Toisen lapseni synnyttyä joulukuun alussa,kaikki mennyt normaalisti,lukuunottamatta vauvan päivittäisiä itkukohtauksia,mikä todettin koliikiksi,No kuvioihin tuli vanha äitini,hän soittelee päivittäin on huolissaan miten vauvaa käsitellään,.Kummallisia asiota saanut selville soittamalla joillekkin asiantuntijoille montakertaa.siellä kerrottu ettei Vauvaa tulisi hytkytellä sylissä,sillä vauvan aivot eivät kestä sellaista,on aivovaurion vaara?,en käsitä mistä moinen vauhkoontuminen.hän ei maininnu edes ko.henkilön nimeä,jolta asian kuullut.Kun kysyin henkilön nimeä,tuiskasi vihaisena mitä nimellä teen?.vaikuttanee keksityltä asialta. oman kokemukseni mukaan lapsi rauhoittuu nimenomaan sylissä kun mahakipuja esiintyy,hiljaa hytkyttäen,kuin että laittaen huutavana sänkyynsä. onko kukaan muu kuullut vastaavanlaisesta vaarasta?vaaara on käsittäkseni vain silloin jos vauvaa rajusti heiluttaa/tai vauvaa ravistaa.asiat alkaa äidinosalta saada fanaattisia piirteitä
oma äidin outo käytös
nytmenihermot
4478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei hytkyttelystä kyllä mitään aivovauriota saa aikaiseksi :D ravistamalla kylläkin.
Sitä ent aas osaa sanoa miten moisista neuvoista eroon pääsisi, tuntuu että jokaisella meistä on joku joka tuntee velvollisuudekseen neuvoa joka toista asiaa, tarvittiin neuvoa tai ei. Itsekin huomaan tisessäi sellaisia piirteitä, ikäväkseni. Ikuinen besserwisser.
Suora puhe toimii varmaan useimmiten, "jos minä kaipaan neuvoa, minä kysyn, jos en kysy voit olettaa että tiedän mitä teen tai otan siitä selvää itse. Ymmärrän että tarkoitat hyvää mutta jatkuva tuppautuminen ärsyttää".
***
neuvon, mutta kyse nimenomaan on ravistelusta, ei pienestä hytkyttelystä, mitä kaikki vanhemmat lapsiinsa kokeilevat (paitsi ne, jotka uskovat sen olevan vaarallista). Olisikohan tässäkin kyse ihan vain sanan eritavalla ymmärtämisestä?
Kyllähän vauva jo maha-aikoinaan on koko ajan hytkytyksessä. Vai ovatko kaikki raskautetut vain paikoillaan kuukausia, ettei vauva heilahda.
Ja pelkää varmasti juuri tuota hermojesi menetystä.
Koita pyytää äidiltäsi kongreettista apua.
ehkä kuitenkin luotat itseesi etkä tee toisten kyseenalaisten ohjeiden mukaan mitään. Anna äitisi selvittää mitä selvittää, jos siis jaksat kuunnella. Ylipäätään jokaisella aikuisella naisella ja äidillä tulisi olla luonnetta ja itsevarmuutta sanoa äidilleen tai kenelle tahansa muullekin: kiitos ei, kysyn kyllä jos tarvitsen neuvoja.