rakastunut..

Meillä on sama tilanne ilman kolmatta osapuolta. Roolit vain on toisin päin. Itse en halua lapsia, avomieheni kyllä. Ei nyt juuri tällä minuutilla ja lähivuosina, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. On itsekin sanonut, että häntä painaa asia jonkin verran. Rakastaa minua kuitenkin enemmän kuin mitään muuta ja toivoo, että mielipiteeni muuttuisi.

Mitäs jos se ei muutukaan? Jos en tahdo lapsia koskaan? Kuinka voin viedä toiselta ihmiseltä mahdollisuuden isänä olemiseen vain itsekkäällä mielipiteelläni? Toisaalta taas, kuinka voin olla ajattelematta itseäni, ja tuhota ihanan suhteen vain siksi, että toinen saa jotain mitä haluaa? Noh, ehkä jätän mieheni samaan tilanteeseen missä sinäkin olet. Heitän pallon hänelle, ja katson mitä hän todella haluaa. Aika näyttää... Luotan siihen.

Sinun tilanteesi on hankalampi. Aikaa kun ei ole loputtomasti (mikä minunkin tulisi muistaa). Toivoisimpa, että osaisin kertoa sinulle yksiselitteisesti mitä sinun kannattaa tehdä tai antaa edes painavan mielipiteeni. Se ei kuitenkaan onnistu. Uskon kuitenkin kohtaloon. Kaikki, mitä elämässämme tapahtuu, tapahtuu syystä. Tuota syytä ei kuitenkaan voi ymmärtää heti, vaan se selviää joskus, jossain. Ehkä tällä uudella miehellä on merkitys. Mutta merkitseekö hän, että siinä on uusi alkusi? Saattaa myös olla, että hänen merkityksensä olisi saada silmäsi aukeamaan ja muuttamaan ajatuksiasi. Harkitse asiaa, punnitse asioita ja mieti mikä sinulle on tärkeää. Turvallisuuden tunto, vai itsesi toteuttaminen.

Toivottavasti pääset johonkin ratkaisuun, ja löydät merkityksen tapahtuneelle. Voimia!!

onko järkeä tehdä lasta lähes tuntemattoman kanssa?

olisitko valmis jopa yksinhuoltajaksi kunhan vaan sais sen oman lapsen?