kiire kiire ???? vai tehty kiire....
Olin opiskeluaikana pakollisessa harjoittelussa terveyskeskuksen vuodeosastolla, ja huomasin, että siellä todellakin oli jatkuva kiire, mutta mihin? Ylipitkille ruoka- ja kahvitauoille ja toinen toistensa seuraan. Ulkomaanvalokuvia sitä katseltiintyökavereiden kanssa, eikä ollut enää yhtään kiire..
Jatkuva kiire muodostui siitä, että oli koko ajan kiire pois sen työn eli potilaiden äärestä. Silloin harvoin kun syötettiin, katseltiin happamana ikkunasta ulos miettien varmaan sitä omaa ruokataukoa... Ruoka meni sinne suuhun niin vinhaa vauhtia, ettei potilas sitä ehtinyt nielemään saatika pureskelemaan. Niinpä se valui suupielistä rinnuksille. Kun harjoittelija yritti
syöttää oikeaan tahtiin, tuli vakituinen työntekijä, sieppasi lusikan kiukkuisesti kädestä ja näytti mallia, missä tahdissa täällä syötetään. Valittaminen on turhaa, jos johtohenkilönä toimii samalla tavalla työhönsä suhtautuva johtohenkilö, joka ei kykene sanomaan alaisilleen mitään... Ehkäpä nämä nykyjohtajat ovatkin vain palkannauttijoita, joita ei kiinnosta työn laatu ja alaiset samanlaisia kun johtajakin. Niinkuin sananlasku sanoo, että seura etsii kaltaistaan, niin se näyttää toimivan työelämässäkin.
Olin opiskeluaikana pakollisessa harjoittelussa terveyskeskuksen vuodeosastolla, ja huomasin, että siellä todellakin oli jatkuva kiire, mutta mihin? Ylipitkille ruoka- ja kahvitauoille ja toinen toistensa seuraan. Ulkomaanvalokuvia sitä katseltiintyökavereiden kanssa, eikä ollut enää yhtään kiire..
Jatkuva kiire muodostui siitä, että oli koko ajan kiire pois sen työn eli potilaiden äärestä. Silloin harvoin kun syötettiin, katseltiin happamana ikkunasta ulos miettien varmaan sitä omaa ruokataukoa... Ruoka meni sinne suuhun niin vinhaa vauhtia, ettei potilas sitä ehtinyt nielemään saatika pureskelemaan. Niinpä se valui suupielistä rinnuksille. Kun harjoittelija yritti
syöttää oikeaan tahtiin, tuli vakituinen työntekijä, sieppasi lusikan kiukkuisesti kädestä ja näytti mallia, missä tahdissa täällä syötetään. Valittaminen on turhaa, jos johtohenkilönä toimii samalla tavalla työhönsä suhtautuva johtohenkilö, joka ei kykene sanomaan alaisilleen mitään... Ehkäpä nämä nykyjohtajat ovatkin vain palkannauttijoita, joita ei kiinnosta työn laatu ja alaiset samanlaisia kun johtajakin. Niinkuin sananlasku sanoo, että seura etsii kaltaistaan, niin se näyttää toimivan työelämässäkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokemuksia.
Minulla se on ollut elämäni lököin työpaikka ja paras palkka suhteessa työn vaativuuteen. Aivoja ainakaan ei tarvinnut rasittaa.
Työtoverit olivat mukavia ja muistot on hyviä tuosta ajasta, vaikken valinnutkaan sitä elämänurakseni.
Yksin valvoin osastolla öitä.
vuodeosastoilla, joko jätetään ruokkimatta, sellainen passiivinen eutanasia kuten liian vähä nesteyttäminenkin, tai tosiaan ruokitaan tehotahtiin niin että menee väärään kurkkuun ja tulee keuhkokuume
ketä kiinnostaa sen puoleen syödä kylmää ruokaa, kun ennen kuin viimeisten kohdalle ehditään, ruoka ei ole enää lämmintä
ei siellä ihmisarvosta enää ole tietoakaan, väitetään mitä tahansa, eikä se ole työntekijöiden syy, vaan työnjohdollinen ja monen muun asian summa
eikä lähtökohtana voi olla, että omaisten tulee yrittää käydä syöttämässä, se on ainoa inhimillinen tapa sängyssä makaaville saada ruokintaa asiallisella tavalla
siviilipalvelusmiehiä voitaisiin käyttää tähän; samoin kaikki työttömät pitäisi velvoittaa vaikka tekemään tällaista, koska kun se asiallisesti organisoitaisiin, he eivät turhautuisi ja katkeroituisi, vaan todella tuntisivat tekevänsä jotain hyödyllistä; se on aivan siitä kiinni, miten asia heille tarjoillaan
työtaistelussa meni pieleen, perusteluissa, ettei potilaat palkkaa ollu hoitajille vaatimassa, vaan
lisää aikaa potilaille, johon ei tarvita ammattitaitoa, ei ole vaativaa kunnella hetkinen enemmän tai tehdä työ hosumatta
sanan tehy sai kuulostamaan kirosanalta, joten eipä sitä tule enää koskaan käytettyä... piti sekin mennä pilaamaan, se vähä joka voisi olla kaunista tässä maailmassa
onneksi Jungerille vielä kelpaa...
Kaiken tämän kerkesit rakentelemaan 20 minuutin sisällä, ei huano. Nyt kun saat vielä kavereita, niin ei tartte itsekseen hölistä:)
Viipurissa ennen sotia näin olikin, niin ei ole enää. Sain viestistäsi sen käsityksen, ettei alalle kuitenkaan jäänyt. Kiitos siitä.