Ihmettelen sitä asiaa, että veneitä ei valmisteta kuparista. Kuparinen vene nimittäin ei tarvitsisi ollenkaan myrkkymaaleja työläine hommineen. Mistä johtuu tämän hienon materiaalin käyttämättä jättäminen veneiden runkomateriaalina?
Vene
Kuparista
172235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olla käyttämättä, hinta on moninkertainen teräkseen ja alumiiniin nähden, myös ominaispaino on suuri.
Kuparin hyvät ominaisuudet rakennusaineena liittyvät paljon enemmän pieneen sähköiseen ominaisvastukseen kuin lujuuteen. Ei venettä voi purukumista tehdä.
kun sanot mutta kyllä kuparilevyjä saa vaikka kuinkamonina erilaisina seoksina, messinki, tinapronssi, uushopea, nikkelikupari piipronssi jne. mutta ei mitään järkeä silti.
tärinässä.Todennäköisesti saumakohdat repeäisivät melkopian.
,,, kun siitä tehdään jousiakin, taitaa juttusi olla ihan...........
Kuparin käyttö rajoittuu sähköjohtoihin ja vesiputkiin. Jouset tehdään erilaisista pronsseista, vaikka saattavat kuparin väristä ollakin.
pronssi nyt sattuu olemaan kuparimetallia!
Puhdasta kuparia ei oikeastaan käytetä ollenkaan, siinä on aina jotain seassa ja käyttötarkotuksesta riippuen seoksia on monia.
Kuparia käytetään sähköjohtojen ja vesiputkien lisäksi moniin muihinkin tarkoituksiin vaikka muuta siinä sepusteletkin.
,,,kun siitä ei tehdä jousia,juttusi on ihan..........
mulla on keittiössä huuva kuparista.
Takan edessä, kattoja on paljon kuparista, seiniä, ja niinkin eksoottisessa laitteessa kun puuveneessä käytetään kuparinauloja....
Kupari on tärkeä seosmetalli erilaisissa pronsseissa. Messingitkin ovat kuparipohjaisia, mutta siltikään ei puhuta kuparista tehdyistä osista, jos kun messinkisistä on kyse. Ja puhdasta kuparia käytetään erityisesti niiden johtimien valmistukseen. Siinä kaikki seosaineet ovat vain tärkeintä ominaisuutta huonontavia epäpuhtauksia.
Ja todellakin, muitakin käyttökohteita on. Jopa kattoja ja kahvipannuja tehdään kuparista. Muitakin käyttökohteita löytyy, joissa tärkeimmät ominaisuudet ovat korroosion kesto ja hyvä sähkön- ja lämmönjohtokyky. Joskus ulkonäkökin on tärkeä.
niin sittenkin!
http://www.ims.tut.fi/vmv/2004/vmv_4_2_2.php
Faktaan kannattaa nojata ja tietoa hankkia. Muuten käy,kuten näyttää suurimmalle osalle tämän palstan kirjoittajista käyneen - luulo pääsee niskan päälle.
Olen valanut komenkymmenenviiden vuoden aikana arviolta 40 000 tonnia kuparimetalleja,taidan olla tämän lajin valureista työvuosilta vanhin ihan maailmanmitassa. Minulla on ollut palstaa lukiessa kovin hauskaa.
Tallaisessa tilassa on turha edes koettaa selventää kuparimetallien valamisen perusteita. Jos jotakuta kiinnostaa,hän hakekoon esille käsitteet alfa-faasi ja beeta-faasi. Kuparimetalleille on olemassa Eurooppalainen standarti,se määrittää seossuhteet ja sallittujen epäpuhtauksien rajat. Mainittakoon tässä,että puhtaassa kuparissa OF-OK kuparipitoisuus on 99,98%. Sallittuna epäpuhtautena hyväksytään esimerkiksi fosforia 10 grammaa/tonni,rautaa 10 grammaa/tonni ja happea 2 grammaa/tonni.
Joitakin oikaisuja keskusteluun. Päinvastoin kuin keskustelussa väitettiin,kuparin seostaminen ei "heikennä sen ominaisuuksia". Seostuksella pyritään nimenomaan parantamaan sen ominaisuuksia tietyssä,valitussa käyttötarkoituksessa.
Seostamalla kupariin hopeaa,parannetaan sen sähkönjohtavuutta (IACS), seostuksella voidaan parantaa kytkimien jousiominaisuuksia tinkimällä sähkönjohtavuudesta,se korvataan lisäämällä aineen halkaisijaa. Kolmen kilon rautaseostus tonniin kuparia vastaa yli 10% muokkaus-astetta. Rautakuparista valmistetaan vaikkapa puhelimien kierrejohtoja - eiköhän tuo todistane jousiominaisuuksien puolesta? Seostuksella pienennetään virumaa,lisätään korrosionkestävyyttä,kylmä-ja kuumamuokattavuutta jne.
Työstettävien kuparien lastuttavuutta parannetaan seostuksella. Kuhunkin tarkoitukseen sopivimmaksi katsottu seostusaine (rauta,mangaani,tina, jne.) muodostaa kuparikiteitten väliin "taskuja",jotka työstettäessä katkaisevat lastun.
Seosaineet,yleisimmin fosfori,eivät liukene kupariin,ne esiintyvät kiderajoilla. Kuparimetallien ominaisuuksia parannetaan myös kylmä- tai kuumamuokkauksella - muokkaustapa (lähtökohtanaan käyttötarkoitus) vaikuttaa kiderakenteeseen,sillä saavutetaan vaikkapa potkureissa tarvittava väännönkestävyys.
Lisättävistä seosaineista monet ovat voimakkaita hapettimia,fosfori,alumiini,mangnesium ja litium ovat sellaisia. Niiden lisäämisellä pyritään poistamaan happi sulasta ennen valua. Kun puhutaan kuparimetalleista (kuparit,hopeakuparit,rautakuparit,fosforikuparit,
jne. , messingit,lyijymessingit,lyijy/tinamessingit jne. ,punametallit,uushopeat ja nikkelikuparit, pronssit,alumiinipronssit,tinapronssit jne.) niin puhutaan nimenomaan hapettomista kupareista. Happikuparit ovat luku erikseen.
Korkeaa fosforipitoisuutta käytetään joissakin vesijohtoputkilaaduissa ja lämmönvaihtimissa parantamaan juotosominaisuuksia.
Ns. laakerimessingeissä tärkein ominaisuus,kiinnileikkautumisen estäminen, saavutetaan seostuksella. Eurooppalaisessa standartisoinnissa 15 yleisintä messinkilaatua kattaa suurimman osan käytetyistä messingeistä. Yleismessinki CuZn37 on se laatu,johon tavallinen kuluttaja useimmin törmää.Se sopii kirjahyllyn koriste-esineen materiaaliksi ja verhotangoksi mutta venekäyttöön ei. Merivettä hyvin kestäviä messinkilaatuja on saatavissa,itäisillä mailla valmistetut helat ja läpiviennit eivät aina täytä eurooppalaista standartia. Olisiko tässä syy monen tälläkin palstalla valittelemaan vesihanojen syöpymiseen?
Merivedessä sinkkikato on se messingin syöjä. Messinki ei siis ole vain "messinkiä",kupari kuparia,pronssi pronssia jne. Käyttötarkoitus määrää seostussuhteet. Venemiehen kannattaa katsoa standarti ja valita ostoksensa sen mukaan - saattaa kirpaista ostohetkellä mutta kannattaa pitkässä juoksussa.
Voisit varmaan kirjoittaa aiheesta oppikirjan, ellet ole sitä jo tehnytkin. Et silti ole ihan ainut, jolle faasit, tasapainopiirrokset, eutektiset pisteet, vipusäännöt, dislokaatiot, Mohrin jännitysympyrät ja monet muut ovat tuttuja. Siltäkin pohjalta voisi tietysti perustella, miksi kuparista tulee paremmin kahvipannuja kuin veneitä. Mutta kuten sanoit, turha sitä täällä koettaa selventää. Siksi joutuu heittelemään vaikkapa seostuksesta tavalla, jonka tulkitset turhan ammattimaisesti. Tiedät varmasti kuitenkin, mitä vaikuttaa ominaisvastukseen pari rautanaulaa senkallisessa puhdasta kuparia.
Veneistä on joka tapauksessa jo nyt jouduttu aika kauas, vaikka yllättävänkin usein metallurgian kanssa siinä tekemisiin joutuu. Merivesi ympäristönä tietysti tuottaa yllättäviä ilmiöitä asiaa tuntemattomalle, jos kohta asiantuntijallekin.
Aika hyvin sitten täällä aikasemmin osasin selventää kuparia ihan peruskoulupohjalta.
Hyvä että täällä käy eri alojen ammattilaisia.
Sanot ettei nuo itäsuunnan laadut täytä standardeja mutta joku aika sitten uutisissa oli juttua ettei kupariset vesijohdot nykyään meinaa kestää kun vuodesta muutamaan ja kyse oli kai nimenomaan kotimaisesta putkesta?
näin käy myös alu-veneelle !
- vanha alu vene on vaarallinen !
Kovin karkasi kauaksi alkuperäisestä aiheesta tämäkin keskustelu! Kupari varsin "jalona" metallina on suuri vaaratekijä naapuriveneille. Se tuhoaa nopeasti esimerkiksi laiturinaapurin alumiiniveneen ja syövyttää perämoottorin tai perävetolaitteen vedenalaiset osat. Sama koskee ms-läpivientejä ja potkureita. Kuparivene ei siis olisi ainakaan naapurien ehdoton suosikki. Tietoa eri metallien sijoittumisesta jännitesarjaan löytyy sähköopin- ja fysiikankirjoista. Tämä kertoo siiis metallien "jalouseroista" ja on hyvä muistaa vedenalaisten osien materaaleja harkittaessa.