kuu nauraa taivaalla
suu virneessä mokomalla
mitä lie punoo juoniaan
rakastavaisten elämään
joskus harmaa harso pilvien
peittää ilmeitä juonijan
silloin ihan salaa vaan
saa ajatella metkujaan
ulvon täällä kuuta kohti
lopeta jo moinen tahti
eihän tässä ehdi hengähtää
kun sydämessä taas pyörähtää
kaipauksen hipaisu kevyt
sinun lähellesi rakas
suu virneessä mokomalla
mitä lie punoo juoniaan
rakastavaisten elämään
joskus harmaa harso pilvien
peittää ilmeitä juonijan
silloin ihan salaa vaan
saa ajatella metkujaan
ulvon täällä kuuta kohti
lopeta jo moinen tahti
eihän tässä ehdi hengähtää
kun sydämessä taas pyörähtää
kaipauksen hipaisu kevyt
sinun lähellesi rakas
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaipaus, se on kuluttavaa,
mutta myös jotenkin ihanaa.
siitä syntyy loputon runojen virtani : )
Jotenkin helpottaa kirjoitella runoja, asiat järjestyvät päässä.
Syyttäkää Häntä tästä palstasaasteesta.
Minähän sen kuun menin tuunaamaan. Etkö muista?
TUUNASIN KUUN
Katso kalpeita kasvoja kuun
-näetkö silmät sen?
Nyt näitkö kuinka sinulle
silmää iski se hymyillen?
Katso suuta kalpean kuun
näätkö mairean ilmeen sen?
Nyt se suudelmani lähettää
sinulle lämpöisen
Kun kuuta tuunata voisin
käsivarret vielä se saisi
puolestani täältä kaukaa
se silloin sinua rutistaisi
Sinun hyväntuulen runosi ovat vertaansa vailla. Huomasin uudenkin runosi ilmestyneen, samalla-aikaa kun yritin koristella omallani palstan karskia ilmapiiriä.
Hyvää tiistainjatkoa sinulle : )