Miten te kavatatte lapsianne vl:llät ? Saavako rakkautta,rajoja ja vapaan tahdon ? Olen huomannut toisenlaista,toivottavasti vaan yksittäis tapaus.Ala-aste ikäiset vl-lapset tiesivät sanoa luerilaisille lapsille,että joutuvat tulijärveen. Siis mitä,mitä ?? Onko ruumiillinen kuritus totta ? Enkä tarkoita nyt tukkpöllyä...vaan oikein kuritusta,joka sattuu lapseen,onko yleistä ? Kurittaako vanhemmat toisiaan ja lasten nähden ( kuullut tapauksesta) Mikä usko se tällainen on ? Ei kyllä houkuttele. Eikö se raamattu neuvo pikemminkin rakastamaan ja kunnioittamaan ihmisiä,koske varmaan myös omaa perhettään. Jos joku joka teistä tietää näistä,vaikka vastaisi ja poistaisi ennakkoluuloni.Löytyykö nuhteettomasti vaeltavia enää mistään?
Miten te kasvatatte ???
ennenkin kysellyt. ...
1270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapset ovat parasta, mitä ihminen voi elämältä saada! Ajallisesti siis, iankaikkisuusnkökulmasta usko. Lapset ovat myös Luojalta saatu kasvatustehtävä. Jokaisen vanhemman kuuluu kasvattaa lapsensa näitä kunnioittaen ja rakastaen.
Perusturvallisuus luodaan läheisyydellä, huolehtimisella, kuuntelemisella, neuvomisella. Rakkautta ja rajoja, kyllä. Lapsella on oikeus lapsen elämään, unelmiin, haaveisiin, leikkiin,...
Lapsen tulee oppia myös vastuunkantoon, mutta sen mukaan, mihin hän on kypsä. Viisivuotias ei ole vastuullinen ruuanlaitosta, mutta voi hyvin harjoitella pöydän kattamista.
Lapsi oppii myös kunnioittamaan luontoa, eläimiä, toisia ihmisiä parhaiten kun itse on esimerkkinä. Meidän lapset eivät sano toisille lapsille, että joudut tulijärveen (ei kuulu edes sanavarastoon).
Olemme kertoneet, että jokainen lapsi on uskovainen. Mutta että kaikki eivät pysy uskovaisina aikuiseksi saakka. Ei heidän tarvitse miettiä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Enhän minäkään tiedä. Sen tietää Jumala.
Lapset tottakai kyselevät paljon ja meillä keskustellaan kysymyksistä. Lapsen ajatukset tulevat kuulluksi. Mutta tottakai vanhemmat ovat vastuussa siitä, miten arkea ja elämää viedään eteenpäin.
Kun lapsi tekee väärin, asiasta keskustellaan. Jos kyseessä on toisen satuttaminen tai toisen lelun rikkominen tms. asian korjaamiseen kuuluu jonkinlainen korvaaminen. Ja aina anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen.
Joskus käytetään jäähypenkkiä. Ruumiillista kuritusta emme hyväksy, emme myös henkistä tai hengellistä. Lasta ei saa pelotella.
Voin kirjoittaa vain omasta puolestani. Ei meillä vl:llä ole mitään yhteisiä kasvatustapoja. Erilaisia ihmisiä mekin kaikki olemme, ja perheet erilaisia. Omasta kokemuksestani uskallan sanoa, että varmasti suurin osa pyrkii kasvattamaan lapsiaan rakastavasti ja kunnioittavasti.
Virheitä myös kasvatusasioissa sattuu kaikille, oli vl tai ei. Kasvattaminen ei ole helppoa kenellekään. Itse ajattelen, että jos esimerkiksi suutun ja siksi koheteln lastani kovemmin kuin pitäisi, minun pitää siitä lapsen kanssa jutella ja myös pyytää anteeksi. Lapsella on oikeus tietää, ettei häntä saa satuttaa.