Uni rannasta
Mystinen lintu lentää
yllä nummien.
Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.
Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät
verkkaan kivisiä kujia myöten.
Parkkiintuneet raihnaiset soturit
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.
Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa
kasvoissa.
Periksi ei annettu
koskaan eikä kenellekkään.
Voima jäljellä isoissa kourissa
vielä kerran tarvitaan heitä.
Voima pohjolan,
saapunut rannalle.
Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.
Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.
Käskystä ei kenenkään
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.
Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.
Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.
Ei milloinkaan armoa viholliselle.
Kylän väki vähenee, tappioita molemmille.
Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.
Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.
Soturi verinen, mutta ei lyöty.
Vahtii rantoja kotinsa.
Mystinen lintu lentää
yllä nummien.
Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.
Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät
verkkaan kivisiä kujia myöten.
Parkkiintuneet raihnaiset soturit
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.
Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa
kasvoissa.
Periksi ei annettu
koskaan eikä kenellekkään.
Voima jäljellä isoissa kourissa
vielä kerran tarvitaan heitä.
Voima pohjolan,
saapunut rannalle.
Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.
Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.
Käskystä ei kenenkään
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.
Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.
Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.
Ei milloinkaan armoa viholliselle.
Kylän väki vähenee, tappioita molemmille.
Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.
Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.
Soturi verinen, mutta ei lyöty.
Vahtii rantoja kotinsa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vietti vahva vie miestä
tahto vahvempi pelkoa
ei taistelu miestä rasita
vaan taistelemattomuus
tyhjyys
ja turhuus.
Nousee miekka avaa tietä
vie miehen sinne mihin
miehen pitääkin mennä.
Ei kumarru pää
linnanherran edessä
ei nöyrry sydän.
Miksi pitäisikään.
Kaikkien nummien mies,
ei häntä kukaan
orjakseen tee,
kuinka voisikaan
sillä sielu
se on aina vapaa.
Hyvä kun vinkkasit, runosi oli jäänyt minulta lukematta, mutta parempi myöhään, kuin ei millonkaan.
Ja sait minutkin taas "vanhaan aikaan", kiitos
siitä, en olekaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään tähän aiheeseen liittyvää.
Moi Hopea.
heiluu se miekka sinullakin hienosti.
teit tarinalle jatko-osan. nöyryydestä ja kunniasta.
Kiitos..
Ter kobo
Sanat loppu.
kylmät väreet kulki pitkin selkää, Niin tempaisi mukaansa tämä teos..
Hyvä oli kiitos tästä.
Lintu mystinen..
yllä taistelun..
Huh huh! Taas sie teit sen!!
Kylmät väreet..
ja onpa upea :oo
Kiitosta.
Nämä on niitä uniajan runoja jotka syntyy valvetilan välimaastossa, kaikki olen yrittänyt ottaa talteen mitä muistan.
ter kobo