Kaipaan sitä tyttöä joka tuki mua vaikeinakin aikoina
Kaipaan sitä tyttöä jonka hymy sai mun päivän paistamaan
Kaipaan sitä tyttöä joka teki mielettömän hyviä safkoja ja sai mun vatsan kylläiseksi
Kaipaan sitä tyttöä siinä mun vierelläni kun katseltiin leffoja tai '' oltiin vaan ''
Kaipaan sitä tyttöä joka antoi mulle syytä elää
Kaipaan sitä tyttöä jolle oli helppo puhua, joka kuunteli ja ymmärsi
Kaipaan sitä tyttöä joka piti mut juonessa kärryillä jos vaikka itse satuin tipahtamaan
Kaipaan sitä tyttöä joka halus olla yksin mun ja halus olla mun kanssa vaikka olinkin tälläinen oma tylsä itseni
Kaipaan sitä tyttöä joka rakasti mua juuri tälläisenään kuin olen
Kaipaan sitä tyttöä joka tuli siihen mun vierelläni sanoen suloisella äänellään '' rakasta mua ''
Kaipaan häntä niin kovasti, olisitpa siinä
Kaipaan sitä tyttöä jonka hymy sai mun päivän paistamaan
Kaipaan sitä tyttöä joka teki mielettömän hyviä safkoja ja sai mun vatsan kylläiseksi
Kaipaan sitä tyttöä siinä mun vierelläni kun katseltiin leffoja tai '' oltiin vaan ''
Kaipaan sitä tyttöä joka antoi mulle syytä elää
Kaipaan sitä tyttöä jolle oli helppo puhua, joka kuunteli ja ymmärsi
Kaipaan sitä tyttöä joka piti mut juonessa kärryillä jos vaikka itse satuin tipahtamaan
Kaipaan sitä tyttöä joka halus olla yksin mun ja halus olla mun kanssa vaikka olinkin tälläinen oma tylsä itseni
Kaipaan sitä tyttöä joka rakasti mua juuri tälläisenään kuin olen
Kaipaan sitä tyttöä joka tuli siihen mun vierelläni sanoen suloisella äänellään '' rakasta mua ''
Kaipaan häntä niin kovasti, olisitpa siinä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaipaan niin sitä tyttöä, jota ei koskaan ollutkaan
kaunista tekstiä teiltä pojilta :)..kyllä mäkin kaipaan,mutta tosin poikaa..
Olen tässä nyt jonkin aikaa seurannut kirjoituksiasi ja viimein päätän vastata.
OTA ITSEÄSI HYVÄ MIES NISKASTA KIINNI! Elämä jatkuu ja naisia tulee ja menee. Sitten ku se oikea löytyy niin sä tiedät sen.
Miksi te ylipäätänsä erositte? Jos teillä oli niin paljon mukavaa yhdessä niin mihin se kaikki sitten päättyi?
Missä sun ystävät ja kaverit on? Musta tuntuu että täällä palstoilla noiden asioiden purkaminen voi auttaa sua tietyllä tapaa mutta ei välttämättä tarpeeksi. Minusta tuntuu myös että ero on ollut sinulle nyt niin rankka kokemus että tarvitset apua noiden tunteiden käsittelyyn, keskustelua jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa. En tarkota että olisit hullu tai sairas, mut jos sulla on mahdollisuus mennä esim. koulupsykologille niin suosittelen tai jollekin muulle henkilölle. Oletko puhunut vanhemmillesi tästä? Entäs isäsi, olisiko hänestä apua?
Joskus oma pää ei riitä selvittämään kaikkia asioita eikä kaikesta tarvitse selvitä yksin. Mulla ei ole kavereita ollenkaan joten mulla ei ole mitään tukiporukkaa. Mä käyn juttelemassa yhden henkilön kanssa kerran tai pari kertaa kuukaudessa ku mulla on ollu elämässä yhtä sun toista mukaan lukien rakkaushuolia. Purkamassa tunteita ja ku niitä käsittelee jonkun toisen henkilön kanssa vaikka nyt sen ammattiauttajan niin saattaa pian huomata kuinka helpottunu olo siitä tulee ku tietää että on joku joka kuuntelee ja yrittää auttaa.
Eikä tarvitse olla sairas tai mielenvikanen että vois käydä puhumassa jonkun ammattiauttajan luona.
Monet sanoo että puhumisesta ei oo mitään hyötyä. Itekin ajattelin niin mut sitte ku aloin puhumaan niin huomasin miten helpottunu olo siitä tulee.
Selvästi et ole päässyt yli tosta sun exästä. Mä erosin tai no se on monimutkanen juttu mut yks jätkä käytti hyväkseen mun tunteita ja mä luulin että merkkasin sille jotai että meidät oli tarkotettu olemaan yhdessä mut se paskiainen petti mut. Olen siis homo mut tiedän mitlä tuntuu kun kaipaa jotakin ja siitä ei pääse yli. Muutama viikko sitten tuntu että jes, vihdoinkin se jätä on historiaa enkä mä saa antaa sen tuhota mun loppuelämää. Mut välillä tulee muistoja mieleen ja itkukin tulee kurkkuun. Mut on on vaan pakko tajuta että se on ohi, vaikka se on helvetin vaikeeta. Toipuminen vie pitkään.
Mä tein sen virheen että alotin uuden suhteen tai aloin epätoivoisesti etsimään uutta jätkää. Sit tajusin että oon tekemässä suuren virheen. Mä aloittaisin uuden suhteen vaan koska pyrkisin tunkemaan syrjään surua ja ahdistusta. Ne on pakko käsitellä ensin pois. Muuten sitä voi huomata että se uusi suhdekaan ei toimi ja sitten tulee taas ero. Ja vielä sydän särkyy pahemmin.
Jossain vaiheessa ajattelin että mulla ei ole mitään syytä elää ja oon täys paska. Etten oo missään hyvä. Sit tajusin kaikki positiiviset asiat mun ympärilläni ja itsessäni. Tartuin niihin kiinni. Tein sitä mistä pidin. Piirsin, maalasin, luin ja hoidin kisujani. Kun oppii löytää ne oman elämän voimavarat ja hyödyntää niitä niin tulevaisuuskin alkaa näyttämään hyvältä kun huomaa että ei ole mitään minkä takia pysähtyä ja antaa elämän hidastua.
Nyt aineki yritän jatkaa elämässäni eteen päin kaikin keinoin enkä halua että se kusipää tuhoaa mun loppuvuoden. Jossain vaiheessa kun elämä taas luistaa niin negatiivisetkin asiat alkaa häipymään kun itsetuntokin alkaa nousta.
Voimia sulle ja yritä päästä eteen päin!
PS. Mulla on mese jos haluut jutellä lisää.
''Elämä jatkuu ja naisia tulee ja menee. Sitten ku se oikea löytyy niin sä tiedät sen. ''
Näinhän se on, mutta sitten kun on löytänyt sen '' oikean ''? Kun vihdoin luulin löytäneeni tämän niin näin kävi. Itse en usko '' siihen oikeaan '', uskon vain että toisista tykkää enemmän ja toisista taas vähemmän.
''Miksi te ylipäätänsä erositte? Jos teillä oli niin paljon mukavaa yhdessä niin mihin se kaikki sitten päättyi? ''
Olihan meillä hetkemme, mutta tyttöystäväni kaipasi enemmän olla villi ja vapaa kuin vakiintunut ja sitoutunut. Ehkei hän sitten vain ollut onnellinen. Ehken mä yrittänyt tarpeeksi. Voidaan täällä arvailla ja voin vaikka itseänikin syytellä, mutta totuus on että meillä jokaisella on parannettavan varaa ja ei se mitään muuttaisi vaikka kuinka täällä pädettäis.
'' Missä sun ystävät ja kaverit on? ''
ystävät ja kaverit ovat kyllä tukemassa mua tiettyyn pisteeseen asti, mutta tuntuu etteivät he kaikkea ymmärrä. Heillä kun ei ole omakohtaisia kokemuksia.
''täällä palstoilla noiden asioiden purkaminen voi auttaa sua tietyllä tapaa mutta ei välttämättä tarpeeksi.''
Jos se mua helpottaa kirjoittaa tänne jotain ja etenkin jos se herättäis muissa ajatuksia, että kuinka onnellisia ne voi olla kun niillä on joku. Ja kuinka se joku ei ole vain itsestään selvyys. Mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain!
''Minusta tuntuu myös että ero on ollut sinulle nyt niin rankka kokemus että tarvitset apua noiden tunteiden käsittelyyn, keskustelua jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa.''
Olet oikeassa. Ei ole helppoa kun ensin rakastaa täysillä ja sitten vedetäänkin matto jalkojen alta. Et voikkaan koskettaa häntä. Maailmasta tuleekin kylmä paikka ja huomaatkin, että kaikki mitä olet tehnyt, menit sitten elokuviin tai vaikka juoksemaan pururataa ympäri. Teit sen hänen kanssaan. Mikään ei enään maistu tai tunnu miltään. Kyllä tälläisestä toipuminen ottaa aikansa. Minulta on mennyt kaksi kuukautta, välillä tuntuu että olen jo päässyt siitä yli, mutta välillä taas tuntuu tulevan takapakkia.
Etenkin kun jo pelkkä hänen puhelunsa herättää mussa tunteita ja toivoa. Haluaisin vain niin kovasti jatkaa elämää täysillä, koska mulla menee niin hyvin muuten. Mut ei se vaan ole niin helppoa :\ Toisaalta jos se olisi. Tuskin olisin hänestä koskaan välittänytkään tarpeeksi.
''Joskus oma pää ei riitä selvittämään kaikkia asioita eikä kaikesta tarvitse selvitä yksin.''
Olet tämänkin suhteen enemmän kuin oikeassa, mutta kyllä mä olen jo askeleen edempänä. Aika vain voi parantaa nämä haavat.
''Selvästi et ole päässyt yli tosta sun exästä.''
Toisaalta olen, toisaalta en. Exäni on niin kovasti muuttunut, että en kaipaa millään tätä nykyistä exää. Sen sijaan se vuosi totutti mut jo siihen elämään, että on aina joku siinä vierellä.
Maailma tuntuu olevan niin kylmä paikka kun joutuu mennä yksin nukkumaan ja heräämään yksin.
Toisaalta rakastan häntä yli kaiken, miten voisinkaan kieltää tunteeni? Mutta kyllä ne tunteetkin kyllästyvät ajan myötä, kun eivät saa minkään laista vastakaikua.
Tervettä ikäväähän tämä tätä nykyä on. Onneksi pystyn sentään syömään, olemaan kavereiden kanssa ja käymään vaikka elokuvissa sekä koulua.
Kun vielä kuukausitaakseppäin en kyennyt tähän. Ei mulla mikään kiire ole uuseen suhteeseen vaikka kuinka tuntuukin siltä, että tarvitsen nyt vain jonkun tähän mun vierelleni.
En halua ketään ''lohdukkeeksi'' ja jos suhteen aloitan niin haluan silloin olla varma, ettei exäni merkkaa enään minulle mitään.
- Asioilla on tapana järjestyä -
- Hyvät asiat tapahtuu vasta silloin kuin niitä vähiten odottaa -
Siispä ... kiitos kantaan otosta ja voimia myös sinulle.
SuloSipi, vaikutat mielenkiintoiselta ja mukavalta ihmiseltä. Olen seuraillut kirjoituksiasi ja voin todeta, etten tajua, miten joku tyttö päästää kaltaisesi pojan käsistään. Tosin itse näin naispuolisena voin todeta, että itselleni iskisi jonkinlainen alemmuuskompleksi, jos sut tuntisin. 8)
Kiva jos tykkäät ;) En ehkä ihan oo mies äijämäisestä päästä, mutta en täysin pehomkaan... Välillä hävettää tää mun herkkäpuoli, mutta kai se ero vaan sit on opettanut mulle niin paljon.
Mut suotta sä ny alemmuuskompleksista kärsisit mun takiani ;)? En se minäkään täydellinen ole ja toisaalta täältä sä näet vain osan siitä mitä mä todellisuudessa olen. En sitten tiedä, että kumpi puoli kolikosta tääl sit näkyy... kenties kolikon kiiltävämpi puoli? Kenties se likaisempi...
oon vaan oppinut, että viestit on petollisia, mutta toisaalta kiva välil kuulla että jotkut ajattelee mustakin jotain positiivista.
Liikaa kuraa kaatunu niskaa täs viimeaikoina :\ niin ihan sydäntä lämmittää tällänen ;) kts sulle.
ps: Itsekkin näin alkutuntumalta vaikutat hyvin asialliselta ja mukavalta tyttöseltä, et ei ihan heti tulis mikään pissis mieleen. ( Joita ikävä kyllä tuntuu olevan tätä nykyä kaikki alla )
"naisia tulee ja menee" musta toi on tyhmästi sanottu...