Mollan tarina
Nuori isäntä vaimoineen oli muuttanut kartanoon vasta muutama kuukausi takaperin, ja palvelusväen keskuudessa kierteli huhuja että emäntä olisi raskaana. Eräänä syksyisenä iltana tiluksilla oli tulipalo, ja isäntä jäi liekkeihin ja kuoli. Surusta sekaisin oleva emäntä erotti palvelusväen heti hautajaisten jälkeen ja jäi yksin asuttamaan isoa kartanoa. Kylällä liikkui huhuja että emäntä oli vielä saanut keskenmenon kaiken sen surun keskellä, ja vuosien mittaan huhut muuttuivat todeksi kyläläisten mielissä kun kukaan ei koskaan nähnyt lasta.
Leski asutti hiljalleen rapistuvaa kartanoa yksin vuosikaudet, myyden silloin tällöin osan tiluksista rahapulassaan. Hän ei liikkunut kylällä juuri koskaan, ja harvoin puhui kenenkään kanssa kuin muutaman sanan kaupassa käydessään.
Kunnes eräänä aamuna kyläläiset näkivät kauhistuneen lesken horjuvan pitkin kylätietä, sopertaen käsittämättömiä asioita lapsestaan, Mollasta, jonka kyläläiset luulivat kuolleen synnytyksessä, sekä elävistä nukeista. Kyläläiset olettivat lesken lopulta seonneen, ja hänet toimitettiin sairaalaan tutkimuksiin. Muutama kylän miesväestä kävi kartanolla tutkimassa paikat, eikä mitään lasta löytynyt, nukeista puhumattakaan, ja leski toimitettiin mielisairaalaan jossa hän kuoli seitsemän vuotta myöhemmin, pysyen loppuun asti harhaisena.
Leskeltä ei jäänyt perillisiä, joten kartano huutokaupattiin, ja sen osti saman mielisairaalan johtaja jossa leski oli ollut. Hän oli mieltynyt kartanoon jo kauan sitten, muttei virkansa puolesta voinut houkutella leskeä myymään, ja jotkut epäilivätkin hänen jouduttaneen lesken kuolemaa saadakseen rakennuksen ja jäljellä olevat tilukset haltuunsa.
Kartano oli ollut täysin tyhjillään jo seitsemän vuotta, ja sitä ennen yksinäisen lesken asuttama, ja oli päässyt pahasti rapistumaan. Uusi isäntä aloittikin nopeasti kartanon remontoinnin. Kellaria tyhjentäessään hän näki peräseinällä ison hyllykön, jonka hän päätti heittää pois, mutta hyllyä siirrettäessä sen takaa paljastui ovi, joka oli lukittu, mutta avain oli jäänyt lukkoon.
Kun hän aukaisi oven, hän kohtasi kauhistuttavan näyn. Pienen tytön muumioitunut ruumis nojasi seinään istuma-asennossa, ympärillään puoliringissä seitsemän nukkea. Tyttö oli puettu valkoiseen mekkoon. Ovessa oli jälkiä, aivan kuin sitä olisi raavittu ja kynsitty sisältäpäin, ilmeisesti nälkäkuoleman partaalla ollut tyttö oli koittanut epätoivoisesti päästä vankilastaan. Ovessa oli myös vastaavanlaisia, pienempiä jälkiä, huomattavasti matalemmalla, juuri sillä korkeudella mistä lattialla olevat nuket ylettäisivät raapimaan.
Järkyttyneenä ja kauhistuneena hän työnsi oven takaisin kiinni ja lukitsi sen uudelleen. Vielä saman päivän iltana hän palasi sairaalalle ja kaivoi arkistosta lesken sairaskertomuksen. Sen mukaan leski oli elänyt seuraavan harhan vallassa; hänen tyttärensä ei ollut kuollut, vaan hän oli pitänyt tytärtään kartanossa, kuin kaunista nukkea, palvoen tämän kauneutta ja pitäen tämän piilossa kartanossa ettei kukaan muu näkisi tämän kauneutta ja yrittäisi viedä sitä häneltä. Tytär eli vuosikaudet huoneessaan, leikkien nukeillaan, yksin, vankina.
Eräänä yönä leski oli herännyt outoihin ääniin, kuin leikkivien lasten ääniä. Ne olivat kuuluneet tytön huoneesta. Kun hän kauhuissaan ryntäsi huoneeseen, ei siellä ollut muita kuin Molla, leikkien nukeillaan kynttilänvalossa. Sama toistui useampana yönä, ja leski alkoi jo epäillä mielenterveyttään, kunnes eräänä yönä kun hän jälleen havahtui ääniin hän jäikin hiljaa oven taakse kuuntelemaan. Kuului Mollan ääni kun hän jutteli jonkun kanssa, ja sitten tapahtui jotain mikä sai lesken järkyttymään pahasti, kuului selvästi vieras ääni joka vastasi tytölle, ja sitten hihitystä, useammasta suusta.
Leski tempaisi oven nopeasti auki, Molla istui lattialla ja nuket seisoivat hänen ympärillään, kääntäen päänsä nopeasti ovelle, ja ne olivat elossa, tuijottaen leskeä elävillä silmillään. Hän paiskasi oven kauhuissaan kiinni, väänsi sen lukkoon ja työnsi hyllyn takaisin oven eteen ja pakeni kartanosta yöhön, suunniltaan kauhusta. Hän ei koskaan enää päässyt palaamaan kartanoon.
Sairaalan johtaja työnsi sairaskertomuksen takaisin arkistoon, ja meni sairaalan talonmiehen työverstaalle. Hän otti sieltä mukaansa sementtiä ja tiiliä, ja palasi kartanolle illan hämärtyessä. Hän alkoi nopeasti muurata oviaukkoa umpeen, totuus ei saisi koskaan tulla julki. Puolivälissä ollessaan hän keskeytti hetkeksi työnsä pyyhkiäkseen hikeä otsaltaan, mutta jähmettyi kauhistuneena paikoilleen, käsi puolitiessä matkalla otsalle. Oven takaa kuului hiljaista rapinaa, kuin joku yrittäisi raapia sitä...
Paniikinomaisen kauhun vallassa hän pakeni kartanosta ja vietti sen yön kylän majatalossa silmiään ummistamatta. Kun aurinko seuraavana päivänä nousi, koko juttu alkoi jo tuntua hiukan naurettavalta. Hän oli jo vakuuttunut että rapina oli joko hänen mielikuvituksensa tekemä kepponen, tai sitten huoneeseen oli livahtanut hiiri tai rotta rapistelemaan silloin kun hän aukaisi oven. Hän palasi kartanolle ja teki työnsä loppuun, sulkien salaisuuden maailmalta. Muutaman viikon päästä hän rappasi kellarin seinät uusiksi muun remontin yhteydessä. Siinä missä oli ennen ollut ovi oli nyt sileä rapattu seinä, eikä kukaan voisi arvata salaisuutta. Varmuudeksi hän kunnosti seinään nojanneen hyllyn ja laittoi sen vielä eteen.
Hän asui kartanossa vuosikymmenet, käyttäen kellaria yhä vähemmän ja vähemmän, kunnes lopulta vanhana miehenä lakkasi kokonaan käymästä siellä. Vuosien saatossa hänellä kävi kartanossa välillä vieraita, jotkut jäivät yöksikin, ja muutamat heistä havahtuivat yöllä outoihin ääniin, kuin leikkiviä lapsia, ääni tuntui tulevan lattian alta... Heistä harva mainitsi asian isännälle, ja tämä kuittasi sen olankohautuksella, vanhoissa kartanoissa oli aina omat äänensä kun tuuli leikki nurkissa.
Muuan yönä hän makasi valveilla vuoteessaan, kuunnellen ulkona ulvovaa tuulta, ja kellarista kantautuvia hiljaisia ääniä. Hän oli jo vanha mies. Juuri sinä yönä tuli kuluneeksi 28 vuotta lesken kuolemasta. Ulkona välähti salama jyrinän saattelemana, ja sähköt katkesivat. Hän kaivoi yöpöydän laatikosta kynttilän ja sytytti sen, ja kun kynttilän lepattava valo levisi huoneeseen, hän näki nurkassa seisovan hahmon, kuin pieni tyttö, puettuna valkoiseen mekkoon. Hän nousi sängystä ja astui kohti tyttöä. Tämän kohottaessa katseensa hän häkeltyi tytön kauneudesta, ja kumartui tämän puoleen ottaen tytön pienen, lämpimän käden omaansa.
Seuraavana aamuna kun kotiavustaja tuli kartanolle hän löysi sen tyhjillään. Vanhaa isäntää ei näkynyt missään, vain loppuunpalanut kynttilännysä yöpöydällä. Laajoista etsinnöistä huolimatta vanhaa isäntää ei koskaan löytynyt. Kylällä kiersi aikansa huhuja ja epäilyjä, mutta ajanmyötä ne hiipuivat pikkuhiljaa kunnes lopulta kuolivat pois. Kartano oli aikansa tyhjillään, mutta hiljattain se kuulemma myytiin. Uusi ostaja aikoo tehdä sinne täysremontin, kellarista kattoon...
Kun leski aikoinaan pakeni yöhön, ei mennyt kauaakaan aikaa kun Molla kuoli nälkään lukittuna kellariin. Leski kuoli seitsemän vuotta myöhemmin, samana yönä kuin Molla. Vanha isäntä katosi 28 vuotta lesken kuoleman jälkeen, sinä samana yönä, neljä seitsemän vuoden kautta myöhemmin. Vanhan isännän kuolemasta on nyt kulunut seitsemän vuotta, juuri tänä samana yönä. Jos Sinä ostit sen kartanon, ja tänä yönä satut sytyttämään kynttilän, saatat nähdä sen valossa kauniin pikkutytön, puettuna valkoiseen mekkoon, pitäen kädestä vanhaa, kumaraista miestä. Sinun ei tarvitse pelätä heitä, mutta älä koske heihin, tai saatat kadota, ja seuraava, joka seitsemän vuoden, tai neljäntoista kuluttua juuri sinä samana yönä sytyttää kynttilän kartanossa, näkee sinut heidän seurassaan.
Nuori isäntä vaimoineen oli muuttanut kartanoon vasta muutama kuukausi takaperin, ja palvelusväen keskuudessa kierteli huhuja että emäntä olisi raskaana. Eräänä syksyisenä iltana tiluksilla oli tulipalo, ja isäntä jäi liekkeihin ja kuoli. Surusta sekaisin oleva emäntä erotti palvelusväen heti hautajaisten jälkeen ja jäi yksin asuttamaan isoa kartanoa. Kylällä liikkui huhuja että emäntä oli vielä saanut keskenmenon kaiken sen surun keskellä, ja vuosien mittaan huhut muuttuivat todeksi kyläläisten mielissä kun kukaan ei koskaan nähnyt lasta.
Leski asutti hiljalleen rapistuvaa kartanoa yksin vuosikaudet, myyden silloin tällöin osan tiluksista rahapulassaan. Hän ei liikkunut kylällä juuri koskaan, ja harvoin puhui kenenkään kanssa kuin muutaman sanan kaupassa käydessään.
Kunnes eräänä aamuna kyläläiset näkivät kauhistuneen lesken horjuvan pitkin kylätietä, sopertaen käsittämättömiä asioita lapsestaan, Mollasta, jonka kyläläiset luulivat kuolleen synnytyksessä, sekä elävistä nukeista. Kyläläiset olettivat lesken lopulta seonneen, ja hänet toimitettiin sairaalaan tutkimuksiin. Muutama kylän miesväestä kävi kartanolla tutkimassa paikat, eikä mitään lasta löytynyt, nukeista puhumattakaan, ja leski toimitettiin mielisairaalaan jossa hän kuoli seitsemän vuotta myöhemmin, pysyen loppuun asti harhaisena.
Leskeltä ei jäänyt perillisiä, joten kartano huutokaupattiin, ja sen osti saman mielisairaalan johtaja jossa leski oli ollut. Hän oli mieltynyt kartanoon jo kauan sitten, muttei virkansa puolesta voinut houkutella leskeä myymään, ja jotkut epäilivätkin hänen jouduttaneen lesken kuolemaa saadakseen rakennuksen ja jäljellä olevat tilukset haltuunsa.
Kartano oli ollut täysin tyhjillään jo seitsemän vuotta, ja sitä ennen yksinäisen lesken asuttama, ja oli päässyt pahasti rapistumaan. Uusi isäntä aloittikin nopeasti kartanon remontoinnin. Kellaria tyhjentäessään hän näki peräseinällä ison hyllykön, jonka hän päätti heittää pois, mutta hyllyä siirrettäessä sen takaa paljastui ovi, joka oli lukittu, mutta avain oli jäänyt lukkoon.
Kun hän aukaisi oven, hän kohtasi kauhistuttavan näyn. Pienen tytön muumioitunut ruumis nojasi seinään istuma-asennossa, ympärillään puoliringissä seitsemän nukkea. Tyttö oli puettu valkoiseen mekkoon. Ovessa oli jälkiä, aivan kuin sitä olisi raavittu ja kynsitty sisältäpäin, ilmeisesti nälkäkuoleman partaalla ollut tyttö oli koittanut epätoivoisesti päästä vankilastaan. Ovessa oli myös vastaavanlaisia, pienempiä jälkiä, huomattavasti matalemmalla, juuri sillä korkeudella mistä lattialla olevat nuket ylettäisivät raapimaan.
Järkyttyneenä ja kauhistuneena hän työnsi oven takaisin kiinni ja lukitsi sen uudelleen. Vielä saman päivän iltana hän palasi sairaalalle ja kaivoi arkistosta lesken sairaskertomuksen. Sen mukaan leski oli elänyt seuraavan harhan vallassa; hänen tyttärensä ei ollut kuollut, vaan hän oli pitänyt tytärtään kartanossa, kuin kaunista nukkea, palvoen tämän kauneutta ja pitäen tämän piilossa kartanossa ettei kukaan muu näkisi tämän kauneutta ja yrittäisi viedä sitä häneltä. Tytär eli vuosikaudet huoneessaan, leikkien nukeillaan, yksin, vankina.
Eräänä yönä leski oli herännyt outoihin ääniin, kuin leikkivien lasten ääniä. Ne olivat kuuluneet tytön huoneesta. Kun hän kauhuissaan ryntäsi huoneeseen, ei siellä ollut muita kuin Molla, leikkien nukeillaan kynttilänvalossa. Sama toistui useampana yönä, ja leski alkoi jo epäillä mielenterveyttään, kunnes eräänä yönä kun hän jälleen havahtui ääniin hän jäikin hiljaa oven taakse kuuntelemaan. Kuului Mollan ääni kun hän jutteli jonkun kanssa, ja sitten tapahtui jotain mikä sai lesken järkyttymään pahasti, kuului selvästi vieras ääni joka vastasi tytölle, ja sitten hihitystä, useammasta suusta.
Leski tempaisi oven nopeasti auki, Molla istui lattialla ja nuket seisoivat hänen ympärillään, kääntäen päänsä nopeasti ovelle, ja ne olivat elossa, tuijottaen leskeä elävillä silmillään. Hän paiskasi oven kauhuissaan kiinni, väänsi sen lukkoon ja työnsi hyllyn takaisin oven eteen ja pakeni kartanosta yöhön, suunniltaan kauhusta. Hän ei koskaan enää päässyt palaamaan kartanoon.
Sairaalan johtaja työnsi sairaskertomuksen takaisin arkistoon, ja meni sairaalan talonmiehen työverstaalle. Hän otti sieltä mukaansa sementtiä ja tiiliä, ja palasi kartanolle illan hämärtyessä. Hän alkoi nopeasti muurata oviaukkoa umpeen, totuus ei saisi koskaan tulla julki. Puolivälissä ollessaan hän keskeytti hetkeksi työnsä pyyhkiäkseen hikeä otsaltaan, mutta jähmettyi kauhistuneena paikoilleen, käsi puolitiessä matkalla otsalle. Oven takaa kuului hiljaista rapinaa, kuin joku yrittäisi raapia sitä...
Paniikinomaisen kauhun vallassa hän pakeni kartanosta ja vietti sen yön kylän majatalossa silmiään ummistamatta. Kun aurinko seuraavana päivänä nousi, koko juttu alkoi jo tuntua hiukan naurettavalta. Hän oli jo vakuuttunut että rapina oli joko hänen mielikuvituksensa tekemä kepponen, tai sitten huoneeseen oli livahtanut hiiri tai rotta rapistelemaan silloin kun hän aukaisi oven. Hän palasi kartanolle ja teki työnsä loppuun, sulkien salaisuuden maailmalta. Muutaman viikon päästä hän rappasi kellarin seinät uusiksi muun remontin yhteydessä. Siinä missä oli ennen ollut ovi oli nyt sileä rapattu seinä, eikä kukaan voisi arvata salaisuutta. Varmuudeksi hän kunnosti seinään nojanneen hyllyn ja laittoi sen vielä eteen.
Hän asui kartanossa vuosikymmenet, käyttäen kellaria yhä vähemmän ja vähemmän, kunnes lopulta vanhana miehenä lakkasi kokonaan käymästä siellä. Vuosien saatossa hänellä kävi kartanossa välillä vieraita, jotkut jäivät yöksikin, ja muutamat heistä havahtuivat yöllä outoihin ääniin, kuin leikkiviä lapsia, ääni tuntui tulevan lattian alta... Heistä harva mainitsi asian isännälle, ja tämä kuittasi sen olankohautuksella, vanhoissa kartanoissa oli aina omat äänensä kun tuuli leikki nurkissa.
Muuan yönä hän makasi valveilla vuoteessaan, kuunnellen ulkona ulvovaa tuulta, ja kellarista kantautuvia hiljaisia ääniä. Hän oli jo vanha mies. Juuri sinä yönä tuli kuluneeksi 28 vuotta lesken kuolemasta. Ulkona välähti salama jyrinän saattelemana, ja sähköt katkesivat. Hän kaivoi yöpöydän laatikosta kynttilän ja sytytti sen, ja kun kynttilän lepattava valo levisi huoneeseen, hän näki nurkassa seisovan hahmon, kuin pieni tyttö, puettuna valkoiseen mekkoon. Hän nousi sängystä ja astui kohti tyttöä. Tämän kohottaessa katseensa hän häkeltyi tytön kauneudesta, ja kumartui tämän puoleen ottaen tytön pienen, lämpimän käden omaansa.
Seuraavana aamuna kun kotiavustaja tuli kartanolle hän löysi sen tyhjillään. Vanhaa isäntää ei näkynyt missään, vain loppuunpalanut kynttilännysä yöpöydällä. Laajoista etsinnöistä huolimatta vanhaa isäntää ei koskaan löytynyt. Kylällä kiersi aikansa huhuja ja epäilyjä, mutta ajanmyötä ne hiipuivat pikkuhiljaa kunnes lopulta kuolivat pois. Kartano oli aikansa tyhjillään, mutta hiljattain se kuulemma myytiin. Uusi ostaja aikoo tehdä sinne täysremontin, kellarista kattoon...
Kun leski aikoinaan pakeni yöhön, ei mennyt kauaakaan aikaa kun Molla kuoli nälkään lukittuna kellariin. Leski kuoli seitsemän vuotta myöhemmin, samana yönä kuin Molla. Vanha isäntä katosi 28 vuotta lesken kuoleman jälkeen, sinä samana yönä, neljä seitsemän vuoden kautta myöhemmin. Vanhan isännän kuolemasta on nyt kulunut seitsemän vuotta, juuri tänä samana yönä. Jos Sinä ostit sen kartanon, ja tänä yönä satut sytyttämään kynttilän, saatat nähdä sen valossa kauniin pikkutytön, puettuna valkoiseen mekkoon, pitäen kädestä vanhaa, kumaraista miestä. Sinun ei tarvitse pelätä heitä, mutta älä koske heihin, tai saatat kadota, ja seuraava, joka seitsemän vuoden, tai neljäntoista kuluttua juuri sinä samana yönä sytyttää kynttilän kartanossa, näkee sinut heidän seurassaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
saada kirjallisuuden Nobel jälleen Suomeen!
Hieno tarina!
ei vain muistu mieleen nimi
Tai sitten mulla ja hollywoodkäsikirjottajilla on hyvin samansuuntainen maku... Toisaalta kaikista mahdollisista aiheista on jo aikasemmin joku kirjoittanut kirjan tai tehnyt elokuvan joten yhteensattumia pukkaa väkisin.
Eli siis tuo nyt ei varsinaisesti perustunut tositapahtumiin jos joku ei vielä huomannut. Itse aihe kynttilänvalossa ilmestyvästä pikkutytöstä on saanut inspiraation ihan muualta kuin elokuvista.
sori vaan
Kuten juuri sanoin, nykyään on mahdoton kirjoittaa tarinaa jota ei ole jo keksitty. En ole kuitenkaan ko. elokuvaa nähnyt, mikä sitten onkaan, vaan sain tähän idean aivan muualta kuten jo mainitsin. Olis kyllä hyvä jos muistaisit mikä leffa kyseessä niin mielenkiinnolla katsoisin!
vastapainoksi otettakoon esimerkiksi kummittelun fysikaaliseen puoleen liittyvä vanha keskustelu:
Kummittelun "fysiikkaa"
Kirjoittanut: ideamies 26.5.2007 klo 00.33
Useissa kummittelutapauksissa kerrotaan ilmiöiden yhteydessä havaitun huonelämpötilan laskevan, siis mittarilla todettuna havaintona, ei pelkästään tuntoaistimuksena. Fysiikasta kiinnostuneelle tulee mieleen ajatus, että ilmiöt ottavat energiaa ilman lämmöstä. Onko kenelläkään tietoa mahdollisista asiaan liittyvistä tutkimuksista ?
******
HANKI ELÄMÄ
Kirjoittanut: iHAN TOSI 26.5.2007 klo 00.47
KUMMMITUKSIA EI OLE OLEMASSA
******
nimimerkille IHAN TOSI
Kirjoittanut: ideamies 26.5.2007 klo 12.48
Fysiikan harrastus on elämää parhaimmillaan. Luonnonlait ovat universaalisia ja pätevät kaikkialla, eivät perustu vanhoihin kirjoituksiin tai uskomuksiin, ennakkoluuloton tutkimus on usein johtanut alan merkittäviin edistysaskeleisiin. Uusilla tutkimusaloilla, esim. ydinfysiikassa on todettu oudoilta tuntuvia ilmiöitä, energia muuttuu materiaksi ja materia (=alkeishiukkanen) katoaa jäljettömiin (=muuttuu takaisin energiaksi). Mitattaessa atomien värähtelytaajuuksilla aikavälejä on ajan havaittu kuluvan epätasaisesti, kulkevan hetken jopa takaperin. Eipä tämä ole enää kaukana ”kummittelusta” Maailmankuulu fyysikko Isaac Newton arvioi 1600-luvulla keksimiään, kehityksen mullistaneita luonnonlakejaan näin: ” Olin kuin pieni lapsi joka rannalta löysi muutamia kauniinvärisiä kiviä totuuden valtameren avautuessa tutkimattomana eteeni”
******
Niin...
Kirjoittanut: Noita-Nainen. 26.5.2007 klo 12.23
Niin...eli hyodyntaisivat lampoenergiaa. Kasittaakseni minun ymparillani olevat kummitusilmiot hyodyntavat omaa sahkomagneettista kenttaani.
Mutta sahkohan tuottaa myos lampoa...
******
Sähkökentästä
Kirjoittanut: Hyytelö 26.5.2007 klo 16.33
Ihmisen ympärillä oleva sähkökenttä on aika mitätön.
******
Jos aivojen
Kirjoittanut: ideamies 26.5.2007 klo 18.48
sähköisestä toiminnasta puhutaan niin näin varmasti on. Sen toteamiseksi vaaditaan hyvin herkät mittalaitteet. Sitä vastoin kroppaan kertyy sopivissa olosuhteissa (nylonvaatteet, nahkaistuimet, kuiva ilma) melkoisia varauksia, tuntuvat kovilta tälleiltä esim. oven kahvaan tartuttaessa, puhutaan tuhansista volteista (onneksi virta hyvin pieni)
******
SALLI NAURAA!!!
Kirjoittanut: Noita-Nainen. 26.5.2007 klo 20.15
Voi ei...salli minun NAURAA!!!!:):):)
Vai etta "aika mitaton"...sinulla on viela PALJON opittavaa!!!!:):):)
******
Kirjoittanut: ideamies 26.5.2007 klo 21.29
Nauru sallittakoon!,mutta
nimimerkki"Hyytelö" ilmeisesti tarkoitti, että ampeereissa ja volteissa mitattuina arvot ovat monia tekniikan laitteiden vastaavia pienempiä, mutta jos arvioidaan esim. aivojen sähkömagneettisen toiminnan merkitystä voitaisiin kai todeta, että se on samaa kuin itse elämä.
******
sähkö ja
Kirjoittanut: ideamies 26.5.2007 klo 18.39
magneettikenttää mittaavat laitteet kuuluvat myös
"ghosthunterien" varusteisiin. Niidenkin muutoksia on mitattu paranormalien ilmiöiden yhteydessä.
******
Entäpä jos
Kirjoittanut: Witchbitch I 26.5.2007 klo 16.02
niiden oma energia on kylmää ja ne luovuttavat sitä huoneeseen johon ilmestyvät. Ei sen välttämättä ole oltava niin, että ne kummitukset ottavat huoneesta lämpöenergiaa. Jos ne kummitukset ovat vain niin kylmiä hemmoja että siinä vähemmästäkin huone kuin huone jäähtyy.
Asia siis voi olla myös päinvastoin. Ne eivät ota energiaa ilman lämmöstä vaan luovuttavat omaa energiaa, joka on jäätävän kylmää.
Mene ja tiedä, en ole kummitus, enkä ole asiaa heiltä kysynyt. Jos joku tapaa kummituksen, niin voisiko olla ystävällinen ja kysyä tätä seikkaa siltä/niiltä, sillä asia kiinnostaa allekirjoittanuttakin.
*******
Fysiikkaa
Kirjoittanut: Hyytelö 26.5.2007 klo 16.34
Ei ole olemassa kylmyyttä, mutta lämpöä on. Kylmyys on vain havainto siitä, että kappaleella on vähemmän lämpöä kuin sinulla. Tällöin ympäristö luovuttaa lämpöä kappaleelle, josta johtuu kappaleen lämpeneminen.
******
Kaikki ei ole
Kirjoittanut: Witchbitch I 29.5.2007 klo 00:01 aina sitä miltä näyttää ja me kuvittelemme olevamme niin hemmetin viisaita että emme aina tule ajatelleeksi että asia voisi olla myös juuri päinvastoin. Kaikella on vastavoimansa, vastakohtansa...
Hemmoistahan emme tiedä.
Luultiinhan maapalloakin litteäksi pannukakuksi kunnes toisin todistettiin.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma...
Yksi asia on kuitenkin varmaa:
Kun lämmitän uunia puilla, niin ensin huoneeseen tulee kylmä, sillä tuli vetää lämpöä itseensä päin ja kaikki lakaistut "villakoirat" se imee magneetin lailla n. 10cm päästä kun laskee ne sormistansa irti. Siis tuli ottaa lämpöä ensin huoneesta, ennenkuin luovuttaa sitä huoneilmaan takaisin. Jospa "hemmot" tekevät jotain saman kaltaista, että ne ottavat ensin lämpöä huoneesta ja luovuttavat sitä sitten takaisin...
Mene ja tiedä... En ole vieläkään kummitus... kait...
******
vastausta edelliseen
Kirjoittanut: ideamies 29.5.2007 klo 02.41
Olen muuten huomannut täsmälleen kuvaamasi ilmiön kun olen lämmittänyt kylmillään olevaa takkahuonetta. Huone tosiaan tulee aluksi entistä kylmemmäksi, kunnes sitten hiljalleen alkaa lämmitä. Olen kuitenkin käsittänyt asian niin, että tuli välittömästi alkaa luovuttaa lämpöä, mutta lämpö karkaa hormista ”harakoille”, koska lämmin ilma pyrkii kylmässä ympäristössä kiivaasti ylöspäin (vetää ”villakoiratkin” mukanaan niin kuin totesit). Korvausilma tulee sitten ulkoa ja jäähdyttää huonetta.
Vasta sitten kun tulen säteily on lämmittänyt muuria riittävästi, alkaa muurista säteillä lämpöä huoneeseen . Koko prosessin ajan lämpöä karkaa hormista ulos mutta tulen saatua enemmän voimaa riittää lämpöä myös muurin ja huoneen lämmittämiseen. Näin olen asian ajatellut, en kirjoista lukenut. Olenko oikeassa, sinä saat päättää.
Kun listalaisista löytyy kaltaisesi henkilö, joka jaksaa kiinnostua tällaisista ”maallisistakin” asioista
niin en malta vielä olla tarkentamatta tuota väitettäni, että lämpöenergia siirtyy aina lämpimästä kylmään, ei koskaan päinvastoin: on vierekkäin 3 huonetta 1,2 ja 3. välissä ovet. Lämpötilat samassa järjestyksessä 20, 10 ja 5 astetta. Avaan oven 2:n ja 3:n välillä, niiden lämpötilat tasoittuvat 2 kylmenee ja 3 lämpiää, siis 2 luovutti lämpöä, 3 vastaanotti. Palataan lähtötilanteeseen: haluan siirtää 2:n lämpöenergiaa 1:een ja avaan välisen oven. Eipä onnistunut,
1 menetti lämpöenergiaa ja jäähtyi, 2 vastaanotti ja lämpeni, eipä energia siirtynyt haluamaani suuntaan……
Mutta nyt saattaa joku listalainen huomauttaa että hei kaverit, listan nimi on kummittelu, ei fysiikka, joten palataanpa ”henkipuolelle”. Keskustelun alkuperäinen aihe oli lämpötilan aleneminen kummittelutapauksissa. Tämä lienee kummitusilmiö ”kesyimmästä päästä”, miten sitten on selitettävissä esim. teleportaatio, esine katoaa suljetusta tilasta ja ilmestyy johonkin paikkaan sen ulkopuolelle? Siteeraanpa tähän lopuksi keskustelussa aiemmin käyttämiäni lauseita:
” Monilla tutkimusaloilla, esim. ydinfysiikassa on todettu oudoilta tuntuvia ilmiöitä, energia muuttuu materiaksi ja materia (=alkeishiukkanen) katoaa jäljettömiin (=muuttuu takaisin energiaksi). Mitattaessa atomien värähtelytaajuuksilla aikavälejä on ajan havaittu kuluvan epätasaisesti, kulkevan hetken jopa takaperin. Eipä tämä ole enää kaukana ”kummittelusta”. Maailmankuulu fyysikko Isaac Newton arvioi 1600-luvulla keksimiään, kehityksen mullistaneita luonnonlakejaan näin: ” Olin kuin pieni lapsi joka rannalta löysi muutamia kauniinvärisiä kiviä totuuden valtameren avautuessa tutkimattomana eteeni”
******
Sanoisin, että..
Kirjoittanut: Noita-Nainen. 27.5.2007 klo 18.32
Veikkaan, etta ilmio on kaanteinen...eli ne todellakin IMEVAT lampo/sahkoenergiaa "kayttoonsa" ja "pelailevat" sen kautta.
Selittaisi sen, miksi esim. minun (keskimaaraista "sahkoisemman" ihmisen) ymparillani "pyorii" yhta sun toista...
******
Niinpäs niin
Kirjoittanut: "Nuuskamuikkunen" 26.5.2007 klo 16.21
Ei ole siis sattumaa, että Muumilaaksossa vieraileva Mörkö saa Muumimamman kukatkin lakastumaan. Kyseisen olennon läsnäollessahan ilma kylmenee kovastikin. Tietysti muumitarinoissa kylmyyttä on liioiteltu, mutta eipä ole Tove Jansson aivan tuulesta temmannut Mörön olemusta.
mennä keskivertolistalaiselta yli hilseen.
tää on kiinnostas.oon kullä kuullu melkein samanlaisen tositarinan siinä ei ollu vaan nukkeja muuten samanlainen
...taida tuo Saara kertoa, oon itekkin mielenkiinnolla odotellu tietoa, haluisin nähdä. kyseisen leffan.