ihminen yleensä näkee alussa ihastuksensa kohteen epätodellisen täydellisenä, ikäänkuin kullattuna. Ja siinä samassa oma pää sekoaa täysin. On se vaan hyvä, ettei ajatuksesten virtaa voi lukea. Johan siinä sais nolostella kummasti. Alkuhuuman jälkeen näkee sen ihmisen todellisena ja jos sitten vielä sydän pompottaaa..niin sitten se on menoa.
Onkohan se
niin, että
41412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
alkuhuuman jälkeen vai oliko "vähän" pettymys? Itse koen, että ihminen on kiinnostavampi hieman epätäydellisenä. Silloinhan hän on IHMINEN
jos oltas vähän lähempänä kuin metrin päässä, alkais pompottaa kyllä. Ei missään tapauksessa pettymys, ihminen on kiinnostavampi virheineen päivineen. Silloinhan se kiintymys on aitoa. Mietin vaan itsekseni, että jos ihmiset ei jahkailis vuositolkulla, ne alkuhuuman tunteet vois olla mahtavaa kokea...(yhdessä). No, nyt mun juttu taitaa mennä yli hilseen...:))
Tuli vaan mieleeni nykyinen ihastus, johon en tod. ihastunut ensisilmäyksellä. Ihan tavallinen totesin. Mutta ajan kanssa huomasin hänen suloiset silmät, ihanat hymykuopat, semmoiset leveät hartiat, ääni on välillä semmonen käheän ihana... Jotenkin rupesin huomaamaan että tämä alkoi panostamaan ulkonäköönsä kohtaamisemme jälkeen.
Voi.. ja nyt tämä kaikki pitäisi unohtaa..
päin. Taisin puhua äkki-ihastumisesta tai jutusta, joka sattuu ensisilmäyksessä.