Hei.. Meillä on aina ollut perhe rikki, siis meillä kun olin vielä lapsi. Isäni hakkasi äitiäni ja veljeni on alkoholisti/narkkari. Äitini ja me (minä ja veljeni) jätimme isäni ja muutimme pois. Äitini on maailman ihanin ja kiltein ihminen ja veljeni tilanne ahdistaa häntä.. Kuitenkin, jotenkin tämä kaikki on koskenut minuun aika pahasti vieläkin ja pelkään, suorastaan ahdistaa että itse en osaa kasvattaa omaa poikaani tasapainoiseksi, työssä käyväksi ja pärjääväksi ihmiseksi.. Sinällään kuullostaa tyhmältä mutta en oikein osaa selittää.. Pelkään vain että hänelle käy kuten veljelleni. Se murtaisi sydämeni.. Poikani on tosin vasta 2v mutta näitä asioita tulee ajateltua välillä enemmänkin.. En vain osaa kuvitella ehjää lapsuutta kun ei itsellänikään sellaista ollut.. Typerää,tiedän.. mutta en vain voi tälle mitään.. Hakatkaa joku järkeä päähäni..
Ahdistaa...
Äiti....
2492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäisenä sinun olisi lakattava murehtimasta asioita, jotka ovat hyvin epätodennäköisiä ja keskityttävä elämään ja nauttimaan tästä päivästä.
Olet erittäin itsekäs ja lievästi vaipunut itsesääliin kun vatvot rikkinäistä lapsuuttasi ja paisuttelet sen vaikutusta. Lapsuudellesi et voi mitään mutta sille, miten nykyisin elät elämääsi, voit. Osaat varmasti kuvitella ehjän lapsuuden ja tervehenkisen kodin, älä aliarvioi itseäsi.
Jos rakastat lastasi ja huolehdit hänestä, se riittää jo paljoon. Oman lapsen arvostaminen ja suojeleminen on myös tärkeää. Kuitenkaan et voi tasapainoisesti hoitaa ja kasvattaa lastasi, jos annat itsellesi luvan piehtaroida itsesäälissä ja sitä kautta luot epävarman ja huoli täynnä olevan ilmapiirin.
Itselläni on ollut myös hyvin rikkinäinen lapsuus mutta se on vain antam´nut minulle varmuutta rakastaa ja kasvattaa lapsiani rohkaisemalla, tukemalla ja rakastamalla heitä.
odotan esikoistani....
lapsuuteni oli värikäs.. äitini on narkomaani ja isäni myös ... he eivät pitkään ollet yhdessä syntymäni jälkeen ja äidilläni on ollut useita suhteit, ei koskaan hyviä niihin kuulunut miltein aina pahoinpitely ja huumeet isäni on ollut melkeen koko ikäni vankilassa.. pääsi pois kun täytin 18 vuotta.. kirjottelimme usein mutta en tarvitse häntä elämääni.. äitini on nyt neljättä kertaa vankilassa.. turhia lupauksia olen häneltä kuullut koko ikäni ja manipuloinut minua ja syöttänyt valheita niin että olen luullut tulevani hulluksi!!
äitini oli 18 kun sai minut.. ei osannut hoitaa minua ollenkaan onneksi minulla oli ihana mummo joka minut on kasvattanut.. myös 10vuotta nuorempi velieni on nyt lastenkodissa äitini päihteiden ja rikollisuuden takia..
olen monesti pelännyt että jos muutun äitini kaltaiseksi.. järjetöntä.. mutta se kuuluu raskauteen ja äitiyteen.. pelot omasta lapsuudesta, sisimmässäni ymmärrän että tämä pelko on järjetön, minulla on asiat niin paljon paremmin kuin äidilläni sillloin kun sai minnut, en ole riippuvainen mistään päihteistä..
kai tämä ohi menee.. onneksi minä pystyn pitämään huolen siitä ettei öapseni tarvitse kokea samaa kun minä ja velieni!
minun äitini ja isäni eivät ole tervetulleita meidän elämään, kotiin tai lapseni lähelle jos ovat esim päihtyneitä! onneksi oma äitini ei voi minua enään määrätä tai omiin mielipiteisiini vaikuttaa!