää.
Itse vielä pari kuukautta sitten kuuluin niiihin "marttyyriäiteihin" jotka eivät pitäneet ollenkaan imetyksestä. Laitoin aina joitain päämääriä ja jatkoin sinnillä (puolustukseni sanon, että meillä lapsi on ollut aina melkoinen naatiskelija, vielä kuuden kuukauden ikäisenä imetys kesti keposasti tunnin kerralla monen monituista kertaa päivässä, lisäksi imuote on ollut moneen kertaa hukassa). Nyt en ole pitkään aikaan laittanut noita "päämääriä" ja juuri tekstisi luettua huomasin, ettei imettäminen enää tunnukaan kauhealta ja ahdistavalta (nyt kun se on jo useamman kuukauden sujunut kunnolla) vaan pikemminkin päinvastoin :)
Mutta aika aikaansa. Niin nuo pienet vaan kasvaa vauhdilla!