Post-traum.stressireakt.psykoosi

Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun pettämistä. Psykoottinen ihminen ei täysin erota mikä on oman mielen ja aivojen tuottamaa ja mikä on itsen ulkopuolista todellisuutta. Tunnettuja psykoottisia häiriöitä - sairauksia ovat skitsofrenia ja Delirium tremens - juoppohulluus - tärisyttävä sekavuus. Psykoottisuus voi johtua myös somaattisesta sairaudesta (orgaaniset psykoosit).
Mikäli psykoosi näkyy ulospäin tai haittaa ihmisen elämää se voidaan useimmiten luokitella kansainvälisen ICD-10 -tautiluokituksen mukaan. Termiä psykoosi käytetään joskus synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosit ovat yksi ryhmä monien psykiatristen sairauksien joukossa. Puhekielessä mielisairauksilla voidaan joskus tarkoittaa myös laajemmin psykiatrisia sairauksia.


***************************************

Posttraumaattinen stressireaktio (Post-traumatic Stress Disorder, PTSD)
Posttraumaattinen stressireaktio on eräänlainen trauman jälkeinen reaktio. Psyykkisellä traumalla tarkoitetaan minkä tahansa voimakkaan kokemuksen jättämää psyykkistä järkytystilaa tai vammautumista.Posttraumaattinen reaktio eroaa normaalista trauman jälkeisestä surureaktiosta siten, että PTSD:hen sairastunut henkilö ”juuttuu kiinni” traumaan. Traumaattinen tilanne tunkeutuu mieleen yhä uudelleen ja he elävät sen uudestaan ja uudestaan ajatuksissaan, tunteissaan tai mielikuvissaan. Tilanne tunkeutuu mieleen usein unissa ja sellaisissa tilanteissa, jotka jollain tavalla muistuttavat koettua traumaa. Ihminen alkaa vältellä traumaa ja siitä seuraavia mielikuvia. Tämä voi tapahtua monella eri tavalla esim. pysyttelemällä loitolla traumaa muistuttavista asioista tai turvautumalla alkoholiin ja lääkkeisiin.

Traumatisoituneet ihmiset siirtyvät välittömästi ärsykkeestä reaktioon pystymättä aluksi ymmärtämään, mikä heidät saa niin pois tolaltaan. Heille on tyypillistä, että pienikin ärsyke saa heidät kokemaan voimakasta pelkoa, suuttumusta, paniikkia ja ahdistusta. Tällä on heihin kahdenlainen vaikutus. He joko ylireagoivat ja alkavat uhkailemaan toisia tai he sulkeutuvat ja jähmettyvät. Tällaisesta liikakiihtyvyydestä kärsivillä aikuisilla ja lapsilla on nukkumisvaikeuksia, koska he eivät pysty rauhoittumaan tarpeeksi nukahtamisen kannalta. He myös pelkäävät näkevänsä traumaan liittyviä painajaisunia. Heitä vaivaa helposti myös ylivalppaus, liioiteltu säikähdysaste ja levottomuus.


traumassa säilyy todellisuudentaju.

Oma (potilaan)näkemykseni asiasta, koska minut on "väärin diagnosoitu" ja myöhemmin asia on "korjattu":
Uskoisin, että ulkopuolisen on vaikea erottaa onko kyseessä traumatakautuma vai psykoosi, jos ei tiedä henkilön historiaa. Traumatakautumaa kokeva henkilö erottaa, miksi ei ole psykoosissa, koska kaikesta pelottavasta, repivästä hulluudesta huolimatta säilyttää todellisuudentajunsa (siitä huolimatta, että ei muistaisikaan traumatapahtumaa selkeästi)Uskoisin, että tilanne vaihtelee sen mukaan oletko traumatisoitunut yksittäisen tapahtuman tähden vai lapsuudesta asti jatkuneiden olosuhteiden vuoksi.
Ammattitaitoisen psykiatrin (näin omani minulle sanoi)tulisi osata tutkimuksella tehdä ero psykoosin ja trauman välille. Valitettavasti käytännössä tämä ei ehkä toimi. En osannut itse ymmärtää, että "luonteenpiirteeni", johtuivat lapsuuden tarumatisoitumisesta, luulin, että tapahtumat, joita olin kokenut olivat normaaleja asioita, joita minä heikko en ollut "kestänyt". Hoitavat psykiatrit eivät kysyneet lapsuudestani mitään vaikka papereissa toteavat sen olleen "erittäin traumaattinen potilaan kertoman perusteella". Opin kuvailemaan oireitani ilman oikeaa asiayhteyttä, joten eipä ihmekään, että minua hoidettiin psykoottisena...
Itse en ole kiinnostunut siitä voisinko valittaa siitä että minua hoidettiin psykoosipotilaana useita vuosia, jonka jälkeen eteeni tupsahti skitsofreenikoita työkseen hoitava psykiatri, joka alkoi ihmetellä oireistoani. Nyt minua on hoidettu kaksi vuotta ptsd diagnoosin alla. Elämänlaatuni on parempi kuin koskaan elämäni aikana, (hankala olo on vieläkin ajoittain takautumien vuoksi, mutta osaan jo käsitellä itseäni). Omalla kohdallani "oman elämäni" takaisinsaaminen ylittää tarpeen katkeroitua "väärästä" hoidosta. En halua käyttää energiaani minua aikaisemmin hoitaneiden psykiatrien lynkkaukseen, vaan haluan nauttia elämästäni.