1 alatiesynnytys takana, imukupilla, hirveä kokemus, koko sairaalasaoloaika. Seuraavassa jos pyydän sektiota, yrittävätkö puhua ympäri vai saanko "luvan"? Kokemuksia?
Pelkosektio
pelkääjä
161452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kerron sinulle etten ikinä meneisi vapaaehtoisesti keisarinleikkaukseen. Minulla se oli pakko. Ja niin paljon huonommin siitä toipui, ja kivut olivat kovemmat, että sentään.
Kaksi olen alatiesynnyttänyt, ensimäinen kesti 20 tuntia, eikä ollut helppo, menetin 1,2 litraa vertakin. Toisen imukupilla 7 tuntia. Ei ollut helppo sekään.
Kolmannessa raskaudessa meni vedet kaksikuukautta ennen aikojaan, enkä saanut synnyttää lasta, vaan keisarinleikkasivat pienen. KOSKAAN, en MILLOINKAAN SUOSTU ENÄÄ KEISARINLEIKATTAVAKSI. Aivan hullun puuhaa.
itse odotan ensimmäistä ja vasta viikolla 36 saan päätöksen pelkosektiosta. En ole välittänyt neuvolatätien -ja lääkäreiden käännytysyrityksistä ja puheista hypnoosihoidosta yms. Mielestäni pelkopolilla kätilöillä ja lääkäreillä on ollut asiallinen suhtautuminen minuun ja pelkooni, vaikka olen joutunut kuuntelemaan alatiesynnytyksen luonnollisuudesta ja keisarinleikkauksen vaaroista ihan tarpeeksi. Tiedät itse parhaiten, mikä sinulle on parasta, äläkä lannistu pelottelusta ja käännytysyrityksistä.
kun et ole vielä synnyttänyt lainkaan, ja jo ennakkoasenteesi sinut kauhusta kankeaksi saa!
Tiedätkö, psyykkisesti olet sairas, -vikaa päässä. Älä kylvä sitä toistenkin haitaksi, vaikka itse siitä kärsit, -ja lapsesi kärsii.
ja tähän sama neuvo:
Älkää ihmiset välittäkö tämän katkeran, paikkansa tod.näk. pahasti synnytyksessä reväyttäneen akan kommenteista, kuten näette niistä paistaa hirveä katkeruus ja vakava psyykkinen sairaus. toivottavasti on päässyt jo asianmukaiseen hoitoon.
Kyllä ne kottaa puhua ympäri. Mutta älä välitä. Jos todella haluat sektion, ja tunnet sen sinulle parhaaksi, saat sen kyllä.
Esikoiseni syntyi pelkosektiolla, kuopuskin olisi syntynyt. Mutta hän alkoi puskea maailmaan jo 2kk ennen aikojaan, joten vastassa oli luonnollinen synnytys. Enkä varmasti koskaan enään halua kokea sitä. En koskaan. Sektio oli kaikella tavalla miellyttävä, kivuttomampi kokemus.
kyllä ihan oikein, että jouduit lapsen alatiesynnyttämään. Etkä pässinä ihmisenä myönnä etuja. Toivottavasti maailma rankaisee.
Älkää ihmiset välittäkö tämän katkeran, paikkansa tod.näk. pahasti synnytyksessä reväyttäneen akan kommenteista, kuten näette niistä paistaa hirveä katkeruus ja vakava psyykkinen sairaus. toivottavasti on päässyt jo asianmukaiseen hoitoon.
Kyllä sektio pitäisi pelon perusteella saada, mutta varmaan yrittävät sua vielä käännyttää. Itselläni eka syntyi normaalista alakautta, jonka jälkeen olin viikkoja kipeänä.
Seuraavat kaksi syntyivät sektiolla (kiireellinen ja suunniteltu) ja toivuin nopeammin, vaikka ekat päivät olin aika huonossa kunnossa. Hyvät kipulääkkeet auttoivat ekan viikon, sen jälkeen en niitä enää tarvinnut.
Jos olet varma sektiosta, pysy kannassasi.
Älkää hankkiutuko raskaaksi jos kuvittelette synnyttävänne ilman kipuja.
Ei siihen buranat auta kun lantioluut aukenee ja paikat repeää. Kivulla se on synnytettävä!
Itsellä on neljä normaalia synnytystä takana, viides tulossa toukokuulla ja myönnän että pelottaa niin vimmatusti. Kipu on tullut tutuksi.
Se on luonnon sanelema juttu, ja se tunne synnytyksen jälkeen, kun saat sen vauvelin rinnallesi ja kipu on ohi.. taivaallinen.
Olen vakaasti sitä mieltä että synnytys on alateitse luonnollisin ja parhain tapa lapselle ja äidille. Tottakai se sattuu!
Uusavuttomat steriloikaa itsenne.
ei ole enää niin väliä millä tavoin synnyttää, joillekin vaan on iskostunut mieleen että vain alatiesynnytys on oikea synnytys. Mielestäni tilanne kuitenkin ratkaisee, kumpi on parempi.
Omalla kohdallani muutamia vuosia sitten alatiesynnytys ei ollut onnistunut, varmasti lapsenikin kärsi sen tunnin ajan jona liukui edestakaisin kun supistus loppui aina kesken ponnistuksen. Käyttöön otettiin siis imukuppi, liian myöhään, puudutuskin ehti loppua kesken, se oli aivan hirveä kokemus.
Olin 4 hengen huoneessa, pikkuhiljaa äidit lähtivät vauvoineen ja kaikkien kanssa kävi kätilö käymässä läpi kokemukset, lopulta olin minä huoneessa yksin, kukaan ei tullut sanomaan yhtään mitään, kunhan joku kävi kertomassa että nyt saan lähteä.
Todella huono maku jäi koko kokemuksesta (paitsi se hetki kun sain vauvan syliini).
Toki myös repesin pahasti ja minut kursittiin jotenkuten kokoon, jälkitarkastuksen tehnyt terveydenhoitaja päivitteli kamalaa jälkeä..
Tämän huonon kokemuksen vuoksi haluaisin kokeilla sitä toista vaihtoehtoa. Jos se teitä superäitejä häiritsee, se ei ole minun ongelmani! Toki saatte kärvistellä ja leikkiä sankaria. Minulle on tärkeää myös vauvan hyvinvointi. Hyvää jatkoa kaikille ja kiitos tsemppaajille =)
Heti aletaan syyttelemään huonoksi ihmiseksi ja uusavuttomaksi, jos sattuu pelkäämään synnytystä niin, että haluaa sektion! Oletteko te alakautta synnyttäneet jotenkin parempia äitejä kuin me sektioäidit???? Luulenpa, että ette... Oma syntyi sektiolla perätilan takia, mutta en tuomitse niitä, jotka sen haluaa pelon vuoksi! Tiedän niitä, joita synnytys OIKEASTI pelottaa. Ja turha siinä on yrittää saada olemaan pelkäämättä. Ja eiköhän loppujen lopuksi ole tärkeintä, että lapsi syntyy terveenä. Ja "hyvä äitiys" ei ole kiinni siitä, miten lapsen tähän maailmaan saattaa!
Olen minäkin sitä mieltä, että jos JULKISELLA puolella synnyttää (käytännössä ilmaista) niin ei sitä leikkauslääkäriä ja -salia nyt niin vaan voi itsellensä varata vain siksi, että pelottaa! Kyllä ne pitäisi varata riskisynnyttäjille ja komplikaatioita varten, muista sairauksista puhumattakaan. Jos haluaa sektion niin ei kun yksityissairaalasta varaamaan aika ja kukkaronnyörit auki. Tämä on minun mielipide tai sitten ei kannata hankkiutua raskaaksi ollenkaan.
Miksi ihmiset vaivautuvat tänne edes vastaamaan jos eivät kerro kokemuksistaan joista voisi olla aloittajalle jotain apua? Miksi vähätellä toisen pelkoja ja kipuja? Kuka meistä voi toiselle sanoa että pelättävää ei ole tai että sinun täytyy synnyttää juuri samallalailla kuin itse? Keneltä se on pois jos joku haluaa pelon tms syyn takia leikkauksen? Kuka voi sanoa toiselle että älä hankkiudu raskaaksi jos pelkäät ja et halua synnyttää "kivulla ja tuskalla ja repeämisellä"? Typerää...todella ahdasmielistä ja lapsellista. Inhoan tätä "synnytin 50 tuntia ilman lievityksiä, repesin ja vuosin verta ja siksi olen OIKEA äiti"- kulttuuria.
Onnea sinulle matkaan aloittaja!!! Toivon että saisit päätöksen sektiosta ja jos niin käy että sitä ei sinulle myönnetä niin toivon sinulle voimia ottaa vastaan se mitä synnytyksessä tulee. Ehkä toinen kerta menisi täysin toisin=)
En ole löytänyt Suomesta yhtäkään yksityistä sairaalaa, joka suostuisi tekemään minulle keisarinleikkauksen. Ymmärrän leikkauksesta aiheutuvat kulut ja olen valmis kustantamaan ne itse. Tietääkö joku tällä palstalla yksityisen puolen sairaalaa, jossa pääsisin leikkaukseen omalla kustannuksella? Valitettavasti julkisista sairaaloista ollaan poistamassa erityismaksuluokka. Raha ei ongelma.
Ei voi kuin ihmetellä ja jättää täysin omaan arvoonsa muutama vastaus, joita olet saanut. Sairaalat/lääkärit myöntävät sektiopäätöksiä hieman eri tavoin, osa helpommin osan kanssa saa olla tiukemmin kannassaan. Käsittääkseni pelko ja sinun taustasi riittävät sektioon, joten ole vain tiukkana sen asian suhteen.
Päätös tehdään yleensä synnytystapa-arviossa n.rv36 ja unohda se yksityispuoli äläkä kanna huonoa omaatuntoa sen kalleudesta yhteiskunnalle.
itse kärsin karmeasta synnttyspelosta 8kk. Mua käännytettiin kaikin tavoin pelkopolilla ja neuvolassa sekä tuntemieni naisten puolesta. Sain tukea sektioon tasan KAHDELTA tuntemltani naiselta!! Muilla ilmeisesti oma katkeruus pakotti puolustamaan alatiesynntytystä koska haluavat muidenkin kärsivän...
Lopulta sektiollakin peloteltiin niin, että uuvuin ja annoin periksi. Itkin niin monta kertaa itseni uneen ja koko ajan piti tehdä jotain ettei alkanut ajatella tulevaa synnytystä.
Lopulta mulla kävi sitten mieletön säkä, eli alatiesynnytys oli "helpoin mahdollinen" kun epiduraali ja ilokaasu veivät kaikki kivut!! sain kuitenkin maistaa supistuskipuja ja toki jouduin myös ponnistamaan kunnolla. Nyt, reilun kahden viikon jälkeen on vielä ikävää kirvelyä, mutta koska "pääsin niin helpolla" ei kai ole oikeutta valittaa että vessassa käyminen sattuu...se kun on kuitenkin pientä.
MUTTA: en usko että enää koskaan synnytän!!! siis alateitse ainakaan. se oli niin karmeaa kaikessa "helppoudessaan". Ja todennäköisyys, että seuraava(t) olisivat yhtä helppoja on häviävän pieni, eli EI KIITOS!!! Ja uskallan väittää, että sektiohaavan kipu ei ole kovempi kuin supistusten ja ponnistamisen!! ja sektiohaava paranee joka päivä-eli jokainen päivä on PAREMPI. Alatiesynntytyksessä jokainen supistus on pahempi ja kovempi!! En olisi kestänyt yhtään enempää kipua ja, luojan kiitos, nykylääketiede pelasti mut siltä infernaaliselta kivulta!! Eli jos vaan mahdollista, mene sektioon, ja jos et mene, PYYDÄ KAIKKI MAHDOLLINEN KIVUNLIEVITYS HETI!!!!!
Kunnioita itseäsi, turhaan EI tarvitse kärsiä. Vedettiinhän ennen vanhaan hampaatkin irti ilman puudutusta....
Tsemppiä!