Suoraan sanottuna, rakastan sinua. Rakastan katsettasi, rakastan hymyäsi, sanojasi, kosketustasi, ajattelutapaasi, ja kaikkea mitä teet/sanot. Yhteistä tulevaisuutta meillä ei voi olla mitenkään, mutta silti en voi päästää irti.. Kosketuksesi saa ihoni väreilemään ja sydämmeni jättämään lyöntejä välistä, hymysi saa jäänkin sulamaan, ja välittämisesi saa minut kaiken hyväksi. Miten aina tiedätkin mikä on vialla? Miten aina osaat kaiken kääntää hyväksi? Mutta miksi.. Miksi meitä ei voi olla koskaan? Tiedän, se on uskonto, se uskonto mihin kuulut, estää sen. Sinä tiedät, minä tiedän, me tiedämme. sinulle se on normaalia, vaikka välittäisit, joudut hylkäämään tunteesi ja etsimään ''omanlaisesi''. Minulle se on raakuutta. Miten usko voi kavuta rakkauden yläpuolelle? Miksei minussa voisi olla nappia, kuin kännykässä, mistä voisi poistaa tiedostoja tai mitä nyt ikinä haluaakaan, sillä haluaisin poistaa tunteeni sinua kohtaan..
Kaikesta huolimatta, rakastan sinua
... Tytöltä pojalle
Kaikesta huolimatta, rakastan sinua
... Tytöltä pojalle
Vastaukset 2
Vanhimmat
on kyse?!
Lestadiolaisuudesta